Näytetään tekstit, joissa on tunniste muut eläimet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muut eläimet. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. lokakuuta 2016

Mr. Tauski esittäytyy

Kurnau! Mä olen Tauski. Oon sata kertaa söpömpi ja ihanampi kun mun ihmiskaimani. Mun alamaiset kutsuu mua monilla eri nimillä ja sanoo, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Mun lempinimiä on esimerkiksi kultanen, ihana lapsonen, Nauski, kultapoika, kuningas, miau ja paljon muita tuohon suuntaan. Oon kuulemma tällä hetkellä neljävuotias.


Oon kuulemma rodultani maatiaiskissa, mutta noi mun alamaiset väittää, että mussa olisi jotain muutakin rotua. Tiedä sitten, koska en ole kertonut niille mun iskästä ja äidistä mitään. 


Mä oon muutenkin vähän erilainen. Mulla on tosi isot käpälät ja hurjan pitkät varpaat ja viikset. On mulla pitkä häntäkin ja oon muutenkin aika iso ja sporttisen mallinen kolli. En tykkää hyppiä mihinkään ylös, meen pöydillekin aina vaan tuolin kautta. Juttelen myös tosi paljon mun alamaisten kanssa ja tiedän, että oon talon kunkku. Kun haluan herkkuja niin myös saan niitä kun katson mun alamaisia mun saapasjalkakissamaisilla silmilläni ja vähän komennan. Sain myös kerran synttärikakkua kahvipöydästä mun alamaisten kanssa. Mä en myöskään oikein ymmärrä miksi mulla on tämmöset kynnet muuta kuin tota mun raapimispuuta varten? En oo niitä koskaan käyttänyt täällä muuhun kuin siihen. Hampaatkin on aika hurjat mulla, mutta mä vaan saalistan niillä kinkunpalasia. 



Alamaiset myös peittelee mut aina kun nukun sohvalla niiden kanssa tai jos jään yksin nukkumaan. Tykkään hurjasti lämpimistä peitoista! Joskus myös alamaisten sylissä alan kehräämään niin, että se menee ihan överiksi. Kehrään kyllä muutenkin aina sylissä. Oon noitten mun alamaisten sylivauva ja lellikki. 


Mun lempiherkkua on jauheliha ja kinkku! Juustokin käy tosi hyvin jos ei noita edellämainittuja ole tarjolla. Kerran sain myös lohta ja sekin oli tosi herkkua. Harmi vaan kun mun alamaiset syö sitä tosi harvoin niin en sitä ole saanut kun kerran täällä asuessani. 

Aamuisin mä herätän mun alamaiset huutamalla erilaisilla äänillä ja niitähän multa löytyy! Jos ne ei siitä huolimatta nouse, käyn tepastelemassa niitten päällä. Yleensä ne nousee sillon kun haluan, koska tietävät, että mulla on nälkä. 


Välillä noi alamaiset tuo tänne jotain oudolta haisevia tarvikkeita. Kuulemma jonkun hevosen. Ne on aika hyvän tuoksuisia, mutta jos ne jättää ne niille sijoilleen niin saatan käydä merkkaamassa ne. Tietävätpähän, että tää on mun huvila eikä tommosten oudolta haisevien. Joskus täällä käy myös vieraita. Alamaiset käskee sillon niiden laittaa kengät telineeseen, koska jos mä en tykkää niistä niin saatan osottaa sen ruikkimalla myös niihin. Myös sillon, jos mun vessa on vähääkään likainen tai noi mun alamaiset ei herää just sillon kun haluaisin, saatan ruikkia myös muualle. Yleensä kuitenkin eteisen matolle tai lattialla olevalle päiväpeitolle. Noi alamaiset ei oikeen tykkää siitä.

Alamaiset hankki mulle myös tälläsen pienemmän kuljetushuvilan.
Noi on myös kasvattanu mulle jotain kasvia. Sanovat sitä höpöheinäksi. Kuulemma jotakin kissanminttua. Tykkään siitä tosi paljon kun siitä tulee aika kiva olo ja alkaa kauheesti tehdä mieli hellyyttä. Silloin kierin lattioilla ja kehrään kauheesti. Muutaman kerran oon itekkin käynyt hakemassa sitä suoraan siitä kasvista kun alamaiset ei ole huomanneet. 


On mulla isovelikin täällä. Se on vähän erinäköinen kun mä. Väittävät olevan eri lajiakin vielä. Se on joskus tosi rasittava. Varsinkin silloin kun se leikkii ja murisee, joten silloin käyn aina läiskäsemässä sitä mun käpälillä. Kyllä me painitaankin välillä ja juostaan pitkin tätä huvilaa. Saatan myös joskus leikkiä Aladdinia ja liukuilla pikkumattojen kanssa kun matto ei tottele ja pysähdy mun alla silloin kun juoksen siihen vauhdilla. 


Oon myös päässyt täällä ulkoilemaan. Tossa mun huvilan etupihalla on aitaus missä saan olla vapaana kun alamaiset vartioi mun henkeä. Oon mä joskus koittanu lähteä seikkailulle, mutta alamaiset toi mut aina takasin. Liian vaarallista kuulemma. Kyllä mua uudet paikat jännittää, mutta joskus oon saattanu kokeilla onneani. Tuolla huvilan takapihalla mulle laitetaan turvavaljaat, jotta pysyisin hengissä. Ekoja kertoja ne oli aika ärsyttävät, mutta oon jo tottunut niihin. Kerran mut vietiin kattomaan jotain outoa karvapalloa. Sanoivat, että on samaa lajia kuin mä. En kyllä ymmärtäny vaan lähdin alamaiseni luokse hyvin äkkiä piiloon. Enhän mä oo sellasia otuksia nähnyt, ties vaikka söisvät mut. Onneks alamaiset veivät mut sitten turvaan omaan huvilaan. Oon vaan elänyt tollasten mukamas erilajisten kanssa. 


Tietokoneidenkin kanssa oon aika hyvä. Ovat kieltäneet menemästä niiden näppäimistölle, mutta joskus oon siitä huolimatta mennyt. Oon kaksi kertaa näppäränä poikana saanut jopa näytön ruudun käännettyä ja näppäimistön sekoitettua! 

Loppujen lopuksi, oon mä tosi ihana. Myös mun alamaisten mielestä. Ehkä kuulette musta vielä joskus täällä.



Kurnau
Tauski

perjantai 8. elokuuta 2014

Mökkeilyä!

Vihdoin palauduttu kotiin ja päästy takaisin internetin maailmaan kuuden päivän mökkeilyn jälkeen :)

Lähdettiin siis viime viikon perjantaina Kotkaan isovanhempieni mökille poikaystäväni sekä koiramme Veetin kanssa. Aika raskas matka kun melkein koko matka suoraa tietä ja matkaa 300 kilometriä, jonka päälle vielä kauppareissu sekä venematka mökille. Janinakin oli Kotkassa, sillä oli lähtenyt jo muutaman päivän aikasemmin bussilla sinne. 

Oli kyllä rentouttavaa päästä pois "kaupungin" hulinasta ja normaalista arjesta. Oltiin jokaisena päivänä kalassa, eikä jääty kyllä kertaakaan ilman kalaa. Uimassa käytiin paljon ja soudeltiin viereiseen saareenkin kävelemään pieni lenkki. Veeti nautti ihan älyttömästi reissusta ja polski vedessä vähän väliä takarannalla, sekä kuljetti vedestä kiviä rannalle. Mökin pohjukassa oli sinilevää ja kaivovesi oli aivan loppu, joten saunaan ei harmiksemme päästy, vaikka mökillä se sauna onkin iso osa koko reissua :( Grillailtiin paljon ja perkasin myös elämäni ensimmäistä kertaa kalan! Vaikkakin aika sotkuista puuhaa se näytti olevan... ainakin mun tyylillä.

Vesipeto :) ...ja huomatkaa mun ihanan tyttömäinen pinkki virveli, kyllä kelpaa kalastella! ;)

Veeti - the kalamies. Jokaiselle kalalle oli pakko haukkua ja murista... ties vaikka ne olisvat kimppuun hyökänneet.






 Punkkeja ja ampiaisia oli aivan tolkuttomasti! Onneksi meissä kummassakaan ei ollut kiinni yhtäkään punkkia, poikaystävässäni vain käveli yksi. Veetissä sen sijaan oli varmaan koko reissun aikana kieltämättä yli 20 punkkia... Onneksi tuo on niin vaalea ja lyhytkarvanen hauveli, että siitä ei ollut ihan hirveen vaikea huomata niitä. Osa oli kiinni jo ihossa, mutta ilmeisesti kuolleet punkkiaineeseen, jonka äiti oli sille laittanut ennen lähtöämme. 


Mummi, Vaari ja Janinakin tulivat viimeisenä iltana kanssamme mökille ja oli mukavaa olla niidenkin kanssa pitkästä aikaa taas :) 


Keskiviikkona palattiin taas kotiin ja oli kyllä olo ihan rättiväsynyt ajomatkasta, sekä hieman huonosti nukutuista öistä kun hikeä pukkasi aina aamuisin auringon porottaessa kohti mökkiä, mikä lämpenikin ihan kiitettävästi. 

Yhdeltä edelliseltä talliltamme tutuksi tullut Marjut, liikutteli Fannia tuon ajan kun oltiin Janinan kanssa poissa. Hyvin oli heillä kuulemma mennyt maastoillessa ja tuuppaillessa. Onneksi meidän tammuska oli kerrankin osannut käyttäytyä! :) Iso kiitos liikutuksesta vain Marjutille! 

Eilen kävästiin Hennan kanssa tekemässä noin 15 minuutin lenkki ilman satuloita maastossa kun oli taas suhteellisen kuuma päivä. Päätettiin myös jättää hepat laitumelle ilman riimuja ensimmäisen kerran nyt laidunkaudella, sillä ne riimut olivat niin mutaiset ja tehneet hankaumia niskaan ja poskiin. Kyllähän nuo ilman riimujakin siellä laitumella pysyvät, kun sähkökin on päällä :)

Janina meni tänään liikuttelemaan Fannin ja luultavasti menen itse huomenna tai sitten sunnuntaina. Joku päivä olisi myös tiedossa varusteiden putsailua. 

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Rest in peace, Emma

Sä olet ainutlaatuinen, mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan.


Tuli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä, ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja sanaton, mutta tiedän, sun nyt hyvä olla on

I'll be missing you.
28.02.2001 - 24.06.2014

LEPÄÄ RAUHASSA RAKAS EMMA <3