maanantai 31. maaliskuuta 2014

Pikkupostaus!

Käytiin Janinan kanssa tallilla tänään sittenkin, vaikka edellisessä postauksessa sanoin pitäväni tallivapaan ja äitin menevän Janinan kanssa tallille. 

Janina kävi liikuttamassa Fannin maastossa ja itse siivoilin tallin sekä olkikatoksen loppuun silläaikaa. 
Napattiin myös kamera mukaan tallille ja saatiin muutamia kuvia.




Porkkanaa jahtaava karvainen otus :-D


Lenkille lähdössä :)

Kaikenmaailman höpöttelyä & hepojuttuja!

Niin ihana kevät! Aurinko paistaa ja useampana päivänä on ollut jo jopa 10-11 astetta lämmintäkin. 
Muutamana päivänä olen istuskellut terassilla ja juonut aamukahvia samalla kun koirat makasivat ja touhottivat myös pihalla. Onnistuin siinä samassa myös yksi päivä pesemään autoni, mutta aika turhaahan se toisaalta on, kun seuraavana päivänä paahdoin tallille hiekkatietä... 


Hevospuolella kuuluu hyvää. Ollaan oikeastaan vain maastoiltu nyt näin kivoina ilmoina, eikä sen ihmeempiä. Talvikarvaa lähtee ihan antaumuksella, joten sitä olen koittanut aina joka päivä tallilla ollessani sillä "karvaraudalla" (mikä lie nimeltään onkaaan) nyhtää aina hiukan pois. 
Eilen siivoilin myös olkikatosta sillä aikaa kun Janina kävi Fannin liikuttamassa. Meillä on aina keväällä ennen laidunkautta tapana siivota tarha, desinfioida karsinat, siistiä talli sekä siivota olkikatos, joten nyt päätin aloittaa jo hieman aikaisemmin siivoamaan, jottei olisi niin paljon hommaa myöhemmin. Sainkin melkein koko katoksen siivottua ja heitettyä huonoksi menneet olkipaalit pois ja jatkan hommaa taas kun siihen on aikaa.

Viime kesäinen kuva, mutta täs on mun mielestä jotain niin sulosta :3
Viime viikon torstaina lähdettiin laitumenomistajamme sekä Hennan kanssa ajelemaan Lahteen. Tarkoituksena siis oli Hennalla mennä kirjoittamaan Nossesta omistajanvaihdospaperit, eli ostaa Nosse muutaman vuoden ylläpitämisen jälkeen itselleen keskiviikkoisen eläinlääkärin ostotarkistuksen ja hyvien tulosten jälkeen. Matka ja paperihommat onnistuivatkin hyvin ja nyt voi olla tyytyväinen ja onnellinen Nossen ja Hennan puolesta. Ainakin Nosse sai loppuelämänsä kodin ja vielä hyvän sellaisen! :)


Tänään ilmeisesti Janina menee äitin kanssa tallille, että saan itse pitään yhden tallivapaan. Toivottavasti päästäisi taas joku päivä kenttäilemään tai sänkkärille ja saataisi joku mukaan kuvailemaan :)

Olen hämmästellyt tätä kuvaa tuon elukan muutoksesta. Aikamoista.

Niin, ja edelleen meillä kaipailtaisi Stubbenin estepainotteiseen 17,5" yleissatulaan vaihdossa kapeampaa penkkiä. Mieluusti yleis- tai koulusatula, estesatulalla emme tee mitään sillä emme hyppää niin paljon. 

Vaihtoja voi kysellä/tarjoilla kommenttikentässä tai sähköpostilla osoitteeseen jenn_uu@hotmail.com :)

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

#2 Erikoispostaus: Fannin tarina kokonaisuudessaan OSA 2

Jatkoa edelliseen erikoispostaukseen...

Fanni alkoi kehittyä pikku hiljaa eteenpäin ja alkoi ymmärtämään pohjettakin paremmin. Pääosin mentiin aluksi ratsastusvyöllä, sillä meillä ei vielä ollut sopivaa satulaa hankittuna. Itse en ratsastusvyöllä menemisestä oikein pitänyt, joten köpöteltiin sitten ilman satulaa kun selkään menin. Kärryteltiin myös aika paljon ennen satulan hommaamista.

Eräistä syistä, joita en kuitenkaan tänne ala kirjoittelemaan, Fanni kuihtui silmissä. Sen karva näytti jokseenkin huonolta, kylkiluut paistoivat ja tyytyväinen ilmekin oli osittain hävinnyt. Kerran sillä jopa petti jalat käytävällä ja lysähti maahan.



Vuonna 2011 pääsin Ypäjän Hevosopistoon opiskelemaan ja Fannille hommattiin opiston viereiseltä tallilta tallipaikka. Kävin tuolloin päivittäin hoitamassa tamman ja ratsastelemassa. Muutamia esteitäkin päästiin kentälle sekä maastoon hyppelemään erään luokkalaiseni ja hänen hevosensa kanssa. Toinen luokkalaiseni myös kävi pariin kertaan ajamassa Fannia raviradalla. 
Tallilla, jossa Fanni oli, omistajana oli Ypäjän hevossairaalassa toimiva eläinlääkäri, joka kyseli minulta milloin Fanni on raspattu kun se pudotteli puolet ruuastaan suusta. Enhän minä sitä ollut koskaan älynnyt kysyä myyjältä, joten en tiennyt. Varattiin Fannille raspausaika hevossairaalasta, jonne sen sovittuna ajankohtana taluttaen vein. Ilmenikin, että sillä oli aikamoiset hammaspiikit suussa, mutta onneksi saivat ne sitten pois. Oli mukava työ taluttaa tuon kokoista eläintä melkein kaksi kilometriä rauhoitettuna takaisin tallille, huh! 
Raspauksen jälkeen huomasin ratsastaessa, että se "pehmeni" suustaan huomattavasti, eikä yhtään ihme. Liiallinen energia ei kuitenkaan ollut kadonnut mihinkään.

Muutaman viikon opiskelun jälkeen tajusin, ettei hevostenhoitajan ammatti olekkaan minua varten ja päätin lopettaa koulun kesken. Kävin kirjoittamassa eropaperit ja lähdin itse kotiin. Fanni jäi Ypäjälle pariksi viikoksi, sillä meillä ei sille vielä tallipaikkaa ollut valmiina ja ylä-asteelta tuntemani kaveri, joka siis opiskeli myös hevosopistolla, kävi Fannia hoitamassa ja liikuttamassa tuon ajan kunnes saimme sille tallipaikan ja haettua tamman kotiin.

Uusi tallipaikka olikin pieneltä, rauhallisella seudulla olevalta tallilta, jossa kavereina oli vanha lämminveriruuna sekä shettisruuna. Tallilla oli älyttömän upeat maastot, pellot ja uittomahdollisuudet. Fanni alkoi pikkuhiljaa lihomaan ja vaihdettiin kaura mysliin, jolloin se myös rauhottui huomattavasti. 




Seuraavana ongelmana meille tuli epäsopiva satula, joten jouduimme taas kärryttelemään tai menemään joko ratsastusvyöllä tai ilman satulaa ennen sopivan satulan hommaamista. 



Samalle tallille tulikin seuraavana keväänä 2012 postauksissa paljon pyörinyt Nosse laiduntamaan kesäksi ja porukka otti herran hyvin vastaan. Tällöin tutustuin Hennaankin, vaikkei meinaisi uskoa, että siitä on niinkin vähän aikaa kun ollaan tutustuttu :) Nossen ja Hennan kanssa alettiin maastoilemaan paljon ja sain kuin sainkin Fanninkin uimaan sillä ennen se ei ollut mennyt lähellekkään vettä! Tästä jatkettiin perusmaastoilulla eteenpäin. Tallille tuli myös lisää kavereita, nimittäin lämminveriruuna Ässä, jonka osti Hennan kanssa ennen Nossea pitänyt Marjut. Tämäkin ruuna sopeutui hyvin porukkaan!



Kuitenkin kesällä tapahtui jotain mitä emme olisi odottaneet - Fannilta repesi hankositeen haarauma etusesta. Löysin sen tuolloin kolmijalkaisena makaamassa tarhassa. Äiti ja Janina olivat satojen kilometrien päässä mökkeilemässä ja minä hätäpäissäni soitin äitille ja käskin sen soittaa heti eläinlääkäri paikalle, sillä mulla ei ollut missään tallin osoitetta eikä ell numeroa tallennettuna. Sain yksinäni raahattua kolmijalkaisen elukan talliin ja vihdoin, tovin odottelun jälkeen eläinlääkäri saapui... tai siis kolme eläinlääkäriä?? Mietin siinä kohtaa jo, miksi niitä on kolme pällistelemässä tuon elukan jalkaa ja laittoivat vielä ravaamaan tuon otuksen kolmijalkaisena minä kauhuissani katsoen vieressä. Lopputuloksena he päätyivät siihen, etteivät tiedä mikä siinä on ja vastauksena oli tietysti "viekää se klinikalle" ja totesivat, että kyllä sillä voi ratsastaa ja ravatakin. Olipahan turha käynti. Kaikki muut eläinlääkärit olivat lomalla, joten ei auttanut muuta kuin kylmätä jalkaa ja pitää Fannia karsinalevossa. Näiden elukkatohtoreiden sanomisista huolimatta, ei tullut meillä edes mieleen mennä selkään, saatika sitten ravauttaa pahasti ontuvaa hevosta! 



Noin viikon kuluttua saatiin toinen, kehuttu ja osaava vanha eläinlääkärimies paikalle, joka totesi parin jalan katselun jälkeen sen olevan hankositeen haarauman repeytymä ja vihjasi siihen suuntaan, että ei siitä varmaan enää mitään käyttöhevosta tule, mutta määräsi kuitenkin Tensolvet -lääkegeeliä ja huolellista kylmäystä. Itkuhan siinä tuli kun ajatteli, joutuisiko tuosta elukasta luopumaan. Tällä jatkettiin pitkään ja pikkuhiljaa alettiin käymään pienillä kävelylenkeillä maastakäsin ja aina siitä vähän kerrallaan eteenpäin. Otettiin myös tuolloin kengät pois Fannilta, mikä aiheutti lisää ongelmia ja takakaviot kuluivat todella nopeasti, siitä tuli tönkköjalkainen ja takaset turvottivat vähän väliä, joten oli pakko laittaa kengät takaisin jalkaan.



Syksyllä 2012 Nosse ja Ässä olivat muuttamassa takaisin talvipaikkaansa ja tuosta nykyisestä tallistamme oltiin tekemässä pihattoa. En kuitenkaan halunnut Fannia pihattoon, joten hommasimme samalta tallilta paikan Fannille, jossa se siis nykyäänkin on. Ässä ei kuitenkaan muuttanutkaan, vaan jäi meidän tilallemme tuonne kyseiselle tallille. 

Fannia taas vietiin pikkuhiljaa eteenpäin jalan mentyä ja päästiinkin jo pikkuhiljaa maastoilemaan rauhallisia lenkkejä selästä käsin ja muutaman kuukauden päästä jo normaalisti. Ratsastelin myös välillä tallinomistajamme ponia Jussilan Heartbreakeriä eli Hessua. 

Kesällä 2013 Fanni ja Nosse pääsivät laiduntamaan Hennan poikaystävän luokse ja Fannikin tottui siellä kaikenmaailman mönkijöihin ja traktoreihin, joista olisi ennen tullut aivan kauheat sätkyt. 



Syksyllä 2013 hevoset muuttivat takaisin tallille.

Nyt vuoteen 2014 mennessä ei ole Fannin jalka vaivannut laisinkaan, ollaan päästy hyppäämään taas pieniä esteitä, sen kanssa voi lähteä yksin maastoon (ennen peruutteli, pyöri, hyppi pystyyn ja pukitteli), se ei pelkää traktoreita, busseja yms. ja luottamus meidän välillä on kasvanut huimasti. Se on myös hyvässä kunnossa, vaikkakin ehkä hieman pullukka nyt, mutta kuitenkin.



Muutaman vuoden työn ja tapahtumien jälkeen, olen tyytyväinen lopputulokseen enkä luopuisi tuosta ötökästä kirveelläkään. On se vaan niin hölmö <3

2010




2013










Mikäli jokin jäi mietityttämään tai jotain muuta sellaista, kysykää siitä kommenteissa :) En varmaankaan ole aivan kaikkea muistanut kirjoittaa, mutta yritin ainakin.







sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Rankka viikonloppu & kenttäilyä!

Kahden päivän juhlimisreissusta yrittäen saada itseäni taas virkoamaan normaaleihin sunnuntaifiiliksiin ajattelin taas postailla viime viikon ratsasteluista ja päivitellä blogia. 

Olin siis perjantaina kavereideni kanssa laivalla ja sieltä eilen illalla suoraan jatkoille vielä. Aika uupunut olo on tuon reissun jälkeen, mutta hyvät fiilikset ja oli ihan älyttömän hauskaa.


Sitten hevostelun pariin.
Viikon hevosteluun kuuluikin ihan vaan maastomopoilua metikössä ilman satulaa, tallin siivousta, aamutalli ja kengitys. 

Torstaina tosin oli tarkoitus mennä kuvailemaan Fannia ihan vaan vaikka pellon reunalle Nooran ja kaverimme Miskan kanssa (kerranki mies tulee tallille!) , mutta suunnitelmat muuttui törmätessäni ennen yllämainittujen tuloa Katjaan, joka oli tullut samaan aikaan tallille. Tehtiin siinä nopeasti talli ja päätettiinkin yhteistuumin varata kenttä läheiseltä tallilta ja mennäkkin sinne tuuppailemaa - tai ainakin yrittämään sellaista. Noora ja Miska siis tulivat suoraan kentälle kun me ratsastettiin hevoset sinne. 


Menin itse ensin Fannin kanssa Nooran kuvaillessa, jonka jälkeen vaihdettiin osia. Noora saikin Fannin menemään tosi kivasti :) Hyppäsin itse molemmilla hevosilla muutaman kerran yksittäisen esteen ja meni kuin menikin ihan kivasti eikä Fanni kieltänyt kuin ensimmäisellä kerralla. 
Paljon kuvia alla, joten ne puhukoon puolestaan.











kukkuu!



hööölmö elukka :-)

Ja kuten kuvista huomaa, ratsastusvaatetus ei meillä ollut mikään paras mahdollinen, koska ei oltu varauduttu tähän kenttäilyyn lainkaan. 

Tänään Janina kävi Hennan kanssa tallilla. 

torstai 13. maaliskuuta 2014

Sehän hyppää!!

Pahoittelen (jälleen kerran) postailutaukoa, sillä tuon remontin ja kaiken muun ohella en tosissaan ole mitenkään päin kerennyt tai edes niiden jälkeen jaksanut alkaa postailemaan kun ajatuskaan ei siinä vaiheessa väsyneenä enää kovin hyvin kulje. Tällä kertaa en lupaa postailla usein, vaan silloin kun kerkeän ja koitan keretä tietysti mahdollisimman usein. Tuo remotti tallin ja kaiken muun lisäksi vie aikaa todella paljon.

Asiasta kukkaruukkuun! 
Fanni voi ihan hyvin, eikä meille oikein mitään kummoisempia ole tapahtunut. Perus maastoilua ihanissa kevätpäivissä ja niin edelleen. 


Yksi päivä vie kuitenkin voiton kaikkiin näihin, jolloin oltiin varattu kenttä niin, että kaverimme Jasmin ratsastaa Nossen ja minä Fannin, joten taapersimme tuona päivänä läheiselle kentälle.
Fanni oli jo ihan kiva alkumatkasta, eikä hötkyillyt turhia. Kentälle päästyämme aloin ravailemaan neidin kanssa. Se meni ihmeen hyvin ja taipuikin ihan ok. Saatiin myös takapäätä alle ihan kivasti. 



Edellispäivänä tuosta, oli Fanni päättänyt hypätä ainakin n. 90cm lankojen yli Nossea vietäessä pois tarhasta, eikä jalka tuolloin alkanut oireilemaan laisinkaan. Päätettiin siis kentällä kokeilla pikku estettä hypätä, ja neitihän innostui siitä aivan valtavasti! Oikein hinkui esteelle, vaikka välillä minä en hyppyihin ihan kerennyt mukaan, tekniikka oli hiukan hakusessa ja välillä näytettiin lentäviltä lihapullilta, mutta hyppäsipä kuitenkin kieltämättä ihan kokonaan kertaakaan! En tosin hypännyt kuin muutamia kertoja saman kokoista pikkuestettä, ettei rasitu liikaa niin pitkän hyppytauon jälkeen, mutta kivaa oli kuitenkin.


Kuka uskoisikaan, että päästiin tämän esteen yli kaatumatta :-D aikamoinen taidonnäyte kummaltakin! 
Ihan en tainnut päästä loikkaan mukaan :-D



Matka tallille takaisin noin tunnin kenttäilyn jälkeen sujui ihan mukavasti, vaikkakin tällä kertaa neiti kyttäili kallioita ja säikkyi ääntä mikä lähti siitä kun joku tamppasi mattoja. 

Tallilla kylmäsin jalat ja laitoin niihin vielä linimenttiä kunnolla. Pollet saivat loimet selkään ja pääsivät vielä tarhailemaan kivan sään kunniaksi.



Jalasta siis sen verran, että emme ole hypänneet hankositeen haarauman repeytymisen jälkeen, mistä on noin 2-2,5 vuotta. Jalka ei tosin ole oireillut lainkaan kuntoutuksen ja sen hoitamisen jälkeen, vaikka ollaankin menty erilaisilla pohjilla ja kovaakin. Nyt tämän ajan kuluttua uskalsin koittaa hypätä tammalla pientä estettä, joka olikin meistä kummastakin oikein mukavaa, eikä jalka ole myöskään oireillut hyppäämisen jälkeen lainkaan! Korkeita siis emme ole hyppäämässä ihan vaan siksi, ettei haluta ottaa riskejä jalan uudelleen menemiseen, mutta pieniä silloin tällöin muistin virkistämiseksi on kiva hypellä :)