sunnuntai 22. marraskuuta 2015

kaikenkarvaiset kaverit

Nyt kun itse olen sairastellut kuumepöpöä, niin olen pitänyt tallivapaita ja Fannin on hoitanut Janina, vuokraajamme ja parina päivänä karsinan ja ruuat pari tallilaistamme.  Olen siis touhuillut muiden ötököidemme kanssa kotosalla sillävälin.

Meille muutti Marjutilta uusi karvainen perheenjäsen viime viikonlopun aikana. Tämä kaveri on kolmivuotias kissaherra, joka tottelee nimeä Tauski, on mitä mahtavin ja ihanin otus! Alkuun oli vähän pieniä sopeutumisongelmia ensimmäisinä päivinä meidän russelipojan kanssa ja Tauski piileskelikin useasti telkkaritasojen yms. takana suojassa tuolta hirveän pelottavalta ja vauhdikkaalta toverilta. Kaksikko on jo sopeutunut kaksinelämiseen ja Veetikin on ottanut kissimirrin hyvin vastaan ja ymmärtänyt, että tämä kaveri onkin sen pomo, talon kuningas. Toverukset ruokailevatkin samanaikaisesti kahdessa tasossa - Veetin ruuat on lattialla pikkupöydän alla ja Tauskin pöydän päällä. Kumpikaan ei onneksi koske kummankaan ruokaan. Itse Tauski on hyvinkin koiramainen kerjätessään juustoa, ruokaa tai muuten vain jutellessa "mauu" tepastellen pitkin keittiötä. Sohvalla tuo tulee syliin kehräämään ja nukkumaan, jopa päällekkin ja leikkii silloin kun itseään huvittaa. Läppärin läpän saa kyllä aina koneen ollessa auki taittaa hiukan kiinni, jos itse ei siinä sillä hetkellä oleile, sillä Tauskitoveri tykkää makoilla ja tepastella näppäimistöllä. Kaveri on onnistunutkin lähettämään hyvinkin epämääräisiä viestejä facebookissa, hävittämään hiiren näytöltä ja kääntämään ruudun pystysuuntaan ennenkuin itse opin laittamaan koneen näytön kiinnemmäs. Kaikenkaikkiaan aivan mahtava elämänkumppanihan tuo on <3 


Kerjäläiset osingoilla
Veetin kanssa käytiin tänään metsälenkillä kun tännekkin satoi lunta ja oli kiva ilma lähteä ennen pimeää vähän kävelemään metsään. Vanhus olikin ihan innoissaan melkein koko lenkin vapaana juoksemisesta ja lumesta kun kärsä oli vähän väliä jossain pöpelikössä lumen keskellä. Hyvin jaksoi vielä vanha (vaikkei sitä uskoiskaan vanhaksi) herra pinkoa täysillä metsiköissä ja itsellekin tuli hyvä olo kävelystä ja raittiin ilman nappaamisesta tovin sairastelun jälkeen! Jospa sitä taas ensi viikolla pääsisi talleilemaan ja ruuvailemaan Fannille hokit kiinni mikäli tuo lumi ja pakkanen näyttää pysyvän maassa.


Täällä kelpaisi myös köpötellä hevosella, harmi vaan, ettei siihen ole mahdollisuutta kun tammuska asuu niin kaukana!


torstai 12. marraskuuta 2015

~ never give up!

Aivan pakko tulla hehkuttamaan edellispäivän ratsasteluja! Nyt taas muistaa miksi tätä harrastaa!

Mentiin tiistaina äitin ja Janinan kanssa tallille. Janina lupasi pitää meille jonkunlaisen "tunnin". Sillä välin kun itse siivosin Fannin karsinan, Janina laittoi Fannin valmiiksi mulle ja äiti laittoi tammuskan ruuat.

Päästiin kentälle ja päätin juoksuttaa alkukäynnit ja -ravit liinassa, jotten tuo elukka ole ihan energiaa täynnä kun maanantaina ne juoksentelivat irtona vain pikaisesti Nossen kanssa kun olin yksin tallilla, hoidin molemmat hevoset ja karsinat ja ilma oli mitä kamalin. Liinassa tammuska osasi käyttäytyä hienosti ja ravailikin rauhallisesti. Kun hyppäsin selkään, oli ensin vauhtia aivan liikaa ja meni tovi, ennenkuin se alkoi kuuntelemaan ja rentoutumaan. Janina tuli alkulämmittelyjeni jälkeen kentälle ja alkoi huutelemaan ohjeita. Tehtiin pysähdyksiä käynnistä sekä ravista, kiemurauraa (joka tosin meni toisinaan vähän liian vauhdikkaasti, suunnanvaihtoja, voltteja, keski- ja pääty-ympyröitä ja paljon siirtymisiä. Jokaisessa kulmassa koitin taivuttaa ja kääntää mahdollisimman hyvin, vaikkakin ravissa välillä epäonnistumisia koettiin. Fanni alkoi todella hyvin kuuntelemaan ja alkoikin taipumaan kivasti sekä oli rauhallinen ratsastaa. Sai kyllä paljon kehuja! Janina meni sen kanssa vielä meidän treenailuiden jälkeen loppuravit ja -käynnit.  Harmi vain, ettei saatu kuvia otettua kun oli jo niin pimeää.

Mulla oli kyllä niin sanoinkuvailemattoman hyvä fiilis tästä ratsastuksesta! Hetki sitten tuo lomaili jumien takia, oli tönkkö, kompuroiva ja kipeän oloinen, mutta nyt vihdoin taas kunnossa ja sen huomaa. Nämä on niitä mahtavia onnistumisen kokemuksia tässä harrastuksessa ja tästä on hyvä jatkaa!

Ainut, etten osaa istua harjotusravissa jalustimet jalassa ja satulassa niin kuin kuuluisi. Ilman satulaa tai jalustimia ei ole minkäänlaista ongelmaa. Mikähän tähän auttaisi?


Hetki sitten oli tosiaan sellainen "ei tästä mitään tule" -olotila jonkin aikaa kun tuo sairasteli noiden jumien kanssa ja kauhulla jo pelkäsin, että siellä on jotain suurempaa. Onneksi taas on kaikki mallillaan ja kuten otsikossa se tuleekin, pää pystyyn ja never give up!

lauantai 7. marraskuuta 2015

DIY letitysrusetit

 Löysin eräästä blogista vinkin, kuinka tehdään itse letitysrusetteja. Meillä oli jäänyt ystävänpäivän mätsäreistä tuollaista vaaleanpunaista "rusettinauhaa" Fannin laatikkoon kun se sillä oli mätsäreissä laitettuna häntään, joten kun se käyttämättömänä siellä oli niin päätin toteuttaa tämän rusetti-idean siitä. Tässä postauksessa siis kerron kuinka toteutetaan nuo letitysrusetit itse.

Sivussa näette myös meikäläisen tämän hetkisen kännykän! Tuon kanssa ei paljon kuvailla ;)


Tarvikkeet:
  • nauhaa, josta haluat tehdä rusetit (itselläni vaaleanpunaista 4cm leveää, olisi saanut kyllä olla hieman kapeampaa)
  • nuppineuloja
  • ompelulankaa (mieluiten saman väristä kuin nauha)
  • silmäneula
  • kumilenkkejä
  • sytkäri/tulitikut
  • mittanauha/viivoitin



 1. Mittaa ja leikkaa nauhasta n. 10cm pituinen pala 



2.  Mikäli nauha on purkaantuvaa sorttia, polta nauhan päät purkautumisen estämiseksi.


3. Taita nauhan pala kolminkerroin ja laita nuppineula pitämään se kasassa.


4. Mittaa ompelulankaa n. 60cm mittainen pätkä, pujota neula lankaan ja laita se kaksinkerroin tehden päähän solmu.


5. Laita neula rusetin sisäpuolelta solmun piilottamiseksi ja pujota neula kolmen kerroksen läpi nauhaan kuvan osoittamalla tavalla.


6. Kiristä nauhasta niin, että rusetti rypistyy. Pidä lanka kokoajan tiukkana ja kieputa lankaa keskiosan ympärille aika reilusti, jotta se pysyy kasassa. Lopuksi voit tehdä yhden piston takapuolelle, jottei lanka lähde löystymään seuraavassa vaiheessa.


7.  Ota kumilenkki ja aseta se rusetin takapuolelle. Itse vedin pari kertaa vielä langan koko rusetin ympäri ja kumilenksun sisältä, jotta se pysyy helpommin paikallaan. Sen jälkeen ompele kumilenkki kiinni muutamilla pistoilla rusettiin.


8. Päättele lanka hyvin solmuilla, jottei se lähde purkautumaan ja leikkaa lopuksi ylimääräinen langanpätkä pois. 


9.  TSADAAA! Rusetti on nyt valmis! Itse tein myös tuollaisen isomman häntärusetin.


Mitäs tykkäsitte? Itse tein noita pikkurusetteja 10 kappaletta. Täytyy vain toivoa, että ne kestää ja vaihdella ehkä uusia kumppareita niihin :)

Hierontahoitoa ja karsinan vaihto

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, meille tuli hieroja käymään Fannille ja tallin kahdelle muulle hevoselle tämän viikon maanantaina.

Fanni oli vuorossa toisena ja oltiinkin Hennan kanssa kutakuinkin puoli tuntia ennen hierontaa tallilla, joten kävin ensimmäisenä hakemassa tammuskan käytävälle ja harjailin sen puhtoseksi ennen hierontaa.
Kun Fannin vuoro tuli, hieroja ihmetteli onko edes sama hevonen kyseessä kuin viimeeksi kun osasi olla niin kiltisti ja rauhallisesti. Viimeeksi oli kuulemma ollut kovin rauhaton ja säheltänyt omiaan pysymättä paikalla, mikä ei sinänsä yllätä kun tuo joutuu seisomaan kauan. Takapää oli parempi ja auennut, mutta jumeja oli nyt siirtynyt etupäähän. Etenkin lapojen lihaksiin, joita nyt availtiin enemmän, vaikkakin koko karvamakkara käytiin läpi. Fanni oli tosi tyytyväisen oloinen koko hieronnan ajan ja huomasi kyllä kuinka paljon se nautti kun jumit aukeilivat. Saatiin kuitenkin vielä kehotus, että ainakin yhden kerran tuo pitäisi hieroa läpi ja lupailin laitella hierojalle viestiä ajankohdasta jossakin kohtaa kun en osannut vielä sanoa päivistä. Hoito-ohjeiksi saatiin jälleen pari palauttavaa rentoa vapaapäivää tarhailun merkeissä ja taas kevyesti liikutuksen aloittaminen. Etenkin maastoilu pehmeällä pohjalla olisi palautumisen ja kevyen liikunnan aikana hyväksi. 

Karvamakkara onkin ollut nyt hieronnan jälkeen paljon parempi ja jopa nostelee takakoipiaan hyvin eikä laahusta menemään sekä paljon pirtsakamman oloinen. Tällä viikolla ollaan vapaapäivien lisäksi juoksuteltu, maastoiltu ja menty kentällä rauhallisesti.  

Tänään päästiin siirtymään siirtotallista ylätalliin sisälle kun talliltamme muutti kaksi hevosta pois. Siivoiltiin äitin kanssa ala-talli tyhjäksi, kärrättiin puhtaat purut uuteen karsinaan ja siirrettiin Fannin loimia karsinan eteen. Nyt pääsee neiti näpsä illalla tutustumaan uuteen yksiöönsä, mahtavaa!


Uusi yksiö odottaa asukkiaan!

Tallisiivoilun ja järjestelyjen jälkeen menin Fannin kanssa kentälle. Ensimmäisillä hetkillä se oli aivan kaheli pitkästä aikaa. Selkään en meinannut edes keretä kun se oli lähdössä jo menemään. Eihän koko ratsastuksesta tullut yhtään mitään kun toi elukka halusi kiitää menemään koko ajan eikä olisi yhtään mitään kuunnellut. Päätin luovuttaa hetken päästä, ennenkuin omat hermot menisi, sillä eihän siitä tullut yhtään mitään. Äiti toi meille liinan ja pistin neidin juoksemaan sen päässä. Aivan järkyttävä riekkuminen alkoi samantien - takapää lensi, etupää nousi ja vauhtia riitti. Riehumisten jälkeen se kyllä alkoi rentoutumaan ja ravaili nätisti kumpaankin suuntaan. En juoksutuksen jälkeen enää tohtinut mennä selkään, kun tolla on ollut nyt niin kevyttä liikuntaa, ettei tule tollasen riehumisen jälkeen rääkättyä sitä ihan yht'äkkiseltään loppuun. Tammuska sai kävellä siis loppukäynnit liinan päässä ja pääsi hoitamisen jälkeen tarhaan päiväheinille.