Hiiop, täällä taas! Nyt onkin pidellyt aikalailla hyvin pakkasta ilmassa ja autonkin ikkunoita saa skrapata joka aamu hullunlailla tuolla kylmässä. Ihme, että tuo meikäläisen punainen pyörillä kulkeva laatikko on lähtenyt käyntiin kun viime talvena ei oikein tahtonut olla työkykyinen kaveri. Toppaloimikin on taas kaivettu laatikoiden uumenista käyttöön, sekä topparatsastushousut ja -kengät. Hennalta sain vielä sellaisen kypärämyssyn osana synttärilahjaani (synttärini olivat 8.1) ja nyt olen täysin valmis talven tuloon! Paitsi tosin pakkasrasva nassukalle uupuu vielä varustosta.
Edellispäivänä, keskiviikkona, lähdin Hennan kanssa tallille siinä yhden aikaan päivällä samalla noutaen Fannille uudet kengät ja karsinaan uuden suolakiven. Pakkasta oli, muttei kuitenkaan niin hirveän paljon, jotakin -11 näytti mittari tallin pihalla.
Tehtiin iltatalli valmiiksi ja varustettiin hevoset kera ratsastusloimien sekä juotettiin ne, jonka jälkeen päätettiin lähteä köpöttelemään sänkkärille päin.
Oltiin tehty jo hyvät alkukäynnit sänkkärille mentäessä, joten aloin ravailemaan Fannin kanssa sänkkärille päästyämme. Neiti oli ensin kovin tuulitunneli -päällä eli kaikki mitä siltä pyysin, meni toisesta korvasta sisään ja toisesta vielä kovempaa vauhtia ulos. Kaahasi kirahvina allani. Tein sen kanssa ympyröitä ja pysähdyksiä jonkin verran. Laukan jälkeen se alkoi hieman rentoutumaankin ja kuunteli paremmin kuin alussa. Mentiin noin 20 minuuttia sänkkärillä, jonka jälkeen lähdettiin vielä tekemään loppukäynnit pidemmän maaston kautta takaisin tallille, jolloin neiti osoittautui oikein mukavaksi ja sain kävellä pitkin ohjin sen kanssa.
Jalkakäytävää tullessamme, jostain ohi menevästä autosta kuului pamahdus, jota hevoset sitten aika ruhtinaalisesti säpsähtivät, mutta muuten onnistunut lenkki. Jouduin myös loppumetreillä kiskomaan Fannilta takakengän irti, kun se oli niin pahasti enää parilla naulalla kiinni hyvin heikosti kaviossa ja oli kääntynyt ihan vinksalleen.
Fanni oli aika hikinen lenkin jälkeen, joten kuivattelin sitä jonkin aikaa, jonka jälkeen heitin toppaloimen selkään, juotettiin hevoset ja päästettiin ne vielä muutamaksi tunniksi takaisin pihalle.
Mulla oli varpaat jo aivan umpijäässä, sillä eihän mulla ollut jalassa kuin syysratsastuskenkulit, ja niissä kun ei paljon vuorta ole niin.... aih, voitte vaan kuvitella!
Eilen, eli torstaina, oli kengittäjä tulossa laittamaan Fannille uudet monot jalkaan. Lähdin tallille parisen tuntia aikaisemmin, jotta kerkeän käydä liikuttamassa Fannin ennen pimeää. Tallille päästyäni, halusin välttämättä talviratsastuskenkäni auton takaluukusta, mutta takaluukun lukko oli jäässä eikä auennut koko luukku. Päätin sitten muina miehinä kaataa yhden takapenkin ja kömpiä tavaraa täynnä olevaan takaluukkuun. Voin vaan kuvitella mikä näky olin kun olin yläkroppaani myöten takaluukussa, takapuoli pystyssä, kaksiovisen autoni takapenkillä... toivottavasti kukaan ei nähnyt :D Sain onnellisesti kenkäni kuitenkin sieltä, vaikka tosin mulla oli hieman vaikeuksia saada itseni möngerlertyä ulos sieltä takaluukusta!
Kun vihdoin kaiken sähläämiseni jälkeen pääsin talliin asti, tallityöt oli jo tehty. Lakaisin vain käytävän sekä täytin heinäsäkit, jonka jälkeen varustin tammuskan lähtökuntoon.
Lähdin menemään sänkkärille päin. Fanni kyttäili kaikkea mahdollista ja liikkui tosi jännittyneesti alkumatkana, joten höpöttelin sille kaiken maailman lässytyksiä, jotta se rauhoittuisi hieman ja sainkin sen rauhoittumaan edes vähän. Mietin vain kuinka moni ihminen jossain pihoilla on kuullut meikäläisen lässytykset ja naureskellut puiden takana, haha! Jouduttiin menemään ihan pientareella puuttuvan takakengän takia kun oli suhteellisen liukasta.
Eräässä ylämäessä neiti teki stopin ja vaikka kuinka sitä kannustin pohkella ja ääniavuilla eteen, se vain lähti peruuttamaan ojaan, joten päätin, että on turvallisempaa nousta alas ja taluttaa tammuska mörköjen ohi. Vaikkakin maastakäsin kuljin sen kanssa, se pysähteli kyttäämään kaikkea parin metrin välein, mutta sain sen kuitenkin aina liikkumaan eteenpäin. Pelottavaksi möröksi osoittautui työmiehet, jotka rakensivat jonkinnäköistä maatiloiden peltistä hökkelöä ja hakkailivat vasaroilla sitä oikein antaumuksella ja joku konekin siellä taisi päristä mukavasti. Kerran Fanni säpsähti oikein kunnolla ja lähti pyörimään, mutta päästiin "mörköjen" ohi kuitenkin ihan turvallisesti, jonka jälkeen hyppäsin takaisin selkään ja ratsastin sen sänkkärille.
Hetken sänkkärillä käveltyäni ja taivuteltuani tammaa, aloitin ravailun. Ravailin paljon paljon voltteja ja pääty-ympyröitä edelleen koittaen saada sisäpohjetta toimimaan ja kyllä se sieltä silloin tällöin onnistuikin hyvin. Fanni oli ihan ok ratsastaa, vaikka se välillä koitti "juosta alta". Käynnissä saatiin jo kivasti takakoivet tallista alle, mutta ravissa vain hetkittäin. Laukkasin myös muutaman kerran ympyröillä ja laukka pysyi oikein kivasti rauhallisena, eikä mennyt kaahotukseksi. Meillä on vaan ongelmana tuo kun F "kaatuu" aina sisälle laukassa... sitä täytyy kitkeä pois vielä oikein urakalla. Laukan jälkeen ravikin oli tosi kiva, rauhallinen ja alkoi neiti taipumaankin kivasti.
Fanni alkoi olla sen verran hikinen ja mun naama jäässä, että päätin noin puolentunnin sänkkäriväännön jälkeen lähteä tepastelemaan takaisin tallille päin odottelemaan kengitystä. Matka takaisin meni tosi kivasti ja oikaisin parin pellon poikki, jottei tarvinnut mennä koko matkaa liukkaalla tiellä ja niin pitkää matkaa.
Takaisin tallille päästyäni oli Nosse jo käytävällä valmiina odottamassa kengitystä, sillä se oli tarkoitus kengittää ennen Fannia, joten jätin Fannin pihalle kiinni siksi aikaa. Kengittäjä ei ollut vielä tullut, mutta kun sain Fannilta suitset pois päästä, hän tulikin pihalle. Vein Fannin pihalta Nossen karsinaan siksi aikaa (tallimme suhteellisen ahdas), jottei mun tarvinnut häärätä keskellä kengitystilannetta purkaessani Fannia. Varusteiden purkamisen jälkeen harjasin neidin, heitin sille linimenttiä jalkoihin ja pyyhkeen niskaan hiukan kuivattamaan sitä sekä annoin sille vettä.
 |
| Siellä se murjottaa :3 |
Fannin kengitysvuoroa odotellessani kannoin muutaman olkipaalin sisälle, selailin Facebookkia sekä rapsuttelin ja kuvailin Fannia. Onnistuin ottamaan videonkin, mutta kun en saanut sitä käännettyä oikein päin ja sen jälkeen kun koitin sitä sellaisenaan ladata, blogger herjasi virhettä...
Nossen ollessa valmis, vein Fannin käytävälle ja Nosse pääsi omaan karsinaansa mutustamaan heiniä sekä laitoin kuivatuspyyhkeen kuivumaan patterin viereen. Odottelin siinä vain sitten kengityksen valmistumista ja napsaisin pari kuvaakin. Kun Fanni oli valmis, maksoin kengittäjälle sovitun summan ja päästin Fannin karsinaansa ja heitin vielä molemmille hevosille iltarehut sekä siivosin kengitysjäljet.
 |
| Niin pirteän näköinen kengitettävä. |
Tänään pidettiin Fannilla vapaapäivä.
