keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Peltotuuppauksia & istunta- ja pohjeongelmia

Tänään suunnattiin heppailemaan Hennan ja Tarun kanssa ja tarkoitusena mennä pellolle kiemurtelemaan. 
Henna ja Taru laittoivat Nossen valmiiksi ja minä Fannin. Otin Fannilta pois rintaremmimartingaalin tuohon pellolle. 
Neidillä oli virtaa ensin, eikä olisi tahtonut keskittyä mihinkään aluksi, vaan olisi tahtonut vain kipitellä horisonttiin olisin ollut sitten kyydissä tai en. Aloin kokoamaan sitä, ja pikkuhiljaa se alkoi rentoutua käynnissä ja kantoi takapäätäänkin mukana, eikä laahannut perässä kuin etana konsanaan. Tehtiin voltteja kumpaankin suuntaan ja neiti taipui ihan kivasti. Tein muutamia pysähdyksiä käynnistä ja pyysin myös peruutusta, mikä alkoi tammamammaa kiukuttamaan ja protestoi hieman ohjaa vastaan, mutta peruutti kuitenkin ja sai kehun siitä.

neuvotteluja.

Sellaisen abouttiarallaa 15 minuutin kävelyn jälkeen nostin ravin ja ravailin pääosin ympyrällä. Välillä rouva tahtoi nostaa päänsä ilmoihin ja yritti juosta alta, ja välillä taas kantoi itseään nätisti. Ravailin kumpaankin suuntaan ympyröillä ja ns. kentän muotoista aluetta. Tein ravista pysähdyksä ja pysähdyksestä takaisin raviin siirtymisiä muutamia, jotka onnistuivatkin ihan hyvin. Laukan nostin vain kerran isolla ympyrällä ja laukkasin muutaman kerran ympyrää ympäri, mutta muuten ravia ja käyntiä. Väänneltiin pellolla noin tunti, ellei jopa ylikin ja annoin Fannin kävellä loppuajan pitkin ohjin ja jalustimet ylhäällä eli siis ilman jalustimia. Loppukäyntien jälkeen pomppasin alas selästä ja nostin jalustimet ylös sekä löysäsin satulavyön ja suunnistettiin takaisin laitumelle purkamaan hepat. Henna ja Taru olivat siis ratsastaneet Nossen puoliksi ja Henna hypännyt muutaman kerran yksittäistä estettä.
Pollet saivat harjauksen, linimentit sekä sadetakit niskaansa, jonka jälkeen pääsivät takaisin laitumelle ja me täytettiin vesiastiat.

hurja pallomasi!

Itseäni on alkanut vaivaamaan oma istuntani. Olen ihmetellyt miksi Fanni kulkee välillä maastossa vinossa vasemmalle ja satula on aina kallellaan samaan suuntaan hieman. Älysin viikonloppuna miksi, kun ratsastin kaverini hevosta Perleä, jonka kanssa satula oli samaan suuntaan kallellaan. Syynä siis ilnmeisestikkin se, että painan enemmän vasemmalle jalustimelle ja/tai istun enemmän vasemmalla istuinluulla painaen satulaakin vinoon, jolloin hevonenkin automaattisesti on vino. Ajattelin alkaa treenaamaan kyseistä ongelmaani nyt ilman jalustimia ratsastamalla, josko se auttaisi? Muilla vinkkejä tälläiseen ongelmaan ja miten saisi asian korjattua?
Toisena vaivaavat jalkani, en edes tiedä, miten saan ne sellaisiin asentoihin vängerrettyä millaisissa ne kuvissa ovat. Esimerkkinä alempana kuva. Miten saisin siis jalkani pysymään suorassa, etteivät ne heiluisi kuin riisinukella hevosen kyljissä?

Tuo jalka?! Miten on mahdollista saada se edes tuollaiseen asentoon?

Ja vielä kun nyt vauhtiin pääsin niin kolmantena Fannin herkkyys pohkeelle. Maastossa sen kanssa yksin ollessa, se voi olla täysin tottelematon pohkeelle vaikka paukuttaisin jaloillani kuin kaniini vihaisena - se ei reagoi mitenkään. Mutta yleensä kentällä tai kaverin kanssa maastossa se reagoi liiankin hyvin. Ihan pienen pieni kosketus ja neiti olisi jo kiitolaukassa, jos sen vain päästäisi menemään. Ja kun pyytää esimerkiksi voltilla pohkeen kanssa asettumaan tai siirtymään pohkeella, se lähtee koventamaan vauhtia. Pidätteet auttavat toki, mutta miten sen saisi ymmärtämään, ettei aina ole tarkoitus kaahata. Tietystikkin treenailulla paljon, mutta kun välillä tuntuu ettei tuon elukan päässä liiku kuin silmät ja korvat, sekä hyvin usein myös kieli. Ärgh, nämä on taas tälläisiä päiviä kunlöydän itsestäni ja hevosesta niitä inhottavia ja vaivaavia vikoja! Mutta ehkäpä me vielä joskus saadaan kaikki korjattua, aikaa ja treeniä - PALJON !



tiistai 24. syyskuuta 2013

Tiistaitalleillua ja ammuu-otuksia!

Koulun jälkeen suuntasin hakemaan Hennan kotoaan ja hörppäsin siinä kahvit nassuun, jonka jälkeen lähdettiin ajamaan tallille.
Ihana Fampula tuli portille vastaan, oli vaan ihan mielettömän ihanaa nähdä oma mussukka viikonlopun jälkeen kun en ole tallille päässyt!
Laitettiin pollet kuntoon ja laitoinkin Fannille nyt rintaremmimartingaalin päälle, sillä kuten tiedän, sillä on vapaapäivien jälkeen pöllöilyenergiaa ihan hirmuisesti ja olikin iha hyvä idea laittaa se.
Lähdettiin maastoon purkamaan energioita. Fanni oli aluksi rauhallinen ja leppoisa lupsakka ratsastaa, mutta hetken kävelyn jälkeen virtaa alkoi tulla jostain. Laukattiin pieni ylämäki ja Fannihan olisi halunnut paahtaa vielä alamäkeenkin täysillä, en kuitenkaan antanut neidille siihen lupaa. Ravailtiin jonkun aikaa hiekkatietä ja nostettiin laukka, mentiin laukkaa jonkin matkaa kun oli oikein hyvä suora päästellä. Ravin kautta käyntiin ennen lehmä-aitausta ja siellähän oli kaikkea pelottavaa, ei siinä ,että lehmät olisivat olleet pelottavia, muttakun kaikki ladonnurkat, pusikot ja muut mörköpensaat pelottaviat pientä hevosparkaa ja se oli ihan jännittynyt. Kyllähän se lehmiäkin kyttäili kun olivat kauempana. Mentiin vielä hetken matkaa eteenpäin, kunnes käännyttin takaisin päin. Taas lehmien kohdalla Fanni katseli ihmeissään niitä läikikkäitä otuksia, jotka siirtyivätkin pällistelemään meitä aidan viereen. Fanni ja Nosse hieman katselivat kummissaan niitä otuksia, joiden suusta pääsi omituisia "ammmuuuuuu" -ääniä, mutteivat ne olleetkaan yhtään pelottavia. Sen sijaan olisivat kaviolliset otukset halunneet tehdä lähempääkin tuttavuutta, sillä siirtyivät lähemmäs aitaa.








Jatkettiin matkaa kuitenkin taas ja päätettiin ottaa viimeinen laukkapätkä sillä hyvällä suoralla. Fanni ampaisi kuin tykinkuula vauhtiin, enkä itse meinannut pysyä lähdössä mukana. Korvien välissä neidillä juoksi ilmeisesti jonkinlainen hamsteri juoksupyörässä kilpaa, koska kuulo ei ollut päällä laisinkaan; pidätteet, istunta, ei mikään tahtonut mennä ymmärrykseen hiljentää vauhtia. Onneksi ei lapasesta lähtenyt kuitenkaan ja pysähtyi kun Nossekin hiljensi vauhtiaan. Ravattiin vielä yksi ylämäki ja käveltiin takaisin laitumelle pitkin ohjin.
Hepat saivat vielä harjauksen, linimentit sekä sadeloimet niskaansa viileiden öiden ja sateisten ilmojen vuoksi, koska eivät vielä pääse sisälle yöksi.



maanantai 23. syyskuuta 2013

Huippuviikonloppu takana!

Viikonloppu on mennyt mummin ja vaarin luona ollessa äitin ja Janinan kanssa, eli yli 300 kilometrin päässä kotoa, jonne ajettiin äitin kanssa matka puoliksi.

Perjantaina lähdettiin neljän maissa ajelemaan ja perille päästiin hieman ennen kahdeksaa ku poikettiin kaupassakin. Vein tavarani mummille ja laitoin itseni valmiiksi illan juhlimista varten, jonka jälkeen suuntasin kaverini luokse alottelemaan ja sieltä sitten valojen yöhön tms. katsomaan raketteja. Ilotulituksen jälkeen lähdettiinkin baariin! Ilta meni hyvin ja oli ihan älyttömän mukavaa. Loppuyöstä baarien mennessä kiinni, tuli sanaharkkaa jonkun tuntemattoman naispuolisen nuoren tytsykän kanssa, joka sitten hyökkäsi mun päälle ja takoi nyrkeillä ja millälie meikäläisen pärstää ja näin poispäin. Itse koitin suojata itseäni hiukan, mutta kun en osaa puolustaa itseäni niin siinä sitten olin pahoinpideltävänä, kunnes kaverini haki poliisit läheltä paikalle ja tämä nainen saatiin pois mun päältä. Että sillälailla, yö menikin sitten päivystyksessä ja todettiin lievä aivotärähdys ilmeisesti. Onneksi ei vakavampaa ja pääsin nukkumaan aamulla.


Lauantaina olinkin kaverini luona ratsastamassa kun hänellä on kaksi lämminveristä, kutsumanimiltään Lantti ja Perle. Alkoi tulla hämärää niin kaverini oli laittanut hepat valmiiksi kun pääsin sinne, onneksi! Itse menin Perlellä, pikkuisella, lähes ponikokoisella lämppäritammalla.
Suunnattiin maastoon ja metsien läpi eräälle pienelle lentokentälle, mikä ei tosin ole missään hakerassa käytössä, jonka ympäri menee hiekkatie vähän kuin ravirata. Päästeltiin menemään siellä sitten ja Perle oli tosi kiva ratsastaa; sillä toimii jarrut erinomaisesti ja kuuntelee pohjetta hyvin.
Takasin lähtiessä tulikin jo hirmu pimeää, eikä metsässä eteenpäin nähnyt lähes ollenkaan. Pitkillä ohjilla mentiin ja hevoset osasivat väistää mutakuopat yms ja kotiinkin. Ilma oli tosi pelottava, ihan usvainen ja pimeä keskellä metsää. Kyllä siinä hieman oli kamala pelkotila tai sellainen, etten todellakaan olisi yksin siellä kulkenut, vaikka hevosen kanssa olin ja mitään siellä ollutkaan, mutta silti.
Päästiin kuitenkin turvallisesti takaisin kaverini luokse ja hepat pääsivät takaisin laitumelle kun oltiin niiltä varusteet otettu pois.
Illalla olinkin sitten vielä kavereiden kanssa ajelemassa ja viettämässä aikaa.

Lentokentällä! Voi kun meilläkin olisi tälläisiä paikkoja täällä! (ihanan huono kuvanlaatu)

Sunnuntaina suunnattiin kotiin ajaen taas matka puoliksi äitin kanssa. Satoi ihan kivasti, joten ei ollut mikään parhain ilma ajaa, mutta kotiin päästiin turvallisesti kuitenkin. Eräs kaveri kävi vielä illalla kahvilla kun olin tavarat saanut purettua ja meninkin aikaisin nukkumaan.

Tänään Janina oli lähtenyt pois koulusta kuumeen takia ja itsellänikin on ollut koko päivän ihan räkäinen ja heikko olo, joten meistä ei kummastakaan ollut lähtemään tallille. Henna sai erään kaverimme mukaan tallille kanssaan ratsastamaan Nossea, joten Henna sai liikutettua Fannin.
Olivat menneet pellolla pääosin ravia ja käyntiä, mutta myös muutaman laukannoston. Hyvin oli mennyt ja Fannilla oli ollut energiaa, jota en yhtään ihmettele parin vapaapäivän jälkeen.
Huomenna koitan itse mennä tallille, jospa päästäisi maastoon päästelemään energioita pois.

Huomenissa uutta postausta kuvien kera!

torstai 19. syyskuuta 2013

Kiire sinne, kiire tänne, mutta vihdoin postaus!

Hirmuiset pahoittelut postaustauosta, tässä on ollut kaikenlaista; olen ollut kipeänä, jolloin maannut sängynpohjalla, kokeita, mummon hautajaiset ja näin poispäin, joten en ole kerennyt tai minulla ei ole ollut fiilistä kirjoittaa. Vielä mummosta, hänellä on nyt hyvä olla ilman kipuja, vaikka meillä muilla on paha olla mikä on ihan ymmärrettävää, täytyy kuitenkin ajatella mummon parasta. Hautajaiset sujuivat hyvin, itse itkin ja tärisin niin, että hyvä että jalat kantoivat, mutta muistotilaisuudessa oli ihana muistella mummoa ja kuunnella muiden muistoja hänestä. Ikävä on suuri!

Fannille kuuluu hyvää, siellä se on vielä laitumella Nossen kanssa pari viikkoa, jonka jälkeen muuttavat taas talveksi tallille. Neidillä on ollut muutamia vapaapäiviä, jotka olen todennut olevan sille liikaa, koska energia kertyy ja sitten se onkin kuin päätön kana ratsastaa; juoksee kirahvina eteenpäin. 
Viime perjantaina menin sen kanssa ilman satulaa ja kuolaimettomilla muutaman vapaapäivän jälkeen. Kuten voi arvata, meno oli ihan järkyttävää eikä jarruja meinannut oikein löytyä. Kiikuin selässä kuin heinäsäkki, mutta kuitenkin tulematta alas maistelemaan sänkipeltoa. Käytiin edellispäivänä maastoilemassa Nossen ja Fannin kanssa tiellä ja metsässä sekä eilen olin yksin sen kanssa maastossa. Oli ihan kiva ratsastaa, vaikka kyttäili kaikkea ja energiaa olisi piisannut muillekkin jaettavaksi. Tänään äiti ja Janina menivät tallille Janinan kaverin kanssa ja liikuttavat molemmat hepat, koska Hennan kanssa ollaan hieman huonovointisia molemmat. Minulla siis kurkku ihan räkäinen ja kipeä sekä heikohko olo.




Kuten ylempänä mainitsin, hepat muuttavat alustavasti parin viikon päästä tallille takaisin ja saamme talliporukkaankin uuden ratsukon, Nikin ja Odin, joista olen blogissani myös maininnut muutamia kertoja. 
Muuttoa siis odotellessa!

Huomenna lähdenkin Kotkaan sukulaisille äitin ja Janinan kanssa, Fanni saa siis taas valitettavasti muutaman vapaapäivän, mutta ensiviikolla koitetaan taas pitää liikutus säännöllisenä ja siitä eteenpäin. 
Kotkassa menen ratsastelemaan, ainakin alustavasti sovittuna, kaverini hevosia Perleä ja Lanttia heille ja kirjoittelen varmasti postauksen siitä kuvineen kunhan kerkeän, joko Kotkassa tai sitten kun olen palannut takaisin kotiin.


Ajattelin myös kirjoitella ensimmäisen erikoispostauksen lähiaikoina, joten heitelkääpä aiheita, joista haluaisitte minun kirjoittavan!

perjantai 6. syyskuuta 2013

Perjantain kunniaksi paljon hevostelua!

Ah, ihan luvallinen vapaapäivä, joka on sisältänyt hevostelua, hevostelua ja hevostelua!

Aamupäivällä yhdentoista aikaa suuntasin läheiselle ABC:lle odottamaan Nikiä, kun oltiin sovittu, että menen ratsastelemaan sen hevosta Odia tänään. Odin blogiin pääsen tästä. Niki ja poikaystävänsä nappasivat minut kyytiin siitä ja suunnistettiin tallille, jossa Odi majailee vielä hetken aikaa ennenkuin muuttaa Fannin ja Nossen kanssa samalle tallille.
Perille päästyämme herra odotteli kiltisti tarhassa ja Niki otti sen sieltä pois ja laittoi ratsastuskuntoon, jonka jälkeen hyppäsin selkään ja lähdettiin kävelemään läheisen tallin kentälle, koska Odin tallilla ei ole kenttää niin heillä on lupa lainata toiselta tallilta.
Kentälle päästyämme siellä oli joku toinenkin ratsukko, mutta ei annettu sen häiritä ja köpöttelin Odin kanssa hetken vielä pitkin ohjin kenttää pitkin, jonka jälkeen otin ohjat tuntumalle ja aloin ravailemaan. Odi kuunteli kivasti ja oli rauhallinen ratsastaa, välillä piti toki pyytää eteenpäin kun vauhti alkoi hiipumaan. Tein ravi-käyntisiirtymisiä aika paljon ja laukkailin pääty-ympyröitä. Ruuna alkoi vetreytymään kivasti ja liikkuikin hyvin omalla moottorilla eteenpäin välillä hakien itseään peräänantoon, mutta kun ei ole vielä niin vahva takapäästään niin tietenkään ei jaksa kantaa itseään niin, kyllä siitä vielä hieno tulee!! Koitin myös pari kertaa hypätä n. 50 cm korkuisen esteen, tosin mulla oli niin pitkät jalustimet siihen touhuun, että esteellä istunta olikin lähes vaakatasossa kuin kiikkulauta, mutta mitäpä pienistä kun hyppäsin vain neljästi. Mahtavan estehevosen tuosta kyllä varmasti saa, ei kieltänyt eikä kytännyt kertaakaan vaan meni heti yli nätisti.
Ratsastin varmaankin sen 45 minuuttia, jonka jälkeen suunnattiinkin takaisin tallille kävellen loppukäynnit siinä samassa. Odi sai linimenttiä koipiinsa ja heinää tarhaan mussutettavaksi. 



ei jenny, se ei ole formula!

" näin pienet esteet ei tunnu missään, voin laittaa silmätkin kiinni "

Odeilun jälkeen lähdettiin hakemaan Nikin äidin luota meille lisää valkoista maalia talliin, kun heillä oli ylimääräistä ja sen jälkeen hain oman autoni ja suuntasimme kaikki Fampulan ja Nossen laidunpaikalle, koska Fannilla oli kengitys sovittu. Hieman myöhästyin siitä, mutta onneksi olin pyytänyt Hennaa ottamaan Fannin valmiiksi odottamaan kengittäjää ettei hänen tarvinnut odottaa. Nyt on siis Fannilla uudet popot taas alla.
Kengityksen jälkeen lähdettiin maalailemaan taas tallia kokoonpanolla Henna, Niki, Nikin poikaystävä ja minä, niin kauan kuin maalia riitti; ei kauaa. Saatiin kuitenkin jonkun verran taas maalailtua. Vielä olisi kaksi seinää ja tukipuita vailla maalia, kunhan saataisi jostain joltain ylijäämäksi jääneitä maaleja. Nakattiin kaksi hevosenkenkääkin tallin käytävän yläparruun kivasti.
Maalailun jälkeen mentiin takaisin laitumelle ja käytiin juomassa kupposet kahvia sisällä ennen heppailua.
Henna päättikin sitten hypätä Nossella ja itse halusin mennä ilman satulaa Fannilla, joten suunnattiin sänkkärille. Tuuppailin Fannin kanssa ja se oliki ihan tosi kiva ratsastaa tänään! Kuunteli hyvin eikä koittanut kaahottaa kuin pari kertaa ja nekin ihan vain vähäistä pelleilyä. Ravailin ja kävelin pääosin, mutta laukkasin ihan hiukan myös. Menin paljon ympyrällä ja tein voltteja, Fanni kantoi itseään ihan kivasti ainakin välillä takaosallaan. Henna hyppi Nossella hieman kauempana ja Niki kuvaili. Mentiin noin puoli tuntia ja Fanni olikin aika hikinen kuuman päivän ja rankan reenin jälkeen kuten Nossekin, joten molemmat saivat suihkun ja linimentit. Laitumelle päästyään voi vaan arvata mitä tapahtui - no piehtarointia mutaisimmassa, pöllyäväisimmässä kohdassa! Olivat siis sen jälkeen mutapalleroita, mutta ei heitä haitannut laisinkaan, lähtivät sen sijaan laitumen toiseen päähän syömään.
Ratsastelun jälkeen suuntasin kotiin.



ryhti mitä parhain!


pesua odotellessa!

"jos mä vähän jalalla laittaisin koreasti niin ehkä tuo lopettais tuon suihkimisen..."

"...älä mun naamaan menee vettä"

"...tässä teille suihkuttelut!"

".. ja sitten vauhtia että jaksaa nousta ylös, mutta täytyyhän selusta aina varmistaa!"

"... ja lopuksi voinkin ravistella itseni puhtaaksi ihan omalla tyylilläni!"

... Jospa minä itsekkin pääsisin tästä kaunistautumaan pärstäni kanssa ja ehkäpä vielä ihmistenilmoille! Heipsankukkuu ja hyvät perjantait!

Juoksutusta ja talli uuteen uskoon!

Keskiviikkona suuntasin päivällä kipeänä taas tallille, koska minähän sinne menen vaikka pää kainalossa, sillä hevoseni on tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen ja sitten vasta minä, ainakin tälläisessä kohtaa. Päätin juoksuttaa Fannin, joten kokosin sille ohkaisiet suitset, mitä ollaan näyttelyissä vain käytetty ja laitoin niihin turpiksen sekä oliivikolmipalat. Nakkasin deltan liinoineen kuolaimiin, suojat jalkoihin ja otin koulupiiskan kantoon. Siksi koulupiiska, koska neiti ei tuosta juoksutuspiiskasta oikein näytä tykkäävän niin pienempi parempi. Hennakin tuli mukaan Nossen kanssa ja kaverimme Villekin oli tullut käymään tuolla kahvilla, joten joutui tulemaan kököttelemään sänkkärille ja katselemaan meidän heppatouhuja, varmasti oli hauskaa!
Fanni oli ihan kiva käynnissä toiseen suuntaan, mutta toiseen kun ei osaa mennä > alkoi leikkimään. Kulki hetken pyydettyyn suuntaan ja vaikka kehuin sitä paljon, se pysähtyi ja vaihtoi suuntaa. Treenailtiin toki tuotakin suuntaa. Ravissa se meni ihan kivasti liinan päässä, vaikka meinasi aina välillä kiihdytellä liian nopeaan vauhtiin eikä olisi malttanu hidastaa laisinkaan! Ihmeellistä sinänsä, että yleensä se on hidastanut pyynnöstä, mutta nyt jouduin pienentämään ympyrää niin, että sen oli pakko laskea käyntiin. Voi mahdollisesti vaikuttaa siitäkin, että Nosse juoksi lähellä liinassa niin tuli "minäkin tahdon"-Fannifiilis. Pyysin Fannin laukkaan kerran ja sehän innostui, aina hetkittäin veti pienen riehumispätkän kera pukin ja hyppimisen, jonka takia nimettiinkin se vauhtipötkyläksi, kun oli niin huvittavan näköistä katsottavaa se. Kokeiltiin Hennan ja Nossen juoksutusvyötä sivuohjineen myös ja sehän oli aluksi hirveä kapistus Fannin mielestä ja lähti vain peruuttamaan hirveällä vauhdilla. Talutin sitä hetken vierestä, jonka jälkeen siirryin ympyrälle ja se alkoi kulkemaan oikein päin, käyttäen takapäätään niinkuin kuuluukin. Koitin ravillakin sitä, mutta kun tuo liinassa meneminen ei meille ole vielä niin tuttujuttu, ei Fanni osannut kantaa itseään ympyrällä juksutusvyön avulla vaan kaahasi pää pilvissä ja sivuohjat kireällä. Käveltiin siis vain juoksutusvyön kanssa ja loppukäynneillä annoin sen kulkea vapaasti ilman sivuohjia. Noin puolen tunnin juoksutuksen jälkeen, oli neiti hieman hikinen kun olikin tosi hiostava ja kuuma päivä muutenkin. Harjasin sen vielä ja laitoin linimenttiä koipiin, jonka jälkeen pääsivät laitumelle mussuttamaan heiniä ja pesimme Hennan kanssa vesiastiat.

Eilen eli torstaina oli tarkoitus mennä siivoilemaan tallille, siis ihan sinne mihin hevoset menevät talveksi ja suunnattiinkin sinne yhdeksi päivällä. Pyyhittiin pölyt, desinfioitiin karsinat, pestiin ikkunat ja laatikot yms sekä siivottiin roskat. Meidän piti maalailla puomejakin, mutta se sattui jäämään kun keksittiin, että voitaisi maalata talli uuteen uskoon sisältä ja saatiinkin siihen lupa! Ei muutakuin pensselit heilumaan. Siistittiin hieman seiniä ja maalattiin ne valkoiseksi uudelleen, koska vanha valkoinen oli kulahtanut. Valkoinen maali kuitenkin loppui kesken kun oltiin saatu yksi seinä ja karsinanovet maalattua.
Tallinomistaja keitti meille kahvit ja käytiinkin hörppäämässä ne sitten nassuun, jonka jälkeen suunnattiin vaatekaupassa käymään kun mun piti mennä äidin kanssa ostamaan hautajaisiin joku paita mekon päälle. Molemmat meistä maalisissa, paskaisissa vaatteissa tepasteltiin kauppoihin, no mutta niinhän ne työmiehetkin (ja miehet) käy! Oltiin kuitenkin ihmisten mielestä jotenkin kummallinen näky, kun niin paljon oli meissä kytättävää, huoh. On se vaan niin eri asia, jos olet miespuolinen raksavaatteissa ja menet kauppaan niin eivät ihmiset siitä paljon hetkahda, mutta autappa armias kun olet nainen ja teet samoin! Varmasti kytätään kuin mielipuolta. Huoh.
Noh, sain paidan kuitenkin valittua, joten jätettiin äiti ja Janina kauppaan ja suunnattiin Hennalle etsimään lisää maalia, muttei löytynyt valkoista. Otettiin mukaan kuitenkin beessinvärinen (miten kirjoitetaan?) ja pari muuta ja suunnattiin takaisin tallille jatkamaan urakkaa. Maalattiin karsinat ulkopuolelta ja hiukan muutakin beessiksi ja tarkoitus olisi vielä saada tukipuut yms valkoiseksi, kunhan maalia saadaan.
Maalailun jälkeen menin vielä käymään laitumella ja Fanni olikin aika hikinen, eli Janina ratsastanut sen hyvin. Lähdin siitä sitten suunnistamaan kaupan kautta kotiin.
Meidän piti vielä ottaa tallista ennen-kuva, mutta sepä unohtui, joten saatte kuvan valmiista tallista, kunhan ollaan saatu se kunnolla valmiiksi :)

Älkää tylsistykö kuvattomasta postauksesta !

tiistai 3. syyskuuta 2013

Ontuu, ei onnu? Juoksutetaan!

Sain jostain inhottavasti kuumeen itselleni, joten enpä sitten mennyt aamusella kouluun laisinkaan vaan jäin kotiin katsomaan piirrettyjä sohvalle peiton alle. Välillä paleltaa, välillä valuu hiki... pois tämä minusta kiitos!
Noh, tunnollisen heppatytön kai tunnistaa siitä, että vaikka olisi kipeä, on tallille päästävä vaikkei olisikaan pakko mennä. Mutta silti. 

Suuntasin siis tallille päivällä siinä yhden maissa, kun olin saanut vedettyä lääkkeitä naamariin niin, että kuume oli laskenut edes hiukan, vaikkakin huono olo oli edelleen. 
Tallin pihassa autossa noustessani Fanni köpötteli jo portille odottelemaan "tässä mä olen"-ilmeen kanssa, mutta jäikin kummastelemaan miksi menin väärään suuntaan, vein siis muistitikulta kuvat Hennalle sisälle ja joimme siellä myös kahvit. Kyllä, tallilla tai noh, laidunpaikalla, sillä Hennan poikaystävän sukulaiset omistavat paikan ja Henna ja Joni ovatkin asustelleet siellä tämän viikon kun isäntäväki on matkoilla.
Mentiin kahvikupposten ja kuvien siirtämisen jälkeen hakemaan heposia, jotka olivatkin jo kauemmaksi kerenneet portilta, mutta kun hieman Fannia huutelin, se köpötteli nätisti portille vastaan. Sen sijaan Nosse ei kuullut tai ottanut kuuleviin korviinsa huuteluja, sillä tietysti heinä on parempaa kuin liikunta! Kyllähän sekin sieltä sitten köpötteli Hennaa vastaan kun Fampula oli tullut jo harjattavaksi. On ne vaan niin ihania.
Fannille iskin varustukseksi satulan, ilman romaania sekä meksikolaiset kimblewickeillä. Kätöseeni nappasin koulupiiskan, josko oltaisi harjoiteltu tuota taipumista ja sen sellaista enemmän.
Mentiin sitten laitumen viereen sänkkärille tuuppailemaan, tai ainakin yrittämään. Kun aloin kävellä alkukäyntejä, Fanni käveli jokseenkin oudosti. Koitin vielä ravia ja kyllä, se ontui ja varoi hankkarijalkaansa, joka oli myös kengätön. Eipä siinä muuta, kuin alas selästä ja koitin vielä maastakäsin ja totta se vain oli, se ontui ontui ja ontui. Helevatti! 
Lähdin siis purkamaan Fannilta varusteita pois, laitoin sille varmuuden vuoksi kylmäyssavet jalkoihin ja hoidin sen silmän, joka on muuten alkanut hieman jo pienentymään. Katsotaan, josko lähtisi kokonaan, jääkö tuollaiseksi vai hommataanko sitä lääkerasvaa siihen. Päätin kuitenkin ottaa neidin sänkkärin reunaan popsimaan heinää liinan päähän siksi aikaa kun Henna vielä tuuppaili Nossen kanssa. Fanni kuitenkin käveli nyt normaalisti, joten pyörittelin sitä liinassa jonkin aikaa käynnissä. Pyysin sen myös nostamaan ravin ja kas kummaa, eipä se enää ontunut. Oli varmaankin taas joku lihasjumi tms, niinkuin aikaisemminkin on ollut sen maatessa kauan. En kuitenkaan enää selkään mennyt, vaan annoin sen juoksennella liinassa jonkin aikaa. 
Meillä on hirmuisen vaikea toinen suunta, Fanni koittaa kääntyä vain mieleiseensä suuntaan ja pyytäessä eteenpäin se hyppää pystyyn, pysähtyy eikä ymmärrä ideaa ollenkaan. Ei tosin olla hirveästi liinassa sitä juoksutettu, joten en yhtään ihmettele. Kyllä se sitten meni vaikeampaankin suuntaan jonkin aikaa.
Hepat saivat perinteisesti heinät laitumelle ja täytettiin vesisaavit.
Mitään hirmu hyviä kuvia tai videoita en saanut, sillä kuvaustarvikkeena mukana oli vain mitä surkeimmalla kameralla varustettu Samsungin maailman hitain, naarmuisin ja huonon kuvalaadun omaava mobiilipuhelin, mutta tässä nyt pari yritystä tämän päiväisitä tohinoista.

Fanni päätti piiloutua kameraa pusikon taakse!



sininen silmäkulma, tulee mieleen Spiritin inkkarihevoset, hih!

Tässä vielä pari videota juoksutuksesta, jossa Fannia sai välillä muistuttaa siitä, ettei kuljeta nokka kiinni maassa.






Ainiin, ja lisäsin tuohon blogitekstien alareunaan "kyselyn" mistä toivon teidän klikkaavan, jos luit, et lukenut tai selasit vain läpi. Yksi klikkaus siis! Sivupalkeissa on myös kysely, luetko julkisesti, anona vai vierailitko vain. Klikkailkaa!


maanantai 2. syyskuuta 2013

Parasta syksyssä; sänkkärit!

Hirveän moni sitä on blogeissa hehkuttanut syksyn parhautta, jolloin siis pääsee sänkkäreille! Onhan sitä itsekkin sitten pakko hehkuttaa! Me oltiinkin tänään vasta ensimmäisen kerran tänä syksynä, sillä eipä olla tajuttu kysyä tuon meidän laitumen omistajilta saisiko heidän pelloillaan päästellä menemään kopukoiden kanssa. Nyt siis Henna olikin kysynyt ja vastaus oli ollut myöntävä, jes! 

Näin olivat pollet viettäneet päivää Hennan tullessa töistä :) (C) Henna

Hain siis Janinan tänään suoraan koulusta, koska pyysin sitä kuvaamaan meitä ja suunnistettiin tallille, jossa Henna jo odottelikin. Janina haki Fannin laitumelta, Henna Nossen ja laittoivat ne valmiiksi ja minä silläaikaa säädin meidän yhtiin suitsiin LG kuolaimettomia kokeiluun, mitkä olivat lainassa Nossella. 
Fanni olikin yhden kengän saanut niin heiluvaksi ja vinoon, että jouduin sen kiskomaan irti. Täytyypi pyytää kengittäjä taasen nakkailemaan uudet popot alle. Päätettiin kuitenkin mennä sänkkärille, koska siellä on niin pehmeä pohja niin kavio ei pääse halkeilemaan, sillä Fannilla tuppaa kaviot kulumaan hyvin herkästi ilman kenkiä kovalla pohjalla. 

Köpöteltiin siis viereiselle isolle sänkkärille ja hyppäsin neitokaisen selkään. Se oli ihan mahdottoman rauhaton, ei kuunnellut ollenkaan pidätteitä tai ohjaa, vaan esimerkiksi kun pyysin sitä pysähtymään, se nakkeli päätänsä pilvii, peruutti hulluntavalla tai yritti loikkia pystyyn. Koitin vielä ravailla LG:llä, mutta sekin oli täyttä säätämistä. Toisilla kuolaimettomilla toimi huomattavasti paremmin, eli siis hyvin. 




Kävin sitten vaihtamassa suitset kimblewickeihin ja meksikolaisiin, kun ei tuosta aikaisemmasta sähellyksestä tullut yhtikäs mitään, muutakuin ehkä ainesta sirkusponiksi. 
Kimblewickeillä alkoikin toimimaan paremmin ja kuunteli ohjaa sekä istuntaa. Ravailin todella paljon ja kotiin saada neitiä keskittymään. Se menikin tänään ihmeen hyvin, ettenkö sanoisi. Jotkin pellonnurkat saattoivat hieman jännittää neitiä, sieltähän olisi voinut hyökätä vaikka tiikeri meidän kimppuun! Ravailin myös ilman jalustimia jonkin verran. Omassa istunnassani nyt eniten häiritsee jalkani, ne sojottavat aivan minne sattuu hyvinkin usein, tiedä miten saisi korjattua ongelman. Jospa kokeilisi jokin päivä sitoa jalustimen kiinni satulavuöhön tms, milloin jalkani pysyisivät tismalleen siinä, eivätkä sojottaisi tai vatkaisi kuin sätkynukella. 
Otettiin myös muutamat laukkapätkät Hennan ja Nossen kanssa, jotta pollet pääsivät hieman päästelemään, mistä olivatkin ihan superinnoissaan! 
Janina ratsasteli välillä myös Nossea, laukkasi Fannin kanssa hieman ja käveli sillä loppukäynnit.
Henna meni Nossella suurimman osan ajasta ja ratsasti myös Fanniakin.





kaatuuuu!


Janina ja Fanni loppukäyntiä

Noin tunnin, hieman yli tunnin tuuppailun tai ainakin tuuppailun yrityksen jälkeen, saivat pollet harjauksen ja linimentit sekä Fannin silmäkulman hoidon ja pääsivät laitumelle mussuttamaan heiniä. Fanni olikin ihan hiessä kun oli joutunut kunnolla tekemään töitä pitkästä aikaa! On se vaan niin mussukka.


sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kisat !

Tänään koitti se päivä, mitä ollan jännitetty tässä ainakin viikon verran; koulukilpailut sekä mätsäri. Ei niissä muuten mitään, mutta mukana oli myös tättähäärä Fanni!

Suunnattiin siis aamulla kahdeksaksi tallille kokoonpanolla minä, iskä, Janina sekä äiti. Henna olikin jo siellä. Meidän aikataulu suunnitelma meni näin:
  • Lähtö äidiltä klo 7:30
  • Tallilla noin klo 8:00
  • Lähtö tallilta klo 8:30
  • Perillä kilpailupaikalla klo 9:30
  • Kilpailut alkavat klo 10:30

Hepat vain tarhasta syömään rehut ja samalla letkutettiin mudat pois kintuista, harjattiin suurimmat pölyt pois, vaihdettiin nahkariimut päähän ja kuljetussuojat koipiin. Muut kantoivat kaikki loput tavarat autoon sillävälin. 
Ei muutakuin hepat kyytiin! Ainiin, miten Fanni menee traileriin? Eihän meillä ollut minkäänlaista ongelmaa siinä. Nosse kipitti ensin koppiin, jonka jälkeen vein Fannin ja ensimmäistä kertaa suoraan ilman kiukutteluja! JESJES! Josko se nyt alkaisi oppimaan, ettei se olekkaan niin pelottavaa. Oltiin siis aikasessa meidän aikataulusta.
Minä ja Henna hypättiin iskän kyytiin pakettiautoon, jonka perässä oli siis koppi ja äiti ja Janina ajoivat meidän perässä henkilöautolla.
Pollet matkustivat oikein nätisti ja käytiinkin siinä matkan varrella hakemassa aamupalaa eräältä huoltoasemalta ja käytiin vessassa, kun tosiaan oltiin aikasessa meidän aikataulusta.
Kun päästiin kilpailupaikalle, oli siellä meidän lisäksi vain kolme traileria ja ihmisiä tuli sitten pikkuhiljaa, jotkut hyvissä ajoin ja jotkut viimetipassa. Käytiin ilmoittautumassa kansiliassa ja maksamassa lähtö- ja osallistumismaksut, jonka jälkeen laitettiin hepoille suitset päähän ja otettiin ne ulos trailerista. Kumpikin onnistuneesti ja rauhallisesti. Fanni hieman ihmetteli maailman menoa ja halusi tarkastella kaikkea mahdollista. Taluttelin sitä hiukan siinä parkkipaikalla, kun siinä vielä oli reilusti tilaa. Otettiin hepoilta kuljetustamineet pois ja harjattiin ne kunnolla.
Siinä sitten istuskeltiin, käveltiin ja muuta sen sellaista odotellessa. Noin puoli tuntia ennen mätsärin alkua mentiin ulkokentälle hieman verkkaamaan. Fanni pelkäsi aitoja, kyttäsi tarhassa olevia poneja, hyppäsi pystyyn ja näin poispäin. Joskus häpeän tuota elukkaa. Katseltiin sitten yhdessä näitä mörköjä ja lopulta Fanni totesikin etteivät ne tuollaista konimusta raatele elävältä. 
Mätsärin alkaessa meni Henna ja Nosse odottamaan maneesiin omaa vuoroaan, kun käytätönä oli, että maneesissa on arvosteltava pari ja odottamassa "verkkapäässä" seuraava pari. Hennalla ja Nossella siis numero 3, parinaan tinkeri. Itse tulin maneesiin Hennan arvostelun aikaan, onneksi, koska Fanni huusi tuskissaan Nossea, pikku hölmö! Maneesi tosin oli aika jännä paikka ja katsomopäädyssä oli kaikkea hirmu pelottavaakin, kuten ihmisiä ja niin pois päin. Henna ja Nosse saivat sinisen ruusukkeen omasta kehästään.
Sitten olikin meidän vuoro parinamme shettisruuna (hieman on erilaiset rodut). Fanni ei oikein mattanut seistä paikoillaan ja huuteli Nossea, mutta minkäpä sille voi. Käynnissä esityksessä se meni ihan kivasti, ravissa tuntui etttä hyppää niskan päälle. Loppujen lopuksi ihan ok ja saatiin yllättäen sininen ruusuke. 
Sinisten kehässä neiti olikin jo rauhallisempi kun Nossekin näkyi siellä, vähän oli kiva kuitenkin jutella muiden karvakorvien kanssa. Fanni eikä Nosse, kumpikaan sitten päässyt punaisten kehään. Saatiin kuitenkin ihan hyvä arvostelu, ainakin omasta mielestäni.

Arvostelu
  • Ryhdikäs, ilmeikäs pää
  • Hyvä asentoinen kaula
  • Suora lautanen
  • Tahdikas käynti
  • Tänään vaikeuksia ravin tahdikkuuden kanssa
  • Riittävä luusto, kiverä (?) kinner.
Siellä oli mörköjä!

Vas. Henna & Nosse ja me ihmettelemässä poneja.


Ootellaan meidän vuoroa ja katsellaan Nossea.


Kun ei voida olla herkeäkään säätämättä...

Mätsäreiden jälkeen Henna ja äiti lähtivät hakemaan meille ruokaa, kun ei oltu oikein koko päivänä syöty kunnolla mitään ja me jäätiin iskän ja Janina kanssa kisapaikalle. Hetken aikaa hepat saivat kävellä ja levätä, jonka jälkeen vaihdettiin niille toiset suitset ja satulat niskaan. Odoteltiin vielä äitin ja Hennan tulo, jotta sain kengät autosta, jonka jälkeen mentiin verkkaamaan ulkokentälle, jossa tapahtui verryttely. Janina ja Nosse olivat lähtölistassa toisia ja itse olin viides. 
Fanni ei pelännyt verkassa enää aitoja tai muuta, vaan kulki ihan nätisti ja haki aina käynnissä hetkeellisesti koivet kunnolla alle. Se oli ihan kiva verkata, vaikka luulin, että menisi pipariksi koko homma verkasta lähtien!
Valitettavasti en nähnyt Janinan suoritusta, koska olin verkassa tuolloin ja Janinan jälkeen menin odottelemaan maneesiin verkkapäähän vuoroani. Vihdoin se sitten koitti, mitä ollaan jänskätty kauan; meidän suoritus! Mielessä pyöri vain kysymykset "Entä jos se ei liiku tai entä jos se kaahaa? Hyppii pystyyn tai pukittaa? Peruuttaa tahtomattani? Pelkää jokaista nurkkaa?". Noh, alku meni ihan suhteellisen hyvin ensimmäiseen keskiympyrään asti, kunnes Fanni pelkäsi maneesin reunaa, vaikka sen ohi oli kuljettu jo muutamaan otteeseen mätsärissä, joten se kulki aivan vinossa! Pysähdys oli liian hätäinen, koska neiti ei halunnut kunnolla pysyä paikallaan ja arvostelussakin lukee "ei seisonut" tms. Se pelkäsi tuomarien pöytää, yritti oikoa ja nostaa laukkaa sekä puski eteenpäin kun Puuha Peten traktorit. Voi juku! Noh, mutta se ei kuitenkaan temppuillut sen enempää ja kyllä nyt saa olla ihan tyytyväinen, että se toimi näin hyvin ensimmäisissä kisoissa, vaikka olikin vähän raukkis. Muistin kuitenkin radan ja se meni suhteellisen hyvin. Prosentit meillä oli 55,5%, mitkä nyt mun mielestä ainakin ihan hyvät sinänsä kun kyseessä oli Fannin ihka ensimmäiset kilpailut elämässään ja tuohon sen aktiivisuuteen vedoten. Joitain juttuja kyllä mietin arvostelussa, mitkä ei pidä MINUN mielestäni paikkaansa, mutta näkökulma kullakin. Näitä siis "äkäinen" radalle tullessa, ei kävele vaikka mun persuksissani käynti kyllä tuntui ja niin. Ja tämä kielen heittäminen onkin se meidän suuri kompastuskivi, kuten arvostelussa lukee "kieltä ulos > ei toimi takaa" . Ehkä me vielä joskus saadaan paremmat tulokset, paljon treeniä tarvitaan vain ja nyt ollaan toistaiseksi tyytyväisiä tähän :)


Ravurin retale..



Tässä siis pelätään maneesin reunaa ja kuljetaan täysin vinkkelissä....

Miedän suoriutuksien jälkeen pakattiin tavarat autoon ja haettiin arvostelu. Vaihdettiin polleille riimut päähän, lastattiin ne (taas Fanni tosi hienosti ensimmäisellä kerralla!) traileriin ja suunnistettiin takaisin tallille.
Perillä molemmat hepat saivat kylmäyssavet koipiin, toiset huonommat riimut päähän ja pääsivät laitumelle popsimaan heinää. Tyhjennettiin trailerista ja autosta kaikki tavarat pois sekä siivottiin se. Henna ja poikaystävänsä lähtivät viemään traileria ja autoa pois, iskä kotiin ja minä, äiti ja Janina äitille. Latasin kuvat muistitikkuuni, nappasin tavarani ja suuntasin kotiin. 
Josko sitä nyt pääsisi suihkun kautta sohvalle köllöttelemään, tekisi aika hyvää! :)

Kisoihin valmistautumista & viimeisiä treenailuja

Torstaina oltiin vielä laitumella treenailemassa sunnuntain (tämän päivän) koulukisoihin. Fanni ei oikein malttanut tehdä ravissa työskentelyä oikein millään tavalla yhteistyössä, vaan halusi vaan heittää suurimman vaihteen silmään ja pörhältää pitkin peltoa, HUH! Käynnissä se kuunteli kuitenkin ihan ok. Harjoiteltiin paljon pysähdyksiä, peruutuksia ja koitettiin rauhallista menoa, joka jokseenkin onnistui aina välissä vaikkei saatukkaan takakoipia alle, kuten kuvista huomaa kyseisen rallivaihteen.

Janina ja F, sekä meidän pinkki varustus, hih!

hetkellisesti se saattaa mennä edes hieman nätimmin...

...kunnes koitetaan peruuttaa...

... MUTKU EMMÄ TAHDO! Jospa rykäisen sut sieltä selästä alas.






kaahausta.. HÖH!
meidän Emmakin pääsi talleilemaan! Sitä ei tosin kiinnostanut hevoset kuin haistelun verran ja sitten voitiinkin köllötellä pihalla ja ihmetellä maailman menoa! Ihana mussukka!

Perjantaina Fannilla olikin vapaapäivä ja itsekin pääsin vähän nauttimaan perjantai-illasta kavereiden kanssa.

Lauantaina eli eilen Henna ja hänen poikaystävänsä hakivat meille vetoauton (koska meidän äidin auto ei jaksa kahta hevosta vetää) ja trailerin lainaan ja veivät laitumelle. Minä kiiruhdin tavaroitteni kanssa äitin luokse, heitin koko roinamääräni pikkusiskoni Janinan huoneeseen, söimme ja suuntasimme tallille.
Oli ollut puhetta, että koitetaan heppoja traileriin kun Fannilla ollut hieman ongelmia tuon lastauksen kanssa aina, joten tiedämme miten se saadaan aamulla lastattua suurinpiirtein ja osaamme arvioida aikataulua. Neiti oli hirmu ihmeissään kopista Takapuomi kiinni ja sitten oli Fannin vuoro. Talutin sen rampille, noh, etukaviot sain rampille, mutta takakoiven jäivät ulkopuolelle. Annoin neidin haistella ja tarkastella tätä ihmeellistä kuljetushökötystä sekä Nossea. Ei tullut koppiin ei, joten uusi yritys. Sama homma jälleen, mutta Janina hieman tuuppaisi Fannia takapuolesta, minä maiskutin ja pyysin eteenpäin. Kuinka ollakkaan, tämä pelkurieläin tepasteli koppiin Nossen viereen, ihmetteli hiukan ja nappasi tupon heinää suuhun. Kyllä sai tammamamma paaaaljon kehuja ja rapsutuksia. 
Trailerikokeilun jälkeen molemmat pollet saivat pesun, vaikka se oli heidän mielestään hirmu kurjaa ja märkää touhua. Vesiletkusta toki voi hieman maistella vettä, se on hurjan hauskaa!
Pesun jälkeen annettiin pollejen hiukan kuivatella ja pakattiin osa tavaroista traileriin sunnuntaiaamua varten, jonka jälkeen treenailtiin vielä viimeisen kerran, Janina Nossella ja minä Fannilla. Samoja juttuja kuin eilen siis. F oli ihan ok ratsastaa, vaikka se välillä halusi hieman riekkua, yllättäen. Kokeilin myös Hennan Nosselle ostamia kuolaimettomia Fannilla ja suureksi ihmetykseseni se toimi niillä kuin nakutettu; pysähtyi helposti yms. Pistetään korvan taakse, josko hommaisin meillekkin samanmoiset ;). Kopukat pääsivät viettämään yötä laitumelle treenailun jälkeen, me pakkasimme auton ja trailerin valmiiksi ja suuntasin Janina ja äitin kanssa niille yöksi ja saunomaan.