2 x tallireissu

Tänään lähdettiin äitin kanssa aamupäivällä tallille. Äitin oli tarkoitus siivota Fannin karsina sillä aikaa kun itse olisin varustanut Fannin ja mennyt sen kanssa kentälle. Toisin kuitenkin kävi. Äiti oli alkamassa siivoamaan ja itse hain Fannin tarhasta käytävälle tarkoituksena laittaa se valmiiksi ratsastukseen, kunnes huomasin aivan vinksallaan olevan takakengän. Kenkä oli siis mennyt katki keskeltä etuhokkien reikien vierestä ja näin ollen ihan miten sattuu. Äiti tuli katsomaan kenkää ja kävi sitten pyytämässä tallinomistajilta työkaluja millä oltaisi saatu kengän puolikkaat irti jalasta. Tallinomistajat tulivat paikalle ja koitettiin yhteistuumin irroittaa kenkää, mutta eihän se irronnut millään ilveelläkään eikä sitä väkivalloin viitsitty alkaa sieltä repimään ettei kavio kärsi. 

Saatiin soitettua kengittäjä onneksi illaksi, joten toinen tallireissu oli siis tiedossa. Siivottiin karsina kuitenkin ja laitettiin ruuat valmiiksi. Harjasin Fannin ja vein sen takaisin tarhaan, vaikkakin sillä se vinksinvonksin kenkä olikin koivessa niin se on rauhallisempi tarhassa kuin yksin tallissa muiden ollessa ulkona. Näiden puuhien jälkeen ajeltiin taas kotiin hetkeksi.

Illemmalla puoli viiden aikaan lähdettiin taas takaisin tallille. Kävin hakemassa Fannin tarhasta, harjasin sen taas, jonka jälkeen kengittäjä jo tulikin paikalle ja alkoi töihin. Kengityksen aikana siivosin meidän laatikostot, järjestin satulahuopia, kokosin suitsia ja puuhailin muuta sen sellaista sekä höpöteltiin niitä näitä talliporukan kanssa. 

Kengityksen jälkeen siivosin jäljet käytävältä ja mentiin kentälle hiukan juoksuttelemaan Fannia irtona sekä leikkimään mukanamme tuodun pikkuisen jumppapallon kanssa. Ensin Fanni päätti vetää pientä rallia pitkin kenttää, jonka jälkeen se alkoi seurata minua kun nappasin äitiltä muutaman porkkanan. Tehtiin kumarrusharjoituksia, seuraamisia ja väistämisiä maastakäsin. Pallon päälle neiti ei oikein tahtonut ensin ymmärtää, mutta aina kun palkitsin sen sen koskettaessa palloa, alkoi se pikkuhiljaa kävellä aina pallon luokse. Pari kertaa se tökkikin sitä oma-alotteisesti turvallaan. Ei kuitenkaan tehty liikaa pallotemppuja, ettei karvaotus pääse kyllästymään siihen heti, joten kokeillaan joku päivä taas uudelleen. 

Alkuun lumen tonkiminen olisi ollut kivempaa kuin allekirjoittaneen typerä pallo.

...Kuitenkin pikkuhiljaa alkoi kummallinen kuminen kentällä pyörivä kapistus kiinnostamaan.

Temppuilun ja irtopinkomisen jälkeen vein otuksen karsinaan ja kävin hakemassa sille fleeceloimen, jonka heitin yöksi sen niskaan.

Jospa siis nyt kengät pysyisivät jaloissa. Vielä sopivan satulan kun saisi niin olisi taas kaikki mallillaan! 

Taluttelua & kuvailua!

Lähdettiin tänään iltapäivällä Janinan kanssa tallille kuvailemaan, koska olisi ollut aivan liian tukalan kuuma ratsastaa. Auton mittarikin näytti 28-30 astetta, huh! Jätetään höpöttelyt siis sikseen ja kuvat saavat puhua puolestaan.

kyllä se on vaan muru <3

matkalla haukattiin hieman evästä, ettei pääse varmasti laihtumaan ;)

Saatiin myös kerrankin onnistunut rakennekuva !

jättipäätamma.

ja tottakai näitä epäonnistumiskuviakin löytyy joukosta... ;)

Kuvailureissun jälkeen viilennettiin tammuskan oloa vielä pienellä suihkulla.

Ilme letkutuksen jälkeen kertoo kaiken... "vihdoin se on ohi"

Eikä letkutuksen jälkeen voi pysyä puhtaana, vaan on loistokas aika mutakylvylle.

Kiva, vähän erilainen tallireissu takana. Ainut vaan, että mun ennen tallille lähtöä jesarilla sieltä täältä paikatut varvastohvelit sanoivat itsensä lopullisesti irti alkumatkasta kävellessä kun lähdettiin kuvailemaan. Eipä auttanut muu kuin kävellä varpasilleen ja varoa tuota nelijalkaista maantiejyrää vierellä, ettei viisi alimmaista ole meikäläisen. Sieppasin Janinan kengät jalkaan kun lähdettiin ajelemaan kotiinpäin ;)

Huomenna olisi varmaankin tiedossa hiirenverran tuuppailua laitumella ja Fannin parturointia!

Viikossa puuhailtua & odotettu tapahtuma!

Mulla on taas ollut niin hirvittävästi puuhaa, etten ole kerennyt koneelle bloggailemaan. Tänään kuitenkin ennen muita puuhasteluja kerkesin "aamukahvin" lomassa nopeasti postailemaan. Ajatus ei näin hetki sitten heränneenä ihan mahtavasti kulje, mutta koittakaahan jotain selkoa saada ;)

Olen Fannin kanssa maastoillut nyt viikonverran ilman satulaa, eikä siitä ole oikein kummallisempaa kirjoitettavaa. Mulle on tullut joku villitys satulatta menosta ja osaan istuakkin paremmin ilman. Liekö tuo meidän satula ei sovi meikäläisen kinkulle. 

Tällä viikolla kävin maastossa ja pellonreunassa syöttelemässä Fannia vihreällä ilman satulaa sekä kuolaimettomilla. Vähän jänskätti tuon pölöpään kanssa lähteä sillä varustuksella maastoon, kun kuitenkin tiesin, että voi sattua ja tapahtua vaikka ja mitä. Lenkki meni kuitenkin oikein mallikkaasti siihen verrattuna mitä olin itse ajatellut sen olevan - ei mitään kontrollia korvien väliin. Takasin tallille päin toki sai tehdä jonkin verran töitä, että tuo elukka pysyisi käynnissä. En olisi kuitenkaan uskonut, että olisin tuolla varustuksella ravaillut ja laukannutkin. Toimihan tuo elukka kuitenkin ihan sinällään ok:sti sen maastolenkin, joten ehkäpä uskaltaudun joku toinenkin kerta yrittämään taas samaa :)

Eilen kävin tallilla yksin. Tein tallin valmiiksi ja hain Nossen tarhasta, kun olin Hennalle luvannut liikuttaa sen. 

Lähdin pojan kanssa tekemään noin puolen tunnin reippaan lenkin ja olihan herralla energiaa vaikka muille jakaa. Olisi niin kovin tahtonut vain laukata kotiin päin. Onneksi Nosse on niin ihana karvakorva, ettei se keksinyt minkäälaisia paheita. Tosin mulla se ei ole niitä ikinä tehnytkään, jos oikein muistan :) Lenkin jälkeen hoidin Nossen ja vein sen takaisin tarhaan, jonka jälkeen oli Fannin vuoro.

 Päätin lähteä Fannin kanssa harjauksen ja suojien laittamisen jälkeen kävelemään ihan maastakäsin. Poikettiin matkalla läheiselle pellolle, jossa tamma sai syödä vihreää apauttiarallaa vartin verran. Olisin luullut, että matka takaisin tallille olisi ollut taas "kumpi taluttaa kumpaa" -menoa, mutta rauhallisesti meni sekin. Itse pidin narun päästä kiinni ja Fanni sai välillä haukata evästä tienreunasta. 

Fannikin pääsi tarhailemaan kun olin siltä varustuksen riisunut. Kannoin tarhoihin vielä vedet ja suuntasin sitten kotiin.

Eilen aamulla tapahtui kauan odotettu juttu. Sain ensimmäisen kummilapsen, pienen prinsessan :) Ihan uskomaton olo! Pääsenkin varmaan viikonloppuna katsomaan pikkuista neitiä kun Henna pääsee sairaalasta kotiin. Ihan mahtavaa! :) Tästä syystä siis liikuttelen Nossea tarvittaessa Hennan pyytäessä. 

Tänään menen liikuttamaan tallinomistajamme toisen hevosen, puoliveritamma Vivan, josta olen maininnutkin aiemmin eräässä postauksessa. Fanni saa luultavasti vapaapäivän tänään ja huomenna liikutuksessa on siis Fanni ja Nosse.

Sänkkärillä & metsässä tarpomista!

Eilen oltiin sänkkärillä kokoonpanona Fanni ja minä, Henna ja Nosse sekä Hessu ja sen vuokraajatyttö. Alkumatka meni "en tahtoisi millään kävellä, enkä myöskään kuunnella" -meiningillä ja neiti sipsutti menemään allani. Sänkkärillä se oli kuitenkin aika kiva ratsastaa. Suurimmaksi osaksi kuunteli hyvin ja sisäpohkeenkin sain menemään aika hyvin läpi ennen laukkaamista. Laukassa se olisi vain paahtanut kurvit kanttaamalla ja sisäpohje ilmeisesti tuon otuksen korvien välissä meinasi sitä, että kuuluu lisätä kaasua... Muuten loppujen lopuksi sänkkäriralli meni hyvin ja menin tovin aikaa ilman jalustimiakin. Matka takaisin tallille sujui ongelmitta ja pääosin pitkin ohjin. Hepat jäivät sisälle kun kello oli kuitenkin jonkin verran jo ja olivat aikalailla hikisiä.

Fanni & Odi

Tänään menin tallille päivällä jo ja tein tallin valmiiksi, tosin Katja oli kerennyt tekemään jo osan :)

Päätin lähteä taluttelemaan Fannia metsälenkille ja laitoin sille suojat ja toiset suitset, joissa on oliivikolmipalat kiinni.

Maasto meni muuten hyvin ja oli tosi nätti ilma, aurinko paistoi ja hiukan pakkastakin oli, lukuunottamatta muutamia äksidenttejä. Neiti pelkäsi välillä jostain kuuluvaa moottorisahaa, joskus pusikkoja, koiria, käynnistyviä mönkijöitä ja joskus jopa ihan olemattomia ääniä. Vauhti oli aika reipas ja itselläni oli täysi työ möyriä tuon kanssa keskellä metsäpolkua ja kallionkielekkeitä samalla koittaen hidastaa rouva elukkaa ja pitää itseäni pystyssä. Tosin pariin otteeseen taisin kaatuakkin, mutta muuten lenkki meni ihan kivasti luukuunottamatta näittä yllämainittuja prinsessapyörähdyksiä milloin mistäkin syystä.

Herra risu päätti hypätä matkaan mukaan!

Köpöttelyn jälkeen heitin Fannille loimen selkään ja vein takaisin tarhaan.

Nyt ajattelin käpertyä takaisin sohvalle peiton alle ja pistää legendaariset vanhat Disney -piirretyt pyörimään!