Matkustelua ja muutama sananen karvakorvista

Olin viettämässä rentouttavan kesän viimeisen mökkireissun isovanhempieni kanssa Kotkassa. Lupauduin mennä auttelemaan pihahommissa vielä näin loppusyksystä, kun laittavat mökin talvikuntoon tällä viikolla ja mummilla on käsi kipsissä. Olin siis viime viikon tiistaista sunnuntaihin siellä.

Ilmat olivat onneksi todella kivat, eikä satanut yhtenäkään päivänä. Vesi oli todella alhaalla (-73cm) ja olihan meillä vähän vaikeuksia päästä laituriin sekä lähtöpäivänä pois laiturista.

Oli kaikenkaikkiaan aivan mahtava reissu! Tuli saunottua, haravoitua ja tehtyä muita pihahommia sekä tein myös elämäni ensimmäisen kranssin. Eihän siitä mikään mestariteos tullut, mutta harjoitus tekee mestarin.

 Syötetty on niin hyvin (kuten isovanhemmat aina tuppaavat tekemään), että varmaan on tullut viikon aikana muutama lisäkilo tuohon vyötärölle! Tosin, väliäkös tuolla kun talvi on tulossa ;)

Koska se on hyvinkin harvinaista, että reissut menisi ilman, että joku soittaa tuosta karvamakkarasta mitä se on taas tehnyt niin se tapahtui tälläkin kertaa. Neiti näppärä oli saanut aamulla jonkin sortin riehumiskohtauksen ja päättänyt pistää karsinan oven pirstaleiksi ja samalla saanut haavan takajalkaan sisäpuolelle. Vuokraajamme soitteli minulle siitä ja annoin ohjeet kuinka toimia. Onneksi ei ollut paha haava, joten se saatiin ihan putsauksella ja tuolla haavaspraylla umpeen. 

Viikoksi kylmästä lämpimään

Perjantaina 5.6. lähdin päivällä kera ison matkalaukun ja tavaroitteni kanssa bussilla kohti Vantaata äitini siskolle yöksi, joka siis on myös kummitätini, sillä lauantaina aamuyöstä lähdettiin kauan odotetulle matkalle Kreetalle! 

Lauantaina aamuyöllä siis suunnattiin lentokentälle ja noustiin korkeuksiin neljäksi tunniksi kohti Kreetaa, Hanian lääniä ja vielä tarkemmin Plataniaksen aluetta. Lentomatka meni hyvin, vaikkakin itseäni jonkin verran pelotti nousu ylös ja etsin kauhukahvojakin istuimeni vierestä, sellaisia kuitenkaan löytämättä ja ihmettelin miksi autossa on kauhukahvat, muttei lentokoneessa :D

Perillä meitä odotti matkaopas ja bussi, jolla suunnattiin hotellillemme. Lämpöasteita ei ollut kuin vähän päälle 20, sillä tuollakin oli kevät/kesä myöhässä kuulemma. Oli kuitenkin huomattavasti lämpimämpi kuin kotimaassa!

Viikon matkalla saatiin kyllä ihan mahtavia kokemuksia! Ruoka oli todella hyvää, varsinkin hampurilaisateriat sekä drinkit ihan huikeita. Valitettavasti alkulomamme kolme päivää tuli hetkittäin kaatamalla vettä, mutta onneksi ei sentään kylmä ollut. Päästiin myös viileempinä päivinä kävelemään ylemmäs kaupunkia kun ei ollut niin kuuma, sekä vierailemaan Hanian alueen pääkaupungissa Haniassa markkinoilla ja kiertelemään "oman alueemme" Plataniaksen kauppoja. 

Käytiin myös kalojen syötävänä! Aikamoinen kokemus, mutta kyllä tuntu jalat pehmosemmalta ton ja hieronnan jälkeen. 

Tuo taustalla näkyvä saari on pyhitetty vain ja ainoastaan vuohille. Sinne ei saa mennä kukaan muu kuin saaren vartija viemään vettä vuohille. Vain yhtenä päivänä vuodesta vuorella saa käydä muut ihmiset.

Hautausmaallakin käytiin. On kyllä paljon nätimmän näköistä kuin Suomessa. Noissa "laatikoissa" oli kyseisen henkilöiden kuvia, kynttilöitä yms. sisällä. Jotenkin karmaisevaa oli katsoa sitä kuvaa ja ajatella, että sen näköinen ihminen makaa tuolla laatikossa.

Käytiin myös yhdellä retkellä vuoristossa, jossa vierailimme luolan tapaisessa kirkossa, maistamassa rakia eli Kreetalaista itsetehtyä viinaa tms(?), jota itse en kyllä maistanut ja katsomassa 2000 vuotta vanhaa oliviipuuta. Noita oliivipuita olikin ihan tuhansittain tuolla ja kaikenmaailman oliiviöljytuotteita!

Loppuviikosta kävin itsekseni katsomassa yöelämää kun äitini sisko sai vatsataudin ja järkyttävän kuumeen. Juttelin koko illan paikallisten kanssa miten hyvin nyt englantia osasin puhua. Ihan järjettömän ystävällisiä paikalliset kyllä olivat ja tahtoisin niin paljon takaisin tonne! 

Tottakai myös uima-altaalla ja rannalla otettiin paljon aurinkoa ja kotiinviemisiksi löytyi myös oikeen kiva rusketus ja parit palamiskohdat kropasta. 

Kotiinviemisiksi ostin itselleni ihanan vaaleansinisen mekon, bikinit, kangaskassin, kaksi nilkkakorua ja pinkit blingbling varvastossut sekä tietenkin muutamat tuliaiset. 

Ihan mahtava matka oli! Voi kumpa olis ylimäärästä rahaa niin vois enemmänkin matkustella, mutta ehkä vielä joskus!

Monipuolista harrastelua!

Pläh, mulla on jotenkin nyt näistä perus tallipäivistä kirjoittelu alkanut tökkimään. Lieneekö siksi, ettei ole oikein kuvia ollut ja tekisi mieli kirjoitella välillä jostain muusta. Siispä, heitelkääpä postausideoita! :)

Onni on omistaa suuret sieraimet omaava kirahvi.

Sunnuntaina käytiin heppamessuilla osan talliporukan kanssa. Mukaan ei ihme ja kumma tarttunut mitään, sillä oikein hyviä tarjouksia ei sattunut olemaan. Esteluokat oli kyllä kiva katsoa, tosin eräs ratsastaja (jälleen kerran) ratsasti kyllä aika ruman näköisesti. Rakastuin myös alpakoihin, olisin niin halunnut siepata molemmat takaluukkuun ja viedä Fannille kaveriksi!

Maanantaina suunnistettiin Hennan kanssa tallille ja alkutöiksemme siivottiin Fannin ja Nossen karsinat sekä laitettiin sapuskat valmiiksi. Kannettiin myös pari pikkuestettä kentälle, jonka jälkeen varustettiin hevoset ja mentiin kentälle. Fannikin pääsi pitkästä aikaa hiukan mielenvirkistykseksi loikkimaan pikkuesteitä ja olikin ihan innoissaan. Hyppäsin myös Nossella muutamaan otteeseen ja saatiin muutamat kuvatkin räpsittyä.

Eilen liikutettiin Janinan kanssa Fanni ja Nosse. Silläaikaa äiti siivoili molempien karsinat ja laittoi pollejen sapuskat valmiiksi. 

Fannilla oli ensin virtaa mukavasti, mutta hetken käveltyä ja voltteja tehdessä se alkoi rauhoittumaan ja menemään nätisti. Ravissa tammuska meni ihmeen rauhallisesti, mutta laukassa neidillä olisi riittänyt virtaa. Lopussa päästettiin pollet ravailemaan loppuraveja irtona ja käveltiin vielä ilman satulaa ja suitsia, pelkällä kaulanarulla.

Mainittakoon, että en koskaan olisi nelisen vuotta sitten uskonut, että jonain päivänä ratsastan tuon elukan kanssa ilman varusteita pelkällä kaulanarulla! Enkä olisi kyllä uskaltanutkaan silloin. Jotain on siis tehty oikein! Mahtitamma! 

Alla video irtojuoksutuksesta. Ei meillä mitään liinoja tarvita ;)

Tänään kävin pikaisesti vain irtojuoksuttamassa tammuskan ja siivoamassa sen, Nossen sekä Ässän karsinat ja laittamassa ruuat niille valmiiksi. Huomenna suuntaan itse mökille ja Fannilla on pari vapaapäivää ilmeisesti nyt viikonlopun aikana.

LaRa:n ystävänpäivän match show!

Mikä sen parempaa viettää ystävänpäivää kun mahtavan talliporukan kanssa heppanäyttelyssä! :)

Tallilla oltiin lauantaina jo noin puoli yhdeksän aikaan. Fanni ja Ässä olivat sisällä kun oltiin sovittu, että niitä ei tarvitse viedä ulos eikä aamuheiniä antaa. Fanni oli kuitenkin karsinassa kuin mikäkin elefantti. Kauhea pyörimisen ja sähläyksen ääni ja hirnuminen vain kuului, joten otin sen kentälle siksi aikaa, että saadaan suurin osa hommista tehtyä. 

Äiti siivosi karsinan ja itse pakkailin kamoja ja laittelin valmiiksi kaiken, jonka jälkeen hain Fannin kentältä käytävälle puunailtavaksi. Marjut ja Jessicakin saapuivat tallille ja alkoivat puunailemaan Ässää. Koska mätsärissä oli ystävänpäivän kunniaksi hevosen koristelu sallittua, sai Fanni peppuunsa valkoisella sormivärillä maalatun sydämmen (mikä onneksemme pysyi koko kuljetuksen ja mätsärin ajan) sekä häntäänsä vaaleanpunaisen rusettinauhan letitettynä jouhien joukkoon. 

Kuskimmekin saapui kopin kanssa siinä hieman ennen kymmentä pihaan ja kun hevoset sekä tavarat olivat valmiina, lähdettiin tuota pikaa lastaamaan niitä. Hiukan jännitti koppiin meneminen, kun Fannista ei koskaan tiedä meneekö se yksin miten sinne saatika sitten kun se pitäisi laittaa ensimmäisenä ja on tottunut menemään kaverin jälkeen. Saatiin tammuska kuitenkin koppiin ensimmäisellä yrittämällä hienosti, jonka jälkeen alettiin lastaamaan Ässää. Ässä ei olisi tahtonut koppiin mennä, mutta jonkun aikaa meni, että Marjut ja Jessica saivat sen ruuan perässä tulemaan ja Janina laittoi nopeasti takapuomin kiinni, jottei se enää pääse peruuttamaan ulos. Sitten lähdettiin matkaan! Me Marjutin kanssa mentiin autolla kuskimme lisäksi missä hevoset tulivat perässä ja muu talliporukka tuli kahdella autolla perässä.

Matka sujui hyvin, lukuunottamatta paria rysähdystä kopissa. Liekö nuo riekkuneet sillä kahdestaan, ei tiedä. Paikalle päästyämme käytiin ensin ilmoittautumassa. Meille Fannin kanssa tuli numero 30 ja Marjutille ja Ässälle jo 4, joten tulikin aika hoppu ottaa hevoset ulos. Vaikka Fanni olisikin voinut olla traikussa vielä, niin se olisi kyllä saanut hepulin jos toinen sieltä lähtee ja se yksin jää. Kuskimmekin lähti autollaan mökille mätsärin ajaksi, joten meille jäi vain koppi paikan päälle.

Itse lykkäsin Fannin Janinalle siksi aikaa kun Marjut meni kehään Ässän kanssa, jotta pääsin kuvailemaan. Heillä oli vastassaan shetlanninponi ja tästä parista Ässä sai sininsen ruusukkeen.

Ennen Fannin vuoroa, kävin sen kanssa "verkka-alueella" juoksemassa ja seisottamassa sitä. Se käyttäytyi tosi kivasti siellä sekä muutenkin paikan päällä, joten ajattelin josko se olisi myös yhtä kiva kehässä. Niimpä niin, ajattelin. Ei toivoakaan. Seuraavat parit ennen vuoroaan kävelivät ja odottelivat maneesin toisessa päässä vuoroaan, niin Fannihan ei olisi sielläkään malttanut seistä paikallaan. Käynnissä sain pidätellä sitä aika paljon ja kauhulla vain ajattelin millainen se kehässä on.

Esiintyjäponiinit hienoine blingbling suitsineen ja koristeluineen.

Kun meidän vuoromme tuli, oli parinamme nuori suomehevonen. Fannihan ei omalla vuorollaan meinannut seisoa lainkaan paikallaan ja sähelsi jotain omaa kokoajan. Vaikka höpöttelin sille, ei sekään näyttänyt auttavan. Käynti- ja raviesityksessä se sen sijaan meni kivasti ainakin omasta mielestä. Ravi pysyi rauhallisempana kuin ennen muissa mätsäreissä ja pysyin itse mukana hyvin. Saimme kuitenkin, yllätysyllätys, sinisen ruusukkeen. 

Sinisten kehässä ei kumpikaan, Fanni eikä Ässä sijoittunut, joten päästiin valmistautumaan kotiin lähtöön. Kuskimme saapui paikalle ja lastattiin Fanni ensimmäisenä taas, joka meni taas tosi hyvin. Ässäkin tuli hienosti perässä ensimmäisellä yrittämällä! :-)

Tallilla purettiin tavarat. Janina hoisi Fannin, pesi sen sydämen pepusta pois, harjasi ja loimitti, äiti ja Henna kävivät siivoomassa trailerin, Marjutin kanssa hoidettiin maksuja ja sitä rataa. Pollet pääsivät reissun jälkeen tarhaan syömään päiväheiniä.

Sitten vielä Fannin arvostelu:

ROTUTYYPPI:

Matalaryhtinen hevonen

PÄÄ JA KAULA:

Hyvä pää. Hyvänmallinen kaula.

RUNKO JA YLÄLINJA:

Pitkärunkoinen. Hyvä lavan asento. Suora lanne. Ylösliittynyt häntä. Saisi olla lihaksikkaampi takaosa. Puutteellinen ylälinja.

JALAT:

Riittävä luusto. Kiverä kinner. Hyväasentoiset etujalat.

KÄYNTI:

Hyvä matkaavoittava käynti.

RAVI:

Tavallinen ravi.

Kyllä taas huomaa, että eri tuomareilla erilaiset näkemykset hevosesta kun vertaa tätäkin arvostelua edellisiin. Voisin jopa tehdä jonkinlaisen koostepostauksen näistä arvosteluista jonain päivänä.

Rakastuin tähän kuvaan, ihana Ässä <3

Uusi talli, uudet kujeet!

Odotettu muutto tapahtui siis lauantaina eli edellispäivänä.

Suunnattiin tallille puoli kahdeksitoista ja Janina ja äiti alkoivat kantamaan lopputavaroita tallista autoon silläaikaa kun itse lappasin karsinan tyhjäksi ja laitoin paikat kuntoon. Fanni seisoskeli odottamassa tallin edustalla, että saatiin kaikki valmiiksi. 

Kun kamat oli kannettu, harjasin Fannin ja heitin sille ohuen kuljetusloimen päälle ja lähdin letkuttamaan sen jalat puhtaaksi sekä laittamaan kuljetussuojat. Janina ja äiti laittoivat purut traileriin ja täyttivät heinäverkon sillävälin. 

Sitten kun kaikki oli valmista, annoin Fannin Janinalle ja äitin kanssa otettiin liina varmuudeksi jos neiti ei olisi suostuvainen menemään koppiin. Kuitenkin se meni sinne ensimmäisellä kerralla, tosin meinasi liukastua rampilla, mutta tapaturmilta kuitenkin vältyttiin ja saatiin tamma kyytiin.

Ajomatka sujui hyvin, vaikka neiti taas paukutti kopissa vähän väliä. Matkalla nähtiin tosi paljon metsästäjiä, joten ajeltiin tosi varovasti ja hissukseen josko sieltä olisi pompannut hirviä tielle. Onneksi ei kuitenkaan nähty yhtäkään. 

Perille päästyämme otettiin Fanni ensimmäisenä ulos. Se oli aika ihmeissään uudesta paikasta ja katseli paikkaa korvat höröllään. Purettiin siltä kuljetusvermeet ja vaihdettiin kuljetusloimi sadeloimeen, jonka jälkeen se pääsi uuteen tarhaansa. Nyt se tarhaa jonkin aikaa paikkaan tottuakseen yksin, jonka jälkeen kokeillaan sille tarhakaveriksi kaverini lämminveriruuna Ässää, jonka olen ainakin yhdessä postauksessa kuvien kera maininnut. Eipä tuo korvaansa hetkauttanut enää tarhassa, vaan jäi sinne tyytyväisesti ja kävi pariin otteeseen tekemässä tuttavuutta lankojen yli naapuritarhan vuonohevosen kanssa. 

Lopuksi purattiin autosta tavarat ja järjestettiin ne talliin paikoilleen. Hyvin mahtuivat onneksi, vaikka jännitettiin sitä, että riittääkö meidän tavaroille tilaa kun niitä jonkin verran on. Katsottiin vielä tavaroiden siirron jälkeen kaikki paikat ja toimintavat sekä kirjoitettiin sopimukset, jonka jälkeen lähdettiin viemään lainatraileri pois ja kotiin hyvillä mielin.

Kyllä nyt kelpaa kun on hieno tallipaikka, tosi kiva ilmapiiri, hommat toimii, valaistu kenttä, mitä mahtavimmat maastot ja kesällä uittopaikat ihan kivenheiton päässä! Näillä jatketaan loistavin mielin eteenpäin :)

Fannin karsina siis siirtotallissa ja vastapäisessä karsinassa asustaa kaverina lämminveriruuna Ässä.

Ihanan iso ja valaistu kenttä! Tätä on odotettu!

Eilen kävin jo tallilla Marjutin kanssa, ketä omistaa yllämainitun Ässä-ruunan ja Fanni oli kyllä kentällä ihan pölöpää. Eiköhän tuo pikkuhiljaa totu siihen, oli vasta ensimmäinen kerta niin kaikki oli pelottavaa tammuskan mielestä. 

Kuvat valitettavasti Iphone-laatua, kun tietenkin siinä kiireessä unohdettiin kamerakin kotiin.

Mökkeilyä!

Vihdoin palauduttu kotiin ja päästy takaisin internetin maailmaan kuuden päivän mökkeilyn jälkeen :)

Lähdettiin siis viime viikon perjantaina Kotkaan isovanhempieni mökille poikaystäväni sekä koiramme Veetin kanssa. Aika raskas matka kun melkein koko matka suoraa tietä ja matkaa 300 kilometriä, jonka päälle vielä kauppareissu sekä venematka mökille. Janinakin oli Kotkassa, sillä oli lähtenyt jo muutaman päivän aikasemmin bussilla sinne. 

Oli kyllä rentouttavaa päästä pois "kaupungin" hulinasta ja normaalista arjesta. Oltiin jokaisena päivänä kalassa, eikä jääty kyllä kertaakaan ilman kalaa. Uimassa käytiin paljon ja soudeltiin viereiseen saareenkin kävelemään pieni lenkki. Veeti nautti ihan älyttömästi reissusta ja polski vedessä vähän väliä takarannalla, sekä kuljetti vedestä kiviä rannalle. Mökin pohjukassa oli sinilevää ja kaivovesi oli aivan loppu, joten saunaan ei harmiksemme päästy, vaikka mökillä se sauna onkin iso osa koko reissua :( Grillailtiin paljon ja perkasin myös elämäni ensimmäistä kertaa kalan! Vaikkakin aika sotkuista puuhaa se näytti olevan... ainakin mun tyylillä.

Vesipeto :) ...ja huomatkaa mun ihanan tyttömäinen pinkki virveli, kyllä kelpaa kalastella! ;)

Veeti - the kalamies. Jokaiselle kalalle oli pakko haukkua ja murista... ties vaikka ne olisvat kimppuun hyökänneet.

 Punkkeja ja ampiaisia oli aivan tolkuttomasti! Onneksi meissä kummassakaan ei ollut kiinni yhtäkään punkkia, poikaystävässäni vain käveli yksi. Veetissä sen sijaan oli varmaan koko reissun aikana kieltämättä yli 20 punkkia... Onneksi tuo on niin vaalea ja lyhytkarvanen hauveli, että siitä ei ollut ihan hirveen vaikea huomata niitä. Osa oli kiinni jo ihossa, mutta ilmeisesti kuolleet punkkiaineeseen, jonka äiti oli sille laittanut ennen lähtöämme. 

Mummi, Vaari ja Janinakin tulivat viimeisenä iltana kanssamme mökille ja oli mukavaa olla niidenkin kanssa pitkästä aikaa taas :) 

Keskiviikkona palattiin taas kotiin ja oli kyllä olo ihan rättiväsynyt ajomatkasta, sekä hieman huonosti nukutuista öistä kun hikeä pukkasi aina aamuisin auringon porottaessa kohti mökkiä, mikä lämpenikin ihan kiitettävästi. 

Yhdeltä edelliseltä talliltamme tutuksi tullut Marjut, liikutteli Fannia tuon ajan kun oltiin Janinan kanssa poissa. Hyvin oli heillä kuulemma mennyt maastoillessa ja tuuppaillessa. Onneksi meidän tammuska oli kerrankin osannut käyttäytyä! :) Iso kiitos liikutuksesta vain Marjutille! 

Eilen kävästiin Hennan kanssa tekemässä noin 15 minuutin lenkki ilman satuloita maastossa kun oli taas suhteellisen kuuma päivä. Päätettiin myös jättää hepat laitumelle ilman riimuja ensimmäisen kerran nyt laidunkaudella, sillä ne riimut olivat niin mutaiset ja tehneet hankaumia niskaan ja poskiin. Kyllähän nuo ilman riimujakin siellä laitumella pysyvät, kun sähkökin on päällä :)

Janina meni tänään liikuttelemaan Fannin ja luultavasti menen itse huomenna tai sitten sunnuntaina. Joku päivä olisi myös tiedossa varusteiden putsailua. 

MySeRan Match Show 4.5!

Sunnuntaina koitti siis reissupäivä mätsäriin Nossen ja Fannin voimin. Pitihän mun siitä jo kirjoitella sunnuntaina, mutta ehdinkin vasta tänään... 

Klo 8:15 

Herätyskello pärisi ja ei muutakun vaatteet niskaan, peilin eteen siistiytymään ja aamukahvit naamariin siinä samalla.

Klo 9:00

Lähtö ajelemaan traileri perässä tallille.

N. klo 9:30

Perillä tallilla. Henna oli jo tullut vetoauton kanssa aikaisemmin tallille ja kerennyt siivoamaan karsinat, tekemään iltatallin valmiiksi, viemään Odin ja Hessun ulos ja ottamaan Nossen ja Fannin pihalle odottelemaan lähtöä.

Harjattiin hevoset läpi ja heitettiin niille kuljetussuojat kinttuihin, jona aikana oli kuskimme tullut omalla autollaan tallille ja laittoivat äitin kanssa vetoauton kiinni traileriin. Janina ja Janinan kaveri veivät traileriin purut ja me Hennan kanssa kannettiin muistilistalle olleet kamppeet autoon:

*  nahkariimut

* suitset

* riimunnarut

* harjoja

* vesiämpäri

* heinäverkot

* pari heinäpussia

*  ohjat

* liina

* kaviorasva

* eväät

* jäsenkortit

* rahat

* kamera

*  toiset kengät

* kypärät

* raipat

Klo 10:00

Hevosten lastaus. Nosse meni koppiin oikein nätisti ensimmäisenä, mutta Fanni sen sijaan ei ensimmäisellä kerralla tullut suoraa koppiin vaan jäi jumittamaan rampille, joten otettiin uusi yritys liina mukana niin kyllä se sitten ihan nätisti tuli. Me hypättiin Hennan kanssa vetoauton kyytiin kuskimme kanssa ja äiti, Janina ja Janinan kaveri tulivat perässä äitin autolla.

Noin klo 10:30

Saavuttiin määränpäähän. Matka meni hyvin eikä kumpikaan elukoista riekkunut kopissa ollenkaan. Avattiin perillä traikun pikkuovi, jotta kaksikko sai katsella menoa sieltä tovin aikaa kun me käytiin ilmottautumassa ja katseltiin ympärillemme. Ihmeen nätisti Fannikin siellä odotteli, vaikka yleensä se viimeistään paikan päällä aloittaa kopissa rumpukompin. 

Enää paikalle päästyämme emme kelloa kytänneet vaan mentiin kuulutuksien ja luokkien mukaan. Otettiin noin vartin paikalle pääsyn jälkeen hevoset ulos kopista ihmettelemään. Molemmat käyttäytyivät fiksusti ja kävelytin Fannia hiukan ennen kuljetussuojien pois ottamista, jonka jälkeen suojat veks ja harjaus molemmille. Kehässä oli menossa poniluokka, joten käveltiin ja odoteltiin heppojen kanssa trailerin luona.

Poniluokan loppuessa siirryttiin kehän viereen kävelemään hevosten kanssa, koska oltiin neljän ensimmäisen joukossa molempien kanssa. Tapahtuma oli järjestetty jalkapalloiluun tarkoitetulle hiekkakentälle erään koulun viereen ja kentän vieressä oli siis asutusta sekä korkea puska-aita yhden talon suojana. Puskan takaa ilmeisesti kuului jotai ääniä, liekö siellä joku ollut rapistelemassa tms. sillä muutamat hevoset säikkyivät juuri siinä kohdalla. Kuten myös Fanni. Se hyppi mulla vähän väliä tuon puska-aidan edessä pystyyn, eikä mitään pikkuhyppyjä vaan aika mukavasti sekä sai ihme sätkyjä ja yritti riistää lapasesta. Aina jouduin pyöräyttämään sen itseni ympäri... ikävää.

Hevosluokan alkaessa Nosse oli ensimmäisissä parinaan pieni lämminverinen. Lempeä tätikuljetin ei kuitenkaan halunnut tällä kertaa olla rauhallinen vaan hyppäsi Janina narun päässä pystyyn ja ravaili tosi kummallisesti eikä meinannut seisoa lainkaan paikallaan. Sen vuoksi olivat kuulemma saaneet sinisen ruusukkeen tuomarin sanojen mukaan. Höh.

Fanni sen sijaan halusi höslätä ja häslätä kun Nosse oli kehässä. Onneksi meidän vuoro oli seuraavaksi ja päästiin kehään parinamme rautias lämminverinen. Fannillakin oli hieman ongelmia seisomisen suhteen, mutta meni se omasta mielestä ihan suhteellisen hyvin siihen verrattuna mitä se olisi voinut olla - sirkusta koko touhu. Ravatessa mietin kyllä pari kertaa kumpi taluttaa kumpaa ja neiti olisi halunnut paahtaa vain täysillä. Eiköhän se kuitenkin ihan hyvin mennyt kun tuomari kiikutti meille punaisen ruusukkeen ja sanoi naureskellen vielä "mä en taida tätä edes yrittää laittaa suitsiin kiinni" ja antoi ruusukkeen mulle käteen. Olin yhtä hymyä ja olisi tehnyt mieli kiljua riemusta, sillä tuo oli meidän ihka ensimmäinen punainen ruusuke mätsäristä! Jee! Pidin kuitenkin nokkani tukossa ja rapsuttelin Fannia oikein kunnolla. Itse sain sitten ruusukkeen laitettua sen suitsiin ilman taistelua ja mentiin valokuvattavaksi.

Odotellessa sinisten ja punaisten kehää, hepat saivat inhottavan sateen vuoksi sadeloimet niskaansa ja annettiin niille heinäsäkki nenien eteen, josta saivat popsia evästä odotellessa.

Nossen mennessä sinisten kehään, jäin Fannin kanssa odottelemaan trailerille. Vähän tuo akka huuteli ja steppaili, mutta käyttäytyi kuitenkin ihan ok. Nosse ei kuitenkaan sijoittunut sinisten kehässä ja kun tulivat pois kehästä, kipitin Fannin kanssa sinne.
Mennessämme punaisten kehään Fannin kanssa, Nosse ja Janina odottelivat kehän vierellä ja neiti käyttäytyi oikein mallikkaasti. Mekään emme kuitenkaan sijoittuneet.
Sinisten ja punaisten kehän jälkeen oli lämminveristen kehä, johon kaikki lämminveriset menivät kävelemään ja niistä valittiin päivän paras lämminverinen. Valinta ei kuitenkaan osunut meidän kohdalle, joten mentiin lastaamaan hevoset, haettiin arvostelut ja aloitettiin matka kohti kotia.

Matka meni ihan hyvin, lukuunottamatta Fannin kavion paukutuksia trailerissa. Tallilla hevoset saivat linimentit koipiin mahdollisen kuljetuksesta aiheutuvan turvotuksen vuoksi, sadeloimet niskaansa ja pääsivät pihalle.

Henna lähti kotiin ja me muut lähdimme viemään traileria takaisin paikkaan, josta olimme sen vuokranneet :)

Lopuksi vielä Fannin arvostelu:

TYYPPI - melko hyvä tyyppi, ryhdikäs, kaunis pää
RUNKO - pitkä runko, suora lanne
JALAT -  melko hyvä asentoiset
LIIKKEET - käyntiliikkeet melko suorat, matkaavoittavaa, mutta hieman kiireistä. Laajat tahdikkaat raviliikkeet

Tuomarina Johanna Vaurio-Teräväinen

Kiva päivä takana ja toivottavasti kesänmittaan tulee näitä vielä huimasti lisää!
Maanataina ja tänään pidin Fannilla vapaan kun en kerennyt missään välissä tallille. Eilen kävin tekemässä noin 45 minuutin reippaan lenkin maastossa ilman satulaa :)