Peltotuuppauksia & istunta- ja pohjeongelmia

Tänään suunnattiin heppailemaan Hennan ja Tarun kanssa ja tarkoitusena mennä pellolle kiemurtelemaan. 

Henna ja Taru laittoivat Nossen valmiiksi ja minä Fannin. Otin Fannilta pois rintaremmimartingaalin tuohon pellolle. 

Neidillä oli virtaa ensin, eikä olisi tahtonut keskittyä mihinkään aluksi, vaan olisi tahtonut vain kipitellä horisonttiin olisin ollut sitten kyydissä tai en. Aloin kokoamaan sitä, ja pikkuhiljaa se alkoi rentoutua käynnissä ja kantoi takapäätäänkin mukana, eikä laahannut perässä kuin etana konsanaan. Tehtiin voltteja kumpaankin suuntaan ja neiti taipui ihan kivasti. Tein muutamia pysähdyksiä käynnistä ja pyysin myös peruutusta, mikä alkoi tammamammaa kiukuttamaan ja protestoi hieman ohjaa vastaan, mutta peruutti kuitenkin ja sai kehun siitä.

neuvotteluja.

Sellaisen abouttiarallaa 15 minuutin kävelyn jälkeen nostin ravin ja ravailin pääosin ympyrällä. Välillä rouva tahtoi nostaa päänsä ilmoihin ja yritti juosta alta, ja välillä taas kantoi itseään nätisti. Ravailin kumpaankin suuntaan ympyröillä ja ns. kentän muotoista aluetta. Tein ravista pysähdyksä ja pysähdyksestä takaisin raviin siirtymisiä muutamia, jotka onnistuivatkin ihan hyvin. Laukan nostin vain kerran isolla ympyrällä ja laukkasin muutaman kerran ympyrää ympäri, mutta muuten ravia ja käyntiä. Väänneltiin pellolla noin tunti, ellei jopa ylikin ja annoin Fannin kävellä loppuajan pitkin ohjin ja jalustimet ylhäällä eli siis ilman jalustimia. Loppukäyntien jälkeen pomppasin alas selästä ja nostin jalustimet ylös sekä löysäsin satulavyön ja suunnistettiin takaisin laitumelle purkamaan hepat. Henna ja Taru olivat siis ratsastaneet Nossen puoliksi ja Henna hypännyt muutaman kerran yksittäistä estettä.

Pollet saivat harjauksen, linimentit sekä sadetakit niskaansa, jonka jälkeen pääsivät takaisin laitumelle ja me täytettiin vesiastiat.

hurja pallomasi!

Itseäni on alkanut vaivaamaan oma istuntani. Olen ihmetellyt miksi Fanni kulkee välillä maastossa vinossa vasemmalle ja satula on aina kallellaan samaan suuntaan hieman. Älysin viikonloppuna miksi, kun ratsastin kaverini hevosta Perleä, jonka kanssa satula oli samaan suuntaan kallellaan. Syynä siis ilnmeisestikkin se, että painan enemmän vasemmalle jalustimelle ja/tai istun enemmän vasemmalla istuinluulla painaen satulaakin vinoon, jolloin hevonenkin automaattisesti on vino. Ajattelin alkaa treenaamaan kyseistä ongelmaani nyt ilman jalustimia ratsastamalla, josko se auttaisi? Muilla vinkkejä tälläiseen ongelmaan ja miten saisi asian korjattua?

Toisena vaivaavat jalkani, en edes tiedä, miten saan ne sellaisiin asentoihin vängerrettyä millaisissa ne kuvissa ovat. Esimerkkinä alempana kuva. Miten saisin siis jalkani pysymään suorassa, etteivät ne heiluisi kuin riisinukella hevosen kyljissä?

Tuo jalka?! Miten on mahdollista saada se edes tuollaiseen asentoon?

Ja vielä kun nyt vauhtiin pääsin niin kolmantena Fannin herkkyys pohkeelle. Maastossa sen kanssa yksin ollessa, se voi olla täysin tottelematon pohkeelle vaikka paukuttaisin jaloillani kuin kaniini vihaisena - se ei reagoi mitenkään. Mutta yleensä kentällä tai kaverin kanssa maastossa se reagoi liiankin hyvin. Ihan pienen pieni kosketus ja neiti olisi jo kiitolaukassa, jos sen vain päästäisi menemään. Ja kun pyytää esimerkiksi voltilla pohkeen kanssa asettumaan tai siirtymään pohkeella, se lähtee koventamaan vauhtia. Pidätteet auttavat toki, mutta miten sen saisi ymmärtämään, ettei aina ole tarkoitus kaahata. Tietystikkin treenailulla paljon, mutta kun välillä tuntuu ettei tuon elukan päässä liiku kuin silmät ja korvat, sekä hyvin usein myös kieli. Ärgh, nämä on taas tälläisiä päiviä kunlöydän itsestäni ja hevosesta niitä inhottavia ja vaivaavia vikoja! Mutta ehkäpä me vielä joskus saadaan kaikki korjattua, aikaa ja treeniä - PALJON !