Ystävämme imppari

Koska tässähän on mennyt tovin aikaa jo ihan suhteellisen hyvin terveyden kannalta, niin tottakai sitä jotain täytyy sattua, ettei elämä liian tylsäksi pääsisi käymään. Tosin, tämän elukan kanssa ei ole tylsiä hetkiä pahemmin tainnut olla!

Kylään pääsi tupsahtamaan siis ystävämme imppari eli imusuonitulehdus. Hieman yli kolme viikkoa sitten tammuska oli päättänyt turvottaa toisen takasensa oikein möhkäleeksi. Heti sen nähdessäni epäilin impparia, sillä aiemminkin tuolla elukalla se on joskus vuosia sitten ollut ja juurikin tuossa jalassa oli pikkuruiset haavat. Haavoja oli kylläkin hoidettu, mutta eivät ne olleet ehtineet kunnolla umpeutua, joten bakteerihan sieltä oli päässyt kinttuun.

Tässä mokomat pikkuruiset haavat.

Puhelin kouraan ja soittelemaan eläinlääkäreitä läpi ja saimme kuin saimmekin erään eläinlääkärin tulemaan paikalle. Hän tosin oli äitiyslomasijaisena toiselle eli ei se tohtori, jonka olisimme ottaneet, mutta kuitenkin. Kuten arvelinkin, impparihan se oli. Fanni sai viikon antibiootin (Oriprim), kolmen päivän kipulääkekuurin (Flunixin), viikon sairasloman ja samaan syssyyn pistettiin sitten rokotukset. Itse kotiin päästyäni mietin, että miksiköhän viikon sairasloma kun elukka kuitenkin kävelee ja turvotus laskee liikutuksessa? En kuitenkaan sen enempää asiaa pohtinut, sillä aioin mennä eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan, kyllähän ammattilainen tietää sen paremmin. 

Antibiootit menivät rehujen seassa oikein loistavasti, mutta kipulääkkeen kanssa sai pelata oikein olan takaa. Vaikka laittoi omenan sisään, ei neiti nirppanokka halunnut syödä omenaa vaan sylki sen ulos. Ei muuta kuin rakeet jotenkin veteen liotettuna ja jättiruutalla suupielestä sisään. Aikamoista hommaa tosiaan oli, kun rakeet eivät meinanneet liota kunnolla, mutta onneksi ruutta ne jotenkin sisäänsä imaisi.

Viikon sairaslomailun jälkeen alettiin pikkuhiljaa rauhallisesti liikkumaan säännöllisen epäsäännöllisesti ja jalan turvotus alkoi laskea aika hyvin. 

Näin meillä lenkkeillään ;)

Turhaa oli kuitenkin innostua, sillä jalka oli taas seuraavina päivinä möhkäle. Nappasin siis taas puhelimen kouraani, soitin eräälle toiselle hyväksi todetulle eläinlääkärille ja selitin tilanteen. Puhelimen toisessa päässä oleva elukkatohtori oli ihmeissään siitä, miksi viikon sairasloma, sillä ehdottomasti olisi pitänyt kävelyttää, jotta turvotus laskee ja neste pääsee liikkeelle, kylmätä 2-3 kertaa päivässä sekä pitää tukisidettä. Noh, niimpä. Tokihan sitä kylmättiin, mutta ei nyt kuitenkaan noin ahkerasti ja tukisidettä jossakin kohtaa mietin itsekin, mutta tyhmyyttäni se jäi vaan mietinnän tasolle. Saatiin nyt ohjeeksi siis kävelytystä, kylmäystä, tukisiteen pitämistä sekä 2-3 päivän kipulääkekuuri jälleen. Näiden lisäksi siis tietysti haavahoitoa, mitä ollaankin harrastettu tässä jo hyvät tovit! Näillä mennään nyt taas eteenpäin kunnes jalka alkaa näyttää hyvältä. Kyllä harmittaa tämä tilanne. 

Koipi paketoituna ja haavoihin antibioottista sprayta.

Koitetaan parannella koipea nyt!

Kurkatkaahan myös blogikirppis! Tuotteita lisätty!

Liikaa tekemistä - liian vähän aikaa kirjoittaa

Blogi on pidellyt hiljaiseloa pidemmän aikaa, sillä tässä on ollut todella paha mielenkiinnon puute osittain hevostelussa ja myös kirjoittamisessa sekä hyvinkin kiireinen kevät ja kesä!

Fanni on tosiaan muuttanut jo keväällä/alkukesästä uuteen paikkaan vanhan kaverinsa sh-ruuna Hessun kanssa tietyistä syistä. Hessunhan omistaa siis ystäväni ja kaksikko on ollut ennestäänkin samassa paikassa silloin kun tammuska meille tuli!

Kaverukset nokat lantakasassa.

Fanni oli siis väliaikaisesti samalla tallilla kuin Hessu, mutta laidunruohon tullessa hyvään mittaan toverit siirtyivät laitumelle seuranaan sh-tamma Tumma, shet-t Sara sekä lv-ruuna Caleb. 

Vasemmalta shet-t Sara, sh-t Tumma, sh-r Hessu, Fanni sekä lv-r Caleb 

Nopeasti kaverit kuitenkin ruohon söivät, joten kaksikko Hessu ja Fanni siirtyivät Hessun omistajan miehen veljen mökille toimittamaan ylikasvaneen pihapiirin leikkuuta. Saimme kuitenkin yksi yö puhelun, että hevoset ovat lähteneet omille matkoilleen. Fannihan kunnioittaa lankaa todella hyvin ja tällä kertaa olivat tulleet langoista ja jäljistä päätellen oikein ryminällä ulos eivätkä olisi takaisin tahtoneet hakiessa tulla, joten joku ötökkä siellä oli ilmeisesti ollut. Illan hämärissä sitä ei kyllä itseäänkään kauheasti huvittanut pelokkaiden hevosten seurassa kävellä takaisin sinne Nooran ajaessa autolla takana ja näyttämässä valoa! Veimme siis keskellä yötä kaverit vielä takaisin samaan laitumeen missä aeimmin olivat olleet. Vaihtoehtojakaan siinä vaiheessa ollut.

Mökin ruohonleikkurit! Toinen käynnissä ja toinen huollossa.

Ollaan myös rakennettu koko kesä tallia Hessulle ja Fannille ystäväni Nooran miehen vanhemmille. Hommaa on riittänyt todella paljon! Tarha saatiin valmiiksi jo aiemmin, jolloin hevoset siirtyivät laidunruohon loppuessa sinne mukanaan vielä kun yöt sallivat ulkona olon samalla laitumella ollut seuraponin virkaa toimittava (sekä kärryponi) shetlanninponi Sara. Saimme luvan naapurissa asuvalta mieheltä niittää hänen pellostaan (ei saa laiduntaa, kun on EU-pelto) tuoretta heinää hevosille aina peräkärryllisiä, jolloin saivat sitä natustella kuten laitumella.

Kaverukset uudella tallilla.

Käytiin myös kesällä uittamassa shet-t Saraa jonkin matkan päässä trailerin kanssa. Mikä vesipeto poni olikaan! Tykkäsi niin paljon !

Elokuun loppupuolella saimme tallin valmiiksi ja purut sekä heinät hankittua, joten Sara-poni siirtyi takaisin omalle tallilleen ja Fanni ja Hessu pääsivät syyskuun alussa aloittamaan tallikauden! Molemmat ovat viihtyneet todella hyvin. Talli on siis pikkuruinen vanhaan riihen päähän "suuliin" rakennettu ja varusteet meillä ovat riihen pienessä huoneessa. Saimme myös äitini työpaikalta vanhoja hyllyjä ja kaappeja, joten kaikki tavarat saatiin oikein loistavasti järjestykseen. Kenttää meillä ei tuolla ole, mutta syksyisin käytössä sänkkärit sekä koko vuoden ympäri yllämainittu heinäpelto, joissa saa ratsastella sekä loistavat maastot ja maneesia saa vuokrata n. 15 minuutin kävelymatkan päästä. Myös pienen maastoreitin päästä löytyy kiva pikkuinen uitto/kahlauspaikka!

Fanni on siis voinut hyvin koko kesän, mutta jottei liian hyvin menisi, ilmestyi takaseen viime viikolla imppari. Olimme lähdössä tammuskan kanssa ajamaan, kunnes huomasin, että takanen on kuin tukki. Se ajoreissu jäi siihen ja eläinlääkäri paikalle kun itse epäilin impparia ja sehän se olikin. Fannilla on siis ollut pienet haavat takasessa, mitä kylläkin hoidettu, mutta eivät olleet siitä huolimatta umpeutuneet ja sitä kautta sitten tuo imppari tullut. Tuloksena oli viikon sairasloma, kolmen päivän kipulääkekuuri sekä viikon antibiootti. Molemmat hepat saivat samalla jäykkäkouristusrokotteet. Nooran hevosella Hessulla taasen etusen jänteessä jotakin, joten sai viikon kipulääkekuurin ja ainakin kahden viikon sairasloman, jonka jälkeen Noora vie jalan ultrattavaksi. Toivotaan, ettei mitään pahempaa ole.

Fannilla loppui sairasloma tiistaina, jolloin se pääsi taas vähän tekemään töitä. Otin tammuskan ensin liinan päähän purkamaan vähän energiaa ja sehän oikein innostui! Tulihan sieltä muutamia pystyynhyppelyjä sekä muita kevätjuhlaliikkeitä. Pahimpien virtojen purkauksen jälkeen ratsasteltiin Nooran kanssa Fanni vielä puoliksi käynti- ja ravityöskentelyllä jonkin aikaa, jolloin meni sitten ihan ok:sti. 

Eilen käytiin kärryttelemässä Nooran kanssa Fannilla. Oli tosi kurja ilma kun vettä satoi, mutta tammuskaa se ei haitannut ollenkaan! Meni korvat tötteröllä kokoajan ihan innoissaan ja muutenkin todella tyytyväisen ja rennon oloisena, se niin tykkää tuosta kärryilystä! 

Kävin myös viime viikolla kokeilemassa kaverini lämminveriruuna Arskaa, josko päästäisi tässä lähiaikoina estekisat kokeilemaan kun omistaja ei ruunalla itse hyppää. Hömpöteltiin näin aluksi pellolla kun ensimmäistä kertaa ruunan selässä olin, mutta tarkoitus olisi mennä heidän tallinsa läheiselle kentälle kokeilemaan esteitä. Arska oli todella kiva ratsastaa, joskin vähän kuumahko laukassa ja esteellä jonka väkersimme pellolle. Vaikka kuumui, pysyi todella hyvin lapasissa eikä hötkyillyt mitään. Hauskan ponimainen ruuna on, kun on aika pieni ja askeleetkin täysin erilaiset mitä olen tottunut meidän tammuskalla. Laukka oli niin paljon erilaisempi, että mulla oli alkuun ongelmia siinä, miten päin siellä oikein keikun! Katsellaan nyt kun päästään vielä kunnolla kentälle hyppäämään, niin seuraavia pikkukisoja. 

Liikutuksesta sairaslomalle

Lauantaina mentiin tallille Marjutin kanssa. Aluksi siivosimme karsinat ja laitettiin ruuat valmiiksi, jonka jälkeen haettiin Fanni ja Ässä käytävälle. Noora tuli hetken päästä tallille myös kun lupasi kuvailla meitä. 

Sovitin Fannille uutta satulaa, mikä onneksemmi istui tosi hyvin sen selkään! Nyt ei siis tarvitse huolehtia enää mistä saataisi uusi penkki. Olisin luullut, että tulee kauhea satulansovitusrumba kun tuon selkä on kuitenkin melko suorahko. Vyötä meillä ei ole vielä, joten lainasin yhden toisen tallimme vierailevan hevosen vyötä. 

Kun hevoset oli varustettu, mentiin kentälle. Itse ratsastin ensin Fannia, sitten Noora ja Nooran jälkeen Marjut, jonka jälkeen itse vielä kävelin Fannin kanssa loppukäynnit. Pääsin siinä välissä myös ratsastamaan Ässää. Oli tarkotus hypätä, mutta kenttä oli niin loskaista ja jäistä, että hyppääminen jäi väliin. Hevosilla ei ollut mikään paras päivä, vauhtia löytyi liikaakin ja vähän loikkimisia sekä kuuntelemattomuutta. Saivat ne kuitenkin hyvän liikutuksen kun hikeentyivätkin siinä.

 Sunnuntaina en ollut menossa tallille. Pötkötin vielä sängyssä kun Marjut soitti, että Fanni on jäänyt jalastaan kiven väliin kiinni tarhassa, eikä pääse ylös ja vain makaa siellä. Äiti ja Janina olivat hetki sitten lähteneet ajelemaan tallille päin ja soitin Marjutin puhelun jälkeen äitille. 

Äiti ja Janina olivat ajaneet niin kovaa tallille kun vain jäisellä ja huonokuntoisella tiellä pystyy ajamaan ja juosseet perille päästyään Fannin luokse. Se oli maannut jalka jumissa vesilätäkössä ja kuulemma ihan paniikissa. Oli tärissyt ja silmät olivat näyttäneet ihan järkyttäviltä. Janina oli mennyt ottamaan sen pään syliinsä ja istunut siellä vesilätäkössä Fannin kanssa koittaen saada sitä rauhottumaan. Äiti oli kantanut tallista loimia sen päälle kun oli ollut ilmeisesti myös kylmissäänja äitin nähtyään tammuska oli hörissyt (ihana<3). Tallinomistajamme olivat koittaneet saada rautakangella kiviä liikkumaan, mutta jos oikein ymmärsin eivät olleet saaneet ja Fanni oli vain mennyt enemmän paniikkiin siinä kohtaa. Äiti oli soittanut eläinlääkärin paikalle, mutta kun vihdoin sai sunnuntaina jonkun kiinni, lupasi se tulla, mutta kuitenkin oli kestänyt jonkin aikaa. Itse olin jo lähtökuopissa tallille kauhukuvat silmissäni ja mietin vain sitä, joudutaanko Fanni päästämään ikivihreille jos sen jalka onkin murtunut tai muuta sellaista, mutta sitten äiti soitti Fannin riuhtaisseen itsensä ylös ja saaneen jalan samalla pois kiven välistä, joten jäin itse kotiin odottamaan puhelua äidiltä mitä eläinlääkäri sanoo. Painoa ei se juurikaan ollut jalalle varannut, mutta Janinan taluttaessa sitä talliin oli se alkanut pikkuhiljaa varaamaan painoa jalalle ja kävelemään sillä jotenkin. 

Kun eläinlääkäri saapui paikalle, sai Fanni rauhottavan, jotta jalasta saatiin ajettua karvat pois ja nähtiin haava paremmin kun ilmeisesti ei tuo ollut antanut koskea siihen lainkaan. Myös kenkä jouduttiin kiskomaan irti ja kengittää saa vasta jalan parannuttua. Eläinlääkäri oli tutkinut jalan ja todennut, että kaikki jänteet ovat onneksi kunnossa, eikä mitään murtumia ole. Jalka oli ollut aivan turvonnut. Fanni sai antibiootit, jotka laitetaan ruuan sekaan ja haavan päälle antibioottisuihketta, jonka lisäksi jalka pitää paketoida kunnolla kintereestä alaspäin sekä putsata ja letkuttaa kaksi kertaa päivässä, jotta turvotus(?) laskee ja jalka pääsee parantumaan. Nyt on myös ainakin viikon sairasloma. Fannille on nyt tehty sairastarha, jotta se pääsee myös ulos päivisin eikä sen tarvitse seisoa sisällä kokoajan. Onneksi meillä on niin mahtava talliporukka, että tallinomistajamme lupasi hoitaa jalan aamuisin ja laittaa lääkkeet ruokien sekaan, jottei meidän tarvitse kahta kertaa päivässä lähteä tallille, tosin ei kyllä onnistuisi oikein muutenkaan.

Nyt vaan parannellaan! Tänään menen itse katsomaan pientä potilasta koipensa kanssa, katsotaan josko saisin jotain kuvailtua siitä. Hippasen harmittaa kun juuri saatiin penkkikin, mutta eihän näiden kanssa ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Viikon sairaslomailun jälkeen voi neiti olla aika kivan energinen.