Kurnau! Mä olen Tauski. Oon sata kertaa söpömpi ja ihanampi kun mun ihmiskaimani. Mun alamaiset kutsuu mua monilla eri nimillä ja sanoo, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Mun lempinimiä on esimerkiksi kultanen, ihana lapsonen, Nauski, kultapoika, kuningas, miau ja paljon muita tuohon suuntaan. Oon kuulemma tällä hetkellä neljävuotias.
Oon kuulemma rodultani maatiaiskissa, mutta noi mun alamaiset väittää, että mussa olisi jotain muutakin rotua. Tiedä sitten, koska en ole kertonut niille mun iskästä ja äidistä mitään.
Mä oon muutenkin vähän erilainen. Mulla on tosi isot käpälät ja hurjan pitkät varpaat ja viikset. On mulla pitkä häntäkin ja oon muutenkin aika iso ja sporttisen mallinen kolli. En tykkää hyppiä mihinkään ylös, meen pöydillekin aina vaan tuolin kautta. Juttelen myös tosi paljon mun alamaisten kanssa ja tiedän, että oon talon kunkku. Kun haluan herkkuja niin myös saan niitä kun katson mun alamaisia mun saapasjalkakissamaisilla silmilläni ja vähän komennan. Sain myös kerran synttärikakkua kahvipöydästä mun alamaisten kanssa. Mä en myöskään oikein ymmärrä miksi mulla on tämmöset kynnet muuta kuin tota mun raapimispuuta varten? En oo niitä koskaan käyttänyt täällä muuhun kuin siihen. Hampaatkin on aika hurjat mulla, mutta mä vaan saalistan niillä kinkunpalasia.
Alamaiset myös peittelee mut aina kun nukun sohvalla niiden kanssa tai jos jään yksin nukkumaan. Tykkään hurjasti lämpimistä peitoista! Joskus myös alamaisten sylissä alan kehräämään niin, että se menee ihan överiksi. Kehrään kyllä muutenkin aina sylissä. Oon noitten mun alamaisten sylivauva ja lellikki.
Mun lempiherkkua on jauheliha ja kinkku! Juustokin käy tosi hyvin jos ei noita edellämainittuja ole tarjolla. Kerran sain myös lohta ja sekin oli tosi herkkua. Harmi vaan kun mun alamaiset syö sitä tosi harvoin niin en sitä ole saanut kun kerran täällä asuessani.
Aamuisin mä herätän mun alamaiset huutamalla erilaisilla äänillä ja niitähän multa löytyy! Jos ne ei siitä huolimatta nouse, käyn tepastelemassa niitten päällä. Yleensä ne nousee sillon kun haluan, koska tietävät, että mulla on nälkä.
Välillä noi alamaiset tuo tänne jotain oudolta haisevia tarvikkeita. Kuulemma jonkun hevosen. Ne on aika hyvän tuoksuisia, mutta jos ne jättää ne niille sijoilleen niin saatan käydä merkkaamassa ne. Tietävätpähän, että tää on mun huvila eikä tommosten oudolta haisevien. Joskus täällä käy myös vieraita. Alamaiset käskee sillon niiden laittaa kengät telineeseen, koska jos mä en tykkää niistä niin saatan osottaa sen ruikkimalla myös niihin. Myös sillon, jos mun vessa on vähääkään likainen tai noi mun alamaiset ei herää just sillon kun haluaisin, saatan ruikkia myös muualle. Yleensä kuitenkin eteisen matolle tai lattialla olevalle päiväpeitolle. Noi alamaiset ei oikeen tykkää siitä.
 |
| Alamaiset hankki mulle myös tälläsen pienemmän kuljetushuvilan. |
Noi on myös kasvattanu mulle jotain kasvia. Sanovat sitä höpöheinäksi. Kuulemma jotakin kissanminttua. Tykkään siitä tosi paljon kun siitä tulee aika kiva olo ja alkaa kauheesti tehdä mieli hellyyttä. Silloin kierin lattioilla ja kehrään kauheesti. Muutaman kerran oon itekkin käynyt hakemassa sitä suoraan siitä kasvista kun alamaiset ei ole huomanneet.
On mulla isovelikin täällä. Se on vähän erinäköinen kun mä. Väittävät olevan eri lajiakin vielä. Se on joskus tosi rasittava. Varsinkin silloin kun se leikkii ja murisee, joten silloin käyn aina läiskäsemässä sitä mun käpälillä. Kyllä me painitaankin välillä ja juostaan pitkin tätä huvilaa. Saatan myös joskus leikkiä Aladdinia ja liukuilla pikkumattojen kanssa kun matto ei tottele ja pysähdy mun alla silloin kun juoksen siihen vauhdilla.
Oon myös päässyt täällä ulkoilemaan. Tossa mun huvilan etupihalla on aitaus missä saan olla vapaana kun alamaiset vartioi mun henkeä. Oon mä joskus koittanu lähteä seikkailulle, mutta alamaiset toi mut aina takasin. Liian vaarallista kuulemma. Kyllä mua uudet paikat jännittää, mutta joskus oon saattanu kokeilla onneani. Tuolla huvilan takapihalla mulle laitetaan turvavaljaat, jotta pysyisin hengissä. Ekoja kertoja ne oli aika ärsyttävät, mutta oon jo tottunut niihin. Kerran mut vietiin kattomaan jotain outoa karvapalloa. Sanoivat, että on samaa lajia kuin mä. En kyllä ymmärtäny vaan lähdin alamaiseni luokse hyvin äkkiä piiloon. Enhän mä oo sellasia otuksia nähnyt, ties vaikka söisvät mut. Onneks alamaiset veivät mut sitten turvaan omaan huvilaan. Oon vaan elänyt tollasten mukamas erilajisten kanssa.
Tietokoneidenkin kanssa oon aika hyvä. Ovat kieltäneet menemästä niiden näppäimistölle, mutta joskus oon siitä huolimatta mennyt. Oon kaksi kertaa näppäränä poikana saanut jopa näytön ruudun käännettyä ja näppäimistön sekoitettua!
Loppujen lopuksi, oon mä tosi ihana. Myös mun alamaisten mielestä. Ehkä kuulette musta vielä joskus täällä.
Kurnau
Tauski
