tiistai 24. tammikuuta 2012

Miksi juuri lämminverinen?

Ajattelin kirjoitella tässä tylsyyteeni siitä, miksi valitsin hevoseni roduksi lämminverisen. Teksti saattaa sisältää myös ratsastuskokemuksestani pätkiä, mutta siitä aiheesta kirjoittelen myöhemmin kunnolla.
Pienenä, kun asuimme vielä Kotkassa, ratsastin neljä- vai olisikohan ollut viisivuotiasta lämminveritammaa, jota ei voi aloittelijan ratsuksi sanoa. Kävin maastolenkeillä yksin ojiin hyppivän, ryöstävän ja pystyynhyppivän nuoren tamman kanssa, välillä ilman satulaa ja suitsia, ohjina liina kiinni riimussa. Enää ei kyllä tulisi mieleenikään tuollainen, tai, no ehkä sitten kun on aivan täysi luottamus hevoseen. Opin tämän hevosen kanssa aivan älyttömästi, opetin sitä ja se minua. Se oli elämäni toinen merkittävimmistä hevosista, siitäkin kirjoitan enemmän jossakin vaiheessa. Tässä vaiheessa jo sydämmeni suli lämminverisen rotuun, vaikka vain yhden kanssa olin ollut tekemisissä ja kerran käynyt lämminveriruunaa ratsastamassa.
Vanhempana, kun olimme muuttaneet Varsinais-Suomeen päin, löysin tallin, jossa oli 21-vuotias lv-ruuna ja suomenhevostamma, ja aloin ratsastamaan lämminveristä. Kävin upeilla maastolenkeillä sen kanssa itsenäisesti, vauhtia löytyi aina, mutta myös aina kun tarvetta, jarrut oli toiminnassa.
Muutimme kuitenkin vuoden ratsastettuani ruunaa 50 kilometriä kauemmaksi, joten jouduin etsimään itselleni taas uuden ratsun, olihan tuossa välissä sh-tammaa, welshiä ja vaikka mitä, mutta sitten löysin tallin jossa oli 3 lämminveristä ja yksi suomenhevonen. Aloin ratsastamaan pienintä lv-tammaa, koska muut eivät oikein olleet makuuni, tai kyllähän niiden kanssa kentällä käyntiä köpöttelin, mutta ei muuten. Lv-tamma oli suloinen, pieni ja luotettava maastoratsu, jolla ei kuitenkaan toiminut kuin käynti ja ravi, laukka oli räpellystä. Mulla meni sukset ristiin tallin omistajan kanssa, erittäin tyhmästä syystä, johon itse en voinut millään lailla vaikuttaa, joten jouduin lopettamaan sielläkin.

Kun sitten vihdoin vanhempani suostuivat hevosen ostoon, halusin vain ja ainoastaan lämminverisen. Etsin ht-netin markkinoilta sopivaa hevosta ja mailasinkin muutamalle myyjälle, mutta vastauksessa kerrottiin hevosen olleen myyty jo, tai että sillä on jotain jalkavikoja. Vihdoin löysin Fannin, ja siinä se, haettiin meille lämminverinen suoraan Forssan raviradan kupeessa olevalta ravitallilta. Fanni on ollut sellainen kuin sähköpostissa kerrottiin, vaikka saimme neidin todelliseen pilkkahintaan. Nyt, jos minulta kysyttäisi, että minkä hevosen haluan, vastauksena olisi jokin puoliverinen tai muu vastaava rotu, sillä kisaaminen olisi minulle suuri unelma, mutta kaikki aikanaan. Fannia en silti antaisi pois, enkä vaihtaisi toiseen. Se ei meiltä lähde kiertoon, vaa meidän omistuksessa pysyy loppuelämänsä, ellei jotain todella vakavaa pääse käymään, mutta empä usko, vanhempanikin ovat täysin samaa mieltä.



Miksi ostaa ex-ravuri?
Halusin itse lämminverisen, enkä varsaa halunnut ostaa, sillä kokemukseni ei riitä/olisi riittänyt sellaisen kouluttamiseen eikä itselläni olisi aika välttämättä siihen riittänytkään, saati sitten maltti. Halusin nuorehkon hevosen, jonka jalat kestävät vielä kunnon ratsastuksen ja hyppäämisen. Fannia kun ei olla loppuunajettu, vain muutamia lähtöjä, jolloin on huomattu, että hevosesta ei ole juoksijaksi. Miksi turhaa pistää nuori tamma monttuun vain rahan vuoksi. Todellakin on niitä pikkulikkojakin varmasti olemassa kenelle ostetaan halpa radalta tullut lämminverinen, osaamittomissa käsissä se voi olla vaaraksi ja tuskallista myös hevoselle kun ei tiedetä mitä tehdään oikein ja mitä väärin. Kuten aikasemmin mainitsin, Fanni tuli meille, koska halusin lämminverisen ja itselläni on sen verran kokemusta, että tiedän mitä teen, tai jos en, kysyn tai pyydän apua. :)

Huono laatu,pahoittelen.

Tässä tälläinen pienimuotoinen stoori miksi valitsin lämminverisen, ja vielä entisen ravurin, toivottavasti saitte selvää ja jaksoitte lukea koko höpinän. Kuvia ei oikeen tullut laiteltua, mutta seuraavassa postauksessa sitten!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti