lauantai 29. lokakuuta 2016

Matkustelua ja muutama sananen karvakorvista

Olin viettämässä rentouttavan kesän viimeisen mökkireissun isovanhempieni kanssa Kotkassa. Lupauduin mennä auttelemaan pihahommissa vielä näin loppusyksystä, kun laittavat mökin talvikuntoon tällä viikolla ja mummilla on käsi kipsissä. Olin siis viime viikon tiistaista sunnuntaihin siellä.


Ilmat olivat onneksi todella kivat, eikä satanut yhtenäkään päivänä. Vesi oli todella alhaalla (-73cm) ja olihan meillä vähän vaikeuksia päästä laituriin sekä lähtöpäivänä pois laiturista.


Oli kaikenkaikkiaan aivan mahtava reissu! Tuli saunottua, haravoitua ja tehtyä muita pihahommia sekä tein myös elämäni ensimmäisen kranssin. Eihän siitä mikään mestariteos tullut, mutta harjoitus tekee mestarin.


 Syötetty on niin hyvin (kuten isovanhemmat aina tuppaavat tekemään), että varmaan on tullut viikon aikana muutama lisäkilo tuohon vyötärölle! Tosin, väliäkös tuolla kun talvi on tulossa ;)


Koska se on hyvinkin harvinaista, että reissut menisi ilman, että joku soittaa tuosta karvamakkarasta mitä se on taas tehnyt niin se tapahtui tälläkin kertaa. Neiti näppärä oli saanut aamulla jonkin sortin riehumiskohtauksen ja päättänyt pistää karsinan oven pirstaleiksi ja samalla saanut haavan takajalkaan sisäpuolelle. Vuokraajamme soitteli minulle siitä ja annoin ohjeet kuinka toimia. Onneksi ei ollut paha haava, joten se saatiin ihan putsauksella ja tuolla haavaspraylla umpeen. 



torstai 13. lokakuuta 2016

Mr. Tauski esittäytyy

Kurnau! Mä olen Tauski. Oon sata kertaa söpömpi ja ihanampi kun mun ihmiskaimani. Mun alamaiset kutsuu mua monilla eri nimillä ja sanoo, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Mun lempinimiä on esimerkiksi kultanen, ihana lapsonen, Nauski, kultapoika, kuningas, miau ja paljon muita tuohon suuntaan. Oon kuulemma tällä hetkellä neljävuotias.


Oon kuulemma rodultani maatiaiskissa, mutta noi mun alamaiset väittää, että mussa olisi jotain muutakin rotua. Tiedä sitten, koska en ole kertonut niille mun iskästä ja äidistä mitään. 


Mä oon muutenkin vähän erilainen. Mulla on tosi isot käpälät ja hurjan pitkät varpaat ja viikset. On mulla pitkä häntäkin ja oon muutenkin aika iso ja sporttisen mallinen kolli. En tykkää hyppiä mihinkään ylös, meen pöydillekin aina vaan tuolin kautta. Juttelen myös tosi paljon mun alamaisten kanssa ja tiedän, että oon talon kunkku. Kun haluan herkkuja niin myös saan niitä kun katson mun alamaisia mun saapasjalkakissamaisilla silmilläni ja vähän komennan. Sain myös kerran synttärikakkua kahvipöydästä mun alamaisten kanssa. Mä en myöskään oikein ymmärrä miksi mulla on tämmöset kynnet muuta kuin tota mun raapimispuuta varten? En oo niitä koskaan käyttänyt täällä muuhun kuin siihen. Hampaatkin on aika hurjat mulla, mutta mä vaan saalistan niillä kinkunpalasia. 



Alamaiset myös peittelee mut aina kun nukun sohvalla niiden kanssa tai jos jään yksin nukkumaan. Tykkään hurjasti lämpimistä peitoista! Joskus myös alamaisten sylissä alan kehräämään niin, että se menee ihan överiksi. Kehrään kyllä muutenkin aina sylissä. Oon noitten mun alamaisten sylivauva ja lellikki. 


Mun lempiherkkua on jauheliha ja kinkku! Juustokin käy tosi hyvin jos ei noita edellämainittuja ole tarjolla. Kerran sain myös lohta ja sekin oli tosi herkkua. Harmi vaan kun mun alamaiset syö sitä tosi harvoin niin en sitä ole saanut kun kerran täällä asuessani. 

Aamuisin mä herätän mun alamaiset huutamalla erilaisilla äänillä ja niitähän multa löytyy! Jos ne ei siitä huolimatta nouse, käyn tepastelemassa niitten päällä. Yleensä ne nousee sillon kun haluan, koska tietävät, että mulla on nälkä. 


Välillä noi alamaiset tuo tänne jotain oudolta haisevia tarvikkeita. Kuulemma jonkun hevosen. Ne on aika hyvän tuoksuisia, mutta jos ne jättää ne niille sijoilleen niin saatan käydä merkkaamassa ne. Tietävätpähän, että tää on mun huvila eikä tommosten oudolta haisevien. Joskus täällä käy myös vieraita. Alamaiset käskee sillon niiden laittaa kengät telineeseen, koska jos mä en tykkää niistä niin saatan osottaa sen ruikkimalla myös niihin. Myös sillon, jos mun vessa on vähääkään likainen tai noi mun alamaiset ei herää just sillon kun haluaisin, saatan ruikkia myös muualle. Yleensä kuitenkin eteisen matolle tai lattialla olevalle päiväpeitolle. Noi alamaiset ei oikeen tykkää siitä.

Alamaiset hankki mulle myös tälläsen pienemmän kuljetushuvilan.
Noi on myös kasvattanu mulle jotain kasvia. Sanovat sitä höpöheinäksi. Kuulemma jotakin kissanminttua. Tykkään siitä tosi paljon kun siitä tulee aika kiva olo ja alkaa kauheesti tehdä mieli hellyyttä. Silloin kierin lattioilla ja kehrään kauheesti. Muutaman kerran oon itekkin käynyt hakemassa sitä suoraan siitä kasvista kun alamaiset ei ole huomanneet. 


On mulla isovelikin täällä. Se on vähän erinäköinen kun mä. Väittävät olevan eri lajiakin vielä. Se on joskus tosi rasittava. Varsinkin silloin kun se leikkii ja murisee, joten silloin käyn aina läiskäsemässä sitä mun käpälillä. Kyllä me painitaankin välillä ja juostaan pitkin tätä huvilaa. Saatan myös joskus leikkiä Aladdinia ja liukuilla pikkumattojen kanssa kun matto ei tottele ja pysähdy mun alla silloin kun juoksen siihen vauhdilla. 


Oon myös päässyt täällä ulkoilemaan. Tossa mun huvilan etupihalla on aitaus missä saan olla vapaana kun alamaiset vartioi mun henkeä. Oon mä joskus koittanu lähteä seikkailulle, mutta alamaiset toi mut aina takasin. Liian vaarallista kuulemma. Kyllä mua uudet paikat jännittää, mutta joskus oon saattanu kokeilla onneani. Tuolla huvilan takapihalla mulle laitetaan turvavaljaat, jotta pysyisin hengissä. Ekoja kertoja ne oli aika ärsyttävät, mutta oon jo tottunut niihin. Kerran mut vietiin kattomaan jotain outoa karvapalloa. Sanoivat, että on samaa lajia kuin mä. En kyllä ymmärtäny vaan lähdin alamaiseni luokse hyvin äkkiä piiloon. Enhän mä oo sellasia otuksia nähnyt, ties vaikka söisvät mut. Onneks alamaiset veivät mut sitten turvaan omaan huvilaan. Oon vaan elänyt tollasten mukamas erilajisten kanssa. 


Tietokoneidenkin kanssa oon aika hyvä. Ovat kieltäneet menemästä niiden näppäimistölle, mutta joskus oon siitä huolimatta mennyt. Oon kaksi kertaa näppäränä poikana saanut jopa näytön ruudun käännettyä ja näppäimistön sekoitettua! 

Loppujen lopuksi, oon mä tosi ihana. Myös mun alamaisten mielestä. Ehkä kuulette musta vielä joskus täällä.



Kurnau
Tauski

Ystävämme imppari

Koska tässähän on mennyt tovin aikaa jo ihan suhteellisen hyvin terveyden kannalta, niin tottakai sitä jotain täytyy sattua, ettei elämä liian tylsäksi pääsisi käymään. Tosin, tämän elukan kanssa ei ole tylsiä hetkiä pahemmin tainnut olla!


Kylään pääsi tupsahtamaan siis ystävämme imppari eli imusuonitulehdus. Hieman yli kolme viikkoa sitten tammuska oli päättänyt turvottaa toisen takasensa oikein möhkäleeksi. Heti sen nähdessäni epäilin impparia, sillä aiemminkin tuolla elukalla se on joskus vuosia sitten ollut ja juurikin tuossa jalassa oli pikkuruiset haavat. Haavoja oli kylläkin hoidettu, mutta eivät ne olleet ehtineet kunnolla umpeutua, joten bakteerihan sieltä oli päässyt kinttuun.

Tässä mokomat pikkuruiset haavat.
Puhelin kouraan ja soittelemaan eläinlääkäreitä läpi ja saimme kuin saimmekin erään eläinlääkärin tulemaan paikalle. Hän tosin oli äitiyslomasijaisena toiselle eli ei se tohtori, jonka olisimme ottaneet, mutta kuitenkin. Kuten arvelinkin, impparihan se oli. Fanni sai viikon antibiootin (Oriprim), kolmen päivän kipulääkekuurin (Flunixin), viikon sairasloman ja samaan syssyyn pistettiin sitten rokotukset. Itse kotiin päästyäni mietin, että miksiköhän viikon sairasloma kun elukka kuitenkin kävelee ja turvotus laskee liikutuksessa? En kuitenkaan sen enempää asiaa pohtinut, sillä aioin mennä eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan, kyllähän ammattilainen tietää sen paremmin. 

Antibiootit menivät rehujen seassa oikein loistavasti, mutta kipulääkkeen kanssa sai pelata oikein olan takaa. Vaikka laittoi omenan sisään, ei neiti nirppanokka halunnut syödä omenaa vaan sylki sen ulos. Ei muuta kuin rakeet jotenkin veteen liotettuna ja jättiruutalla suupielestä sisään. Aikamoista hommaa tosiaan oli, kun rakeet eivät meinanneet liota kunnolla, mutta onneksi ruutta ne jotenkin sisäänsä imaisi.

Viikon sairaslomailun jälkeen alettiin pikkuhiljaa rauhallisesti liikkumaan säännöllisen epäsäännöllisesti ja jalan turvotus alkoi laskea aika hyvin. 

Näin meillä lenkkeillään ;)
Turhaa oli kuitenkin innostua, sillä jalka oli taas seuraavina päivinä möhkäle. Nappasin siis taas puhelimen kouraani, soitin eräälle toiselle hyväksi todetulle eläinlääkärille ja selitin tilanteen. Puhelimen toisessa päässä oleva elukkatohtori oli ihmeissään siitä, miksi viikon sairasloma, sillä ehdottomasti olisi pitänyt kävelyttää, jotta turvotus laskee ja neste pääsee liikkeelle, kylmätä 2-3 kertaa päivässä sekä pitää tukisidettä. Noh, niimpä. Tokihan sitä kylmättiin, mutta ei nyt kuitenkaan noin ahkerasti ja tukisidettä jossakin kohtaa mietin itsekin, mutta tyhmyyttäni se jäi vaan mietinnän tasolle. Saatiin nyt ohjeeksi siis kävelytystä, kylmäystä, tukisiteen pitämistä sekä 2-3 päivän kipulääkekuuri jälleen. Näiden lisäksi siis tietysti haavahoitoa, mitä ollaankin harrastettu tässä jo hyvät tovit! Näillä mennään nyt taas eteenpäin kunnes jalka alkaa näyttää hyvältä. Kyllä harmittaa tämä tilanne. 

Koipi paketoituna ja haavoihin antibioottista sprayta.



Koitetaan parannella koipea nyt!

Kurkatkaahan myös blogikirppis! Tuotteita lisätty!