keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Myrsky, joulu ja hevostelua

Myrskyä ja sadetta? - ei kiitos. Tulin kotiin eilen 27.12 Kotkasta, jossa olimme viettämässä joulua 25-27.12. Täällä Turun suunnalla ollut ilmeisesti jonkinmoinen myrsky kun puita kaatuillut hullun tavalla ja sähköt mennyt muutamaan otteeseen kuulemma. Sain kaikkea kivaa joululahjaksi, pari lahjakorttia, yöpaitoja, hajuvesiä, karkkia, elokuvia, upean ihanan uuden napakorun ja muuta tyttömäistä kivaa. Joulu on ihanaa aikaa, tosin vihaan itse jouluruokaa yli kaiken, mutta aina olen jotain maistuvaa löytänyt kuten savulohta yms. 
Eilen, tiistaina 27. päivä kävi kaverini Katja soitti ja kysyi Fannia lainaksi maastoon. Olivat kuulemma käyneet lv-ruuna Melexin ja Fannin kanssa tekemässä jonkinlaisen maastoreissun ja mennyt ihan hyvin metsässä pörräävistä moottorisahoista huolimatta. 
Itse kävin tänään parhaan kaverini Nooran kanssa tallilla siivoamassa karsinat ja tekemässä iltatallin valmiiksi. Käytiin sitten ajolenkillä Fannin kanssa, ja meni oikein hyvin. Neiti oli ihmeen rauhallinen, kuunteli hyvin ääniavuilla ja pidätteillä. Myös ravi toimi loistavasti. Olen oikein tyytyväinen tähän päivään, toivottavasti samanlaisia tulisi lisää ja vielä selästä käsin. Oli todella kylmä ajaa kun kylmä tuuli kävi naamaan ja sormet ja varpaat ihan jäässä, selvittiin tallille kuitenkin ongelmitta. Loimitin Fannin hyvin ja laitoin linimenttiä jalkoihin. Tarhaan meni neiti vielä kun kello oli niin vähän vasta. Huomenna olisi tulossa kengittäjä laittamaan talvipopot jalkaan, joten päivittelen taas huomenna! 

Tässä vielä löytämäni kuva Fannista ravurina, Ypäjä 20.4.2008
(c) Katariina Lamminpää


lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää joulua 2011!



Hyvää joulua 2011!
Aamun ensimmäinen homma oli pestä omenat ja tehdä Fannille pari herkkuleipää. Eli kaksi ruisleipää ja väliin porkkana- ja omenaraastetta sekä kaurahiutaleita. Sitten pilkoin loput omenat pienemmiksi paloiksi, kun pelkään tukehtumisvaaraa mitä Ypäjällä selitettiin,  omena on juuri henkitorven aukon kokoinen. 
Lähdettiin käymään sitten tallilla äitin ja pikkusiskoni kanssa ja vietiin tallinomistajalle suklaarasia ja saimme häneltä myös joulupaketin.  Fanni hotkaisi leivät ennenkuin edes kerkesin antaa edes niitä kun herkkukulho oli sen nenän edessä! Noh, syötimme sitten loput namit ja neiti oli tyytyväinen. Otettiin myös muutamia kuvia, mutta eipä niistä mitään kovin jouluisia tullut kun ei ole edes lunta maassa niin näkyy vaan pimeetä ja mutaa, kuten ylläolevasta kuvasta voitte toki huomata. 
Lähdemme perheen kanssa huomenna Kotkaan viettämään joulua sukulaisille, joten Fanni on paripäivää (taas) lomalla, torstaina alkaa sitten tehoratsastusta kun saadaan talvikengät alle, tosin eipä tuolla nyt lunta ja jäätä paljon ole, joissakin kohdissa kylläkin. Postailen taas heti kun ehdin, pitäkäähän hauska joulu!


perjantai 23. joulukuuta 2011

Hei tonttu ukot hyppikää...

Joulu on huomenna, ei ole kyllä yhtään sellainen olo. Eilen illalla oli vielä hiukan lunta maassa, hetki sitten herättyäni katsoin ulos ja siellä sataa vettä ja turha toivo, että näkisi jossain lunta. Itse olen jo parantunut onneksi, vielä on kurja nuha ja yskä, muttei kuumetta enää.
Äitini ja pikkusiskoni kävivät keskiviikkona tallilla harjailemassa Fannin ja siivoamassa karsinat, kun itse en uskaltanut vielä rehkimään lähteä ettei nouse kuume takaisin. Ainiin, ja kengittäjä tuleekin laittamaan meille talvikenkät jalkaan ensi viikon torstaina, sitten pääsee maastoilemaan ja muutenkin ratsastelemaan kunnolla! Huomenna olisi tarkoitus käydä viemässä Fannille muutamat porkkanat joulunkunniaksi ja toivottaa hyvät joulut halejen kera ja voisihan sitä muutaman jouluisen kuvan ottaa, jos neiti pysyy paikallaan hetken ;)!
Tänään mulla olisi ohjelmassa ties mitä, en edes tiedä millon kaiken kerkeän tekemään. Pitäisi paketoida eilen ostetut joululahjat, siivota oma huone, mennä iskälle viettämään joulua näin vähän etukäteen, myydä moponi osat ja siivota pupujen häkki. Huhhuh. Aivan, enpä ole muistanut mainita muista ötököistämme. Meillä on kotona vielä kaksi kania, kääpiöluppakorva Nipsu ja hermeliini Roosa, sekä koirat chow chow Emma ja jackrusselinterrieri Veeti. Tekstin alla vielä kuvia näistä karvakorvista.
Eipä mulla sen kummempaa tälläkertaa, taidan kirjoittaa huomenna jonkun kivan joulupostauksen! 
 Chow chow Emma

kääpiöluppa Nipsu

hermeliinit vas. Roosa ja oik. R.I.P Nöpö

jackrusselinterrieri Jackxellent Cranky Calvin eli Veeti

ja viimeisenä muttei vähimpäni meidän Fanni!

maanantai 19. joulukuuta 2011

37 ja maanantai röhnötys!

Äitini ja pikkusiskoni kävivät tänään hoitelemassa Fannikan kun minä makasin kotona parantelemassa itteäni. Olivat myös siivonneet karsinat, laittaneet iltaruuat ja vaihtaneet vedet. Äiti oli putsannut Fannin pienen haavan joka oli tullut kaatumisesta, ilmeisesti ihan hyvin parantunut. Ainiin, enpä ole muistanut mainita, että Fanni on puoliksi myös pikkusiskoni eli karvamoottori on meidän yhteinen.
Itsehän siis olen tänäänkin köllötellyt peiton alla vieressäni vesipullo, mustikkakeittoa, viittä eri kurkkutablettilajia, kahta eri kuumelääkettä, kasa nenäliinoja, vikkiä, nenäsumutetta, kuumemittari ja huulirasva. Olen sentään saanut syödyksi tänään makaroonia ja kastiketta sekä pari pizzan palaa. Kuumetta ollut tänään sen hiukan päälle 37, onneksi. Eiköhän tästä ala jo paranemaan. Tylsiksi käy nämä päivät kun telkkaristakaan ei mitään hirveän kiinnostavaa tule, katsoin tänään Pirates Of  The Caribbeanin Vaarallisilla vesillä ja digiboksille tallennetun Scary Movie kakkosen. Eipä tästä päivästä ole sen enempää kirjoitettavaa, toivottavasti paranen pian. Tässä vielä kuva olotilastani!


sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Lenssu ja kuvapostaus!

Noin, sieltähän se flunssa sitten putkahti. Kuumetta oli mulla yöllä 39.9, ei mikään pikkukuume tosiaan, nyt heittelee siinä 38 paikkeilla, vähän päälle. Kamala olo, en saa ääntä tulemaan, yskiminen on hankalaa, mikään ei maistu ja tärisen vaan peiton alla vetäen buranaa nassuun. Jalka on jo hiukan parempi, mutta kipeä silti, sekä olkapää ja reisiluu tosta sivusta on kipeet, ilmeisesti siitä kaatumisesta kanssa. Harmittaa vaan kun taas on Fannilla pari vapaapäivää, tai siis siihen asti että parannun. Toivottavasti saan tämän taudin kukistettua ennen jouluaattoa. 
Alla muutamia kuvia, kun en muutakaan rustaamista keksinyt.



Säälittävä "maastoeste"


Korvaotus


Fanni ja sh-ruuna Marskin Hessu

lauantai 17. joulukuuta 2011

Nastat alle!

Flunssanen olo ja kurja ilma, onko parempaa mielialaa lähteä tallille? Vettä/loskaa sataa taivaantäydeltä ja mulla nenä ihan tukossa ja yskittää ja kurkkukin on räkänen, noh kyllä sinne tallille tarvii aina päästä, piristää kummasti päivää kun näkee oman pienen hölmön karvakorvan kerjäämässä herkkuja :) 
Ajattelin ensin, etten lähde lenkille ollenkaan, mutta kun tiet näyttivät, tosiaan näyttivät, ihan sulaneilta ja sadekin hiukan hellitti tulin toisiin aatoksiin ja päätin hakea Fannin tarhasta, josta se yllätyksenä tulikin lähes vastaan eikä lähtenyt karkuun, ja lähteä lenkille.
Pihalta pois pääsy oli jonkinmoista luistelua kesäkengillä jäänpinnalla, mutta päästiin kuitenkin etenemään. Olin vaihtanut Fannille oliivikolmipalat, koska ajattelin vaihtaa pehmeämpään kuolaimeen, mikä oli virheteko, koska neiti olikin astetta kovasuisempi. Sillä oli virtaa kuin duracell-pupulla ja kävelykin oli ravin ja käynnin sekoitusta. Päästiin kuitenkin eteenpäin, ja tie ei ollutkaan niin sulanut, miltä se näytti. 
Takaisin päin tultaessa, kasvoi myös vauhti, kuin pidätteleminenkin. Yhdessä kohtaa tietä oli aivan järkkyttävää peilijäätä ja neiti vaan kiitää eteenpäin. Koitin pidätellä sitä, kuolaimella ja istunnalla, mutta ei. Sitten alkoi sutiminen, ja tiesin, että se on menoa nyt. Fannilta lähti jäällä jalat alta kun liukastui, ja kaaduttiin sitten keskelle tietä, hevonen räpiköi heti pystyyn, toisin kuin minä. Jalkani oli jäänyt kiinni jalustimeen ja roikuin siinä sitten pää alaspäin yrittäen räpiköidä pois toinen käsi ohjassa. Vihdoin ja viimein sain jalkani väännettyä pois jalustimesta, auts kyllä sattui. Lähdin taluttamaan Fannia tallille, koska en viitsinyt enää selkään nousta liukkaalla. Hiukan ennen tallia oli tiet sulat oikeasti, joten hyppäsin takasin selkään ja ratsastin loppumatkan. 
Onse vaan niin sulonen!

Kun pääsin takaisin tallille, jalkani huusi hoosiannaa, ja huutaa myös edelleen... Hevoselta vaan varusteet pois ja pari loimea niskaan. Se oli saanut polkaistua takasella etuseen pienen haavan, joka sitten puhdistettiin. Ei ollut iso, joten heitin F:n takaisin tarhaan vielä kun kello näytti vasta sitä puoli neljää päivällä.
Itse koitan nyt selviytyä jalka siteessä, mutta eiköhän se tästä, jos ei, niin mars mars lääkärille. Flunssakin saisi loppua, kauhiaa rään valuttamista hetkestä toiseen, voivoi, jospa olisi joku ehdokas kuka haluaisi vaihtaa terveyden flunssaan ilmoittautukoot minulle! :)
Kirjoittelen taas heti kun kerkiän, tämän päivityksen teksti kuuluu lauantaille, mutta aikasemmin en tätä kerennyt kirjoittamaan. Tästä päivästä ei voi muuta sanoa kuin , että harrastukseni tappaa minut vielä joskus.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Kuvia, kuvia ja kuvia

Tänään en ole tallille menossa , joten jäisi päivittämättä blogi, niin ajattelin tehdä tälläisen kuvavaltaisen postauksen tähän väliin. 
Istuntaani en joissakin kuvissa kommentoi, se on ollut huono ja vieläkin parantamisen varaa on jonkin verran, tietenkin neuvoja saa antaa, mutta nimettömänä tulevat haukut ja "käskyt" voipi jättää ihan suosiolla omaan päähänsä. 
Ja kuten olen maininnut jo jossain, että Fannissa on vielä hiomista ja paljonkin, se saattaa joissakin kuvissa myös näkyä.



Piti mennä uimaan, mutta neiti jäi joutsenta kattelemaan.


Videolta napattu kuva, siksi huonolaatu.

Fanni ja sh-ruuna Marskin Hessu 


torstai 15. joulukuuta 2011

Kuluneesta vuodesta

Ajattelin kirjottaa tälläisen postauksen kuluneesta vuodesta kun Fanni on ollut minulla.
Silloin kun Fanni haettiin, meni se yksityiselle tallille, missä oli kavereina sh-ruuna, lv-ruuna ja shetu-tamma. Fanni tarhattiin sh-ruunan kanssa, ja niistä tuli parhaat kaverit. Kaverini Noora hoiti/hoitaa sh-ruunaa ja kävimme aina yhdessä lenkeillä ja muutenkin tallilla. Hyppäämässä käytiin joskus maneesilla, johon tuolta tallilta oli noin 3km, eli ihan kävelymatka. Siellä Fanni hyppäsikin korkeimman esteensä yksittäisenä tähän mennessä, 100cm. 
Kuva otettu samana päiväni kun Fanni meille tuli.

Syksyllä 2011, sain opiskelupaikan Ypäjän Hevosopistolta, ja Fanni lähti mukaani sinne. Tallipaikkana sillä oli n.20 hevosen talli Ypäjän Hevosopiston vieressä. Kävimme kentällä Sannin ja Ranen kanssa ja kerran hyppäämässä maastoesteitä, jolloin tipuin kun Fanni juoksi päin Ranea kun Rane käänsi takamuksensa eteen :) Sieltä sitten takamus mudassa takaisin tallille! 
Minua ei kahden viikon opiskelujen jälkeen kiinnostanut ala ammattina ja halusin pitää sen vain harrastuksena, joten kävin kirjoittamassa eropaperit ja lähdin opistolta kotiin. Fanni jäi vielä Ypäjälle, sillä tallipaikkaa sillä ei meiltä kotoa päin ollut vielä kun kukaan ei ollut varautunut lopettamiseeni. Laitoin tallipaikan hakuilmoituksen Hevostalli.nettiin ja sieltä tärppäsikin nykyinen talli. Kävimme katsomassa tallia äidin kanssa ja päätimme, että tuomme Fannin sinne. Haimme sitten F:n Ypäjältä exäni kanssa seuraavana viikonloppuna ja hyvinhän tuo sopeutui lv-ruunan ja shetu-ruunan joukkoon, jossa siis nykyään on. Tallilla on aivan upeat maastot, myös uittopaikkoja löytyy! 



keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Katso kengurun loikkaa...

Tallilta taas selvitty kotia, ja kylläpä taas on puuhattu hiki otsassa! Fanni oli taas tänään "kuulen mitä haluan"-tuulella. Huutelin sitä tarhan portilta, mutta neitipä ei korvaansa liikauttanut. Shetu-ruuna lähti kuitenkin kipsuttelemaan portille päin, jolloin Fannikin tajusi että jotain on tapahtumassa ja nosti päänsä heinäkasasta. Iloisesti se siellä katseli kun huutelin sitä vielä lisää. Loppujen lopuksi jouduin itse kahlaamaan mutaiseen tarhaan kun eipä neiti viitsinyt jalkojaan liikauttaa. Tulihan se sieltä loppujen lopuksi, hitaasti mutta varmasti!
Itse rupesin siivoamaan karsinoita, kun kaverini Noora harjasi Fannin ja pisti sen kuntoon. Jäin tallille siivoskelemaan kun Noora lähti maastolenkille F:n kanssa. Neiti oli kuulemma ollut hieman riehakkaalla päällä, (tosin ollut vapaalla muutaman päivän) ja oli päättänyt keulia ja pukittaa, sekä pelätä autoja, joista yleensä ei pahemmin reagoi. Taisi kokeilla ratsastajaa? En tiedä. Kyllähän tuo kaksikko takaisin tallille selvisi, pimeässä otsalampun valossa, kun ei noilla teillä katuvaloja ole :/ Ja vieläkun on liukasta, Fannilla vielä kesäkengät alla, tarvisi laittaa talvipopot jo, komeat lumikorkokengät oli kyllä kun tulivat takaisin!
Fanni sai lenkin jälkeen pari leipää ja fleecevuorillisen sadeloimen niskaansa. Ennen lähtöä heitin vielä F:n takaisin tarhaan muutamaksi tunniksi kun kello oli vasta n. 17:00. 

                                               Tässä vielä tälläinen viime talvella napattu jäinen kuva :D

maanantai 12. joulukuuta 2011

Itsepäinen maanantai

Tallilta selvitty kotiin. Kävin siivoamassa karsinat, ja kuten aina, Fannin karsina oli niin sotkunen, että sieltä piti lähes kaikki raijata pois ja uudet turpeet tilalle. AIVAN, en ole kertonutkaan Fannin asuinpaikasta. Neiti asuu lämminveriruunan ja shetu-ruunan kanssa yksityisellä tallilla, jossa on aivan mahtavat maastot ja laiduntilat. Oikeaa hevosenelämää. 
Hain Fannin tarhasta taas leivänkera ja harjasin höppänän. Tarjosin sille heinää, mutta neiti oli taas itsepäisellä tuulella, ja otti heinää vasta kun sen kiikutti neidin nenän eteen. Kaikki oli taas kunnossa ja heitin Fannin takaisin tarhaan fleecellisen sadeloimen kera.

Tässä vielä jonkinsortin huonolaatuinen kuva kesäisistä hyppelyistä, omaa istuntaani en kommentoi :')


lauantai 10. joulukuuta 2011

Kohtaamistarina

Tälläsen blogin  nyt sitten sain loppujenlopuksi tehtyä, vaikkakin ihan täysin amatööri olen bloggerissa ja se näkyy ulkoasussa :) Ennen olen pitänyt pystyssä Fannin kotisivuja osoitteessa täällä , mutta tämä on paljon kätevämpi tapa.
Hot Proof, eli tutummin Fanni, Fantsukka, Höppänä ja muuta sen sellasta on amerikan ranskalainen lämminveritamma, joka on ensimmäinen hevoseni. Kun oli hevosenosto edessä, monen vuoden vinkumisen jälkeen, löysin hevostalli.netistä kivan ilmoituksen lämpöisestä tammasta kun itse lämminverisen halusin kun niiden kanssa touhunnut lähes koko hevosteluaikani. Otin yhteyttä ilmoituksen laittajaan, joka vastasikin minulle pian kuvien kera ja kertoi enemmän Fannista, jota silloin sanottiin Hopuksi. Tamma oli myynnissä, koska ei pärjännyt raveissa ja talliin täytyi saada tilaa ravurille. Päätimme lähteä katsomaan Fannia Forssan raviradalle. Samana päivänä oli myös tulossa eräs toinen henkilö hevosta katsomaan, mutta onneksemme ehdittiin ensin.
Kun näin Fannin ensimmäisen kerran, se näytti isolta, rauhattomalta ja lihavalta. Noh, tätä kaikkea se oli. Sanotaan, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä, sillä halusin tamman. Taluttelin sitä pihalla, jolloin se lähes veti minua perässään tai jyräsi yli. Paikallaan ei pysynyt hetkeäkään. Tehtiin sitten ostopäätös ja haimme Fannin seuraavana viikonloppuna kotiin, jossa alkoi Fannin ratsunura joka on edistynyt hienoa tahtia. Fanni tuli meille siis 9.10.2010