maanantai 23. helmikuuta 2015

Terveisiä sairastarhasta

Lähdin tänään äitin kanssa tallille katsomaan meidän sairaspotilasta. Vietiin ensin uusi rehusäkki rehupaikalle ja täytin meidän rehulaatikon sekä kävin siivoamassa Fannin karsinan silläaikaa kun äiti laittoi Fannin ilta- ja aamusapuskat valmiiksi. Äiti oli myös ostanut uudet ruokavadit Fannille, kun entinen oli hiukan rikki ja nyt minimoidaan kaikki riskit tuon kanssa. Jospa se nyt ei enää tämän rulianssin jälkeen hetkeen toheloisi mitään. 

Fannin eläintohtorilta saatu apteekki. Löytyy vanua, siteitä, haavalappuja, Oriprimiä (toine purkki myös), antibioottisprayta ja vielä muovipussista lisää äitin hakemaa vanua.

Fannille oli tehty Ässän ja Aadan viereen oma pieni sairastarha. Siellä se nökötteli ilman mitään ongelmia. Kävin hakemassa sen kentälle hetkeksi kävelemään. Kävelyttäminen on sallittua, mutta ravailu ja muu raskas liikunta on jätettävä sairasloman ajaksi pois. Se käveli hyvin, vaikkakin hiukan varoi jalkaa, muttei kuitenkaan niin etteikö sitä olisi kävelyttää voinut. 


Noin kymmenen minuutin kävelytyksen jälkeen mentiin talliin käytävälle ja harjasin Fannin kunnolla. Sille oli eilen jäänyt vielä häntään ja etujalkojen väliin lantaa, mutta ilmeisesti sitä ei oltu saatu märkänä kokonaan pois. Tammuska oli jo ihan normaali itsensä eikä mitenkään kipeän oloinen lainkaan. Otettiin jalasta paketti pois ja mentiin äitin kanssa letkuttamaan sitä pihalle. Letkuteltiin siinä muutkin jalat samassa kun olivat aika turvonneet. 

Kuva ennen letkutusta, on haava jo todella paljon paremman näköinen kuin edellisen postauksen kuvassa. Kuulemma huomattavasti paremman näköinen koko jalkakin eiliseen verrattuna. Ei ollut edes vuotanut verta enää aamun jälkeen laitettuun haavalappuunkaan.


Etujaloissakin on muutamat haavat, ilmeisesti potkinut takasilla paniikissa eilen ne auki. Niihinkin suihkuteltiin tököttejä.


...kuten myös takajalan haavaan. Tässä myös huomaa toisen jalan turvotuksen.

Letkutuksen jälkeen puhdistin kaikki haavat ja suihkutin päälle antibioottisuihkeen sekä paketoin jalan. Aikamoinen paketti on kyllä määrätty laitettavaksi. Ensin tuli lappu haavan päälle, sitten kerros vanua, ideaaliside, kerros vanua, taas ideaaliside sekä lopuksi vielä pinteli. Näytti hyvinkin tönköltä koko paketti, mutta parempi niin kuin että se pääsisi tulehtumaan yms. 

Hoitojen jälkeen oli taas hyvä hetki kaivaa kamera esiin ja räpsiä neidin ilveilyshow'sta kuvia.



Tammuskainen pääsi hoidon jälkeen suoraan karsinaan mussuttamaan iltalääkepöperöitään. 



Liikutuksesta sairaslomalle

Lauantaina mentiin tallille Marjutin kanssa. Aluksi siivosimme karsinat ja laitettiin ruuat valmiiksi, jonka jälkeen haettiin Fanni ja Ässä käytävälle. Noora tuli hetken päästä tallille myös kun lupasi kuvailla meitä. 

Sovitin Fannille uutta satulaa, mikä onneksemmi istui tosi hyvin sen selkään! Nyt ei siis tarvitse huolehtia enää mistä saataisi uusi penkki. Olisin luullut, että tulee kauhea satulansovitusrumba kun tuon selkä on kuitenkin melko suorahko. Vyötä meillä ei ole vielä, joten lainasin yhden toisen tallimme vierailevan hevosen vyötä. 

Kun hevoset oli varustettu, mentiin kentälle. Itse ratsastin ensin Fannia, sitten Noora ja Nooran jälkeen Marjut, jonka jälkeen itse vielä kävelin Fannin kanssa loppukäynnit. Pääsin siinä välissä myös ratsastamaan Ässää. Oli tarkotus hypätä, mutta kenttä oli niin loskaista ja jäistä, että hyppääminen jäi väliin. Hevosilla ei ollut mikään paras päivä, vauhtia löytyi liikaakin ja vähän loikkimisia sekä kuuntelemattomuutta. Saivat ne kuitenkin hyvän liikutuksen kun hikeentyivätkin siinä.






 Sunnuntaina en ollut menossa tallille. Pötkötin vielä sängyssä kun Marjut soitti, että Fanni on jäänyt jalastaan kiven väliin kiinni tarhassa, eikä pääse ylös ja vain makaa siellä. Äiti ja Janina olivat hetki sitten lähteneet ajelemaan tallille päin ja soitin Marjutin puhelun jälkeen äitille. 

Äiti ja Janina olivat ajaneet niin kovaa tallille kun vain jäisellä ja huonokuntoisella tiellä pystyy ajamaan ja juosseet perille päästyään Fannin luokse. Se oli maannut jalka jumissa vesilätäkössä ja kuulemma ihan paniikissa. Oli tärissyt ja silmät olivat näyttäneet ihan järkyttäviltä. Janina oli mennyt ottamaan sen pään syliinsä ja istunut siellä vesilätäkössä Fannin kanssa koittaen saada sitä rauhottumaan. Äiti oli kantanut tallista loimia sen päälle kun oli ollut ilmeisesti myös kylmissäänja äitin nähtyään tammuska oli hörissyt (ihana<3). Tallinomistajamme olivat koittaneet saada rautakangella kiviä liikkumaan, mutta jos oikein ymmärsin eivät olleet saaneet ja Fanni oli vain mennyt enemmän paniikkiin siinä kohtaa. Äiti oli soittanut eläinlääkärin paikalle, mutta kun vihdoin sai sunnuntaina jonkun kiinni, lupasi se tulla, mutta kuitenkin oli kestänyt jonkin aikaa. Itse olin jo lähtökuopissa tallille kauhukuvat silmissäni ja mietin vain sitä, joudutaanko Fanni päästämään ikivihreille jos sen jalka onkin murtunut tai muuta sellaista, mutta sitten äiti soitti Fannin riuhtaisseen itsensä ylös ja saaneen jalan samalla pois kiven välistä, joten jäin itse kotiin odottamaan puhelua äidiltä mitä eläinlääkäri sanoo. Painoa ei se juurikaan ollut jalalle varannut, mutta Janinan taluttaessa sitä talliin oli se alkanut pikkuhiljaa varaamaan painoa jalalle ja kävelemään sillä jotenkin. 

Kun eläinlääkäri saapui paikalle, sai Fanni rauhottavan, jotta jalasta saatiin ajettua karvat pois ja nähtiin haava paremmin kun ilmeisesti ei tuo ollut antanut koskea siihen lainkaan. Myös kenkä jouduttiin kiskomaan irti ja kengittää saa vasta jalan parannuttua. Eläinlääkäri oli tutkinut jalan ja todennut, että kaikki jänteet ovat onneksi kunnossa, eikä mitään murtumia ole. Jalka oli ollut aivan turvonnut. Fanni sai antibiootit, jotka laitetaan ruuan sekaan ja haavan päälle antibioottisuihketta, jonka lisäksi jalka pitää paketoida kunnolla kintereestä alaspäin sekä putsata ja letkuttaa kaksi kertaa päivässä, jotta turvotus(?) laskee ja jalka pääsee parantumaan. Nyt on myös ainakin viikon sairasloma. Fannille on nyt tehty sairastarha, jotta se pääsee myös ulos päivisin eikä sen tarvitse seisoa sisällä kokoajan. Onneksi meillä on niin mahtava talliporukka, että tallinomistajamme lupasi hoitaa jalan aamuisin ja laittaa lääkkeet ruokien sekaan, jottei meidän tarvitse kahta kertaa päivässä lähteä tallille, tosin ei kyllä onnistuisi oikein muutenkaan.



Nyt vaan parannellaan! Tänään menen itse katsomaan pientä potilasta koipensa kanssa, katsotaan josko saisin jotain kuvailtua siitä. Hippasen harmittaa kun juuri saatiin penkkikin, mutta eihän näiden kanssa ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Viikon sairaslomailun jälkeen voi neiti olla aika kivan energinen. 

perjantai 20. helmikuuta 2015

Poneilua & materialismionnellisuus

Tähän viikkoon on sisältynyt paljon kaikkea heppapuuhailua. Fanni on päässyt väkertämään jonkinsortin koulua, loikkimaankin miniestettä sekä menemään puomeja, juoksentelemaan irtona sekä temppuilemaan.

Pääsin myös hyppäämään mitä mahtavimman ruunan - Ässän - kanssa. Se on ihan mahtava hypätä! Mentiin pääty-ympyrällä kahta estettä. Ässällä on todella hyvä hyppytekniikka ja imu esteelle. Kunhan nyt sulaisi kenttä niin päästäisi kunnolla hyppäämään ja reenailemaan kevään/kesän kisoihin. Fannin jalat kylmäsin huolellisesti loikkimisen jälkeen.


Fanni oppi myös tällä viikolla uuden tempun - pystyynhyppäämisen käskystä. Vähän se oli ensin ihmeissään eikä tahtonut ymmärtää mitä pyydän, mutta tajusi todella nopeasti homman idean kuitenkin ja toisti samasta käskystä sen uudelleen. Käytin apuna liinaa ja kouluraippaa äänen lisäksi. Nostin käsiä ylös ja heilutin raippaa samalla sanoen "hyppy". Tammuska sai kehuja aina kun loikkasi. Nyt vaan lisää treeniä maastakäsin ja uusia temppuja oppimaan. 



Saatiin tänään myös meidän satula myytyä vihdoin! Käytiinkin heti hakemassa äitin kanssa Hööksistä uusi Claridge Housen koulupenkki, mihin voi vaihtaa myös kaaria ja siinä on siirrettävät polvituet. Tosi siistin näköinen ja suorahko, joten nyt toivotaan, että sopisi tuon karvaotuksen selkään. Täytyy vain vielä ostaa siihen vyö. 

Tämänmoinen penkki. Kuva lainattu Hööksin sivuilta.

Huomenna mennään ainakin Marjutin kanssa aamulla tallille. Mikäli kenttä on hyvässä kunnossa niin Ässä pääsee loikkimaan ja Fanni tuuppailemaan sekä testaamaan uutta penkkiä! 

maanantai 16. helmikuuta 2015

LaRa:n ystävänpäivän match show!

Mikä sen parempaa viettää ystävänpäivää kun mahtavan talliporukan kanssa heppanäyttelyssä! :)

Tallilla oltiin lauantaina jo noin puoli yhdeksän aikaan. Fanni ja Ässä olivat sisällä kun oltiin sovittu, että niitä ei tarvitse viedä ulos eikä aamuheiniä antaa. Fanni oli kuitenkin karsinassa kuin mikäkin elefantti. Kauhea pyörimisen ja sähläyksen ääni ja hirnuminen vain kuului, joten otin sen kentälle siksi aikaa, että saadaan suurin osa hommista tehtyä. 

Äiti siivosi karsinan ja itse pakkailin kamoja ja laittelin valmiiksi kaiken, jonka jälkeen hain Fannin kentältä käytävälle puunailtavaksi. Marjut ja Jessicakin saapuivat tallille ja alkoivat puunailemaan Ässää. Koska mätsärissä oli ystävänpäivän kunniaksi hevosen koristelu sallittua, sai Fanni peppuunsa valkoisella sormivärillä maalatun sydämmen (mikä onneksemme pysyi koko kuljetuksen ja mätsärin ajan) sekä häntäänsä vaaleanpunaisen rusettinauhan letitettynä jouhien joukkoon. 



Kuskimmekin saapui kopin kanssa siinä hieman ennen kymmentä pihaan ja kun hevoset sekä tavarat olivat valmiina, lähdettiin tuota pikaa lastaamaan niitä. Hiukan jännitti koppiin meneminen, kun Fannista ei koskaan tiedä meneekö se yksin miten sinne saatika sitten kun se pitäisi laittaa ensimmäisenä ja on tottunut menemään kaverin jälkeen. Saatiin tammuska kuitenkin koppiin ensimmäisellä yrittämällä hienosti, jonka jälkeen alettiin lastaamaan Ässää. Ässä ei olisi tahtonut koppiin mennä, mutta jonkun aikaa meni, että Marjut ja Jessica saivat sen ruuan perässä tulemaan ja Janina laittoi nopeasti takapuomin kiinni, jottei se enää pääse peruuttamaan ulos. Sitten lähdettiin matkaan! Me Marjutin kanssa mentiin autolla kuskimme lisäksi missä hevoset tulivat perässä ja muu talliporukka tuli kahdella autolla perässä.

Matka sujui hyvin, lukuunottamatta paria rysähdystä kopissa. Liekö nuo riekkuneet sillä kahdestaan, ei tiedä. Paikalle päästyämme käytiin ensin ilmoittautumassa. Meille Fannin kanssa tuli numero 30 ja Marjutille ja Ässälle jo 4, joten tulikin aika hoppu ottaa hevoset ulos. Vaikka Fanni olisikin voinut olla traikussa vielä, niin se olisi kyllä saanut hepulin jos toinen sieltä lähtee ja se yksin jää. Kuskimmekin lähti autollaan mökille mätsärin ajaksi, joten meille jäi vain koppi paikan päälle.



Itse lykkäsin Fannin Janinalle siksi aikaa kun Marjut meni kehään Ässän kanssa, jotta pääsin kuvailemaan. Heillä oli vastassaan shetlanninponi ja tästä parista Ässä sai sininsen ruusukkeen.

Ennen Fannin vuoroa, kävin sen kanssa "verkka-alueella" juoksemassa ja seisottamassa sitä. Se käyttäytyi tosi kivasti siellä sekä muutenkin paikan päällä, joten ajattelin josko se olisi myös yhtä kiva kehässä. Niimpä niin, ajattelin. Ei toivoakaan. Seuraavat parit ennen vuoroaan kävelivät ja odottelivat maneesin toisessa päässä vuoroaan, niin Fannihan ei olisi sielläkään malttanut seistä paikallaan. Käynnissä sain pidätellä sitä aika paljon ja kauhulla vain ajattelin millainen se kehässä on.

Esiintyjäponiinit hienoine blingbling suitsineen ja koristeluineen.
Kun meidän vuoromme tuli, oli parinamme nuori suomehevonen. Fannihan ei omalla vuorollaan meinannut seisoa lainkaan paikallaan ja sähelsi jotain omaa kokoajan. Vaikka höpöttelin sille, ei sekään näyttänyt auttavan. Käynti- ja raviesityksessä se sen sijaan meni kivasti ainakin omasta mielestä. Ravi pysyi rauhallisempana kuin ennen muissa mätsäreissä ja pysyin itse mukana hyvin. Saimme kuitenkin, yllätysyllätys, sinisen ruusukkeen. 



Sinisten kehässä ei kumpikaan, Fanni eikä Ässä sijoittunut, joten päästiin valmistautumaan kotiin lähtöön. Kuskimme saapui paikalle ja lastattiin Fanni ensimmäisenä taas, joka meni taas tosi hyvin. Ässäkin tuli hienosti perässä ensimmäisellä yrittämällä! :-)

Tallilla purettiin tavarat. Janina hoisi Fannin, pesi sen sydämen pepusta pois, harjasi ja loimitti, äiti ja Henna kävivät siivoomassa trailerin, Marjutin kanssa hoidettiin maksuja ja sitä rataa. Pollet pääsivät reissun jälkeen tarhaan syömään päiväheiniä.

Sitten vielä Fannin arvostelu:

ROTUTYYPPI:
Matalaryhtinen hevonen

PÄÄ JA KAULA:
Hyvä pää. Hyvänmallinen kaula.

RUNKO JA YLÄLINJA:
Pitkärunkoinen. Hyvä lavan asento. Suora lanne. Ylösliittynyt häntä. Saisi olla lihaksikkaampi takaosa. Puutteellinen ylälinja.

JALAT:
Riittävä luusto. Kiverä kinner. Hyväasentoiset etujalat.

KÄYNTI:
Hyvä matkaavoittava käynti.

RAVI:
Tavallinen ravi.

Kyllä taas huomaa, että eri tuomareilla erilaiset näkemykset hevosesta kun vertaa tätäkin arvostelua edellisiin. Voisin jopa tehdä jonkinlaisen koostepostauksen näistä arvosteluista jonain päivänä.

Rakastuin tähän kuvaan, ihana Ässä <3

perjantai 13. helmikuuta 2015

Lyhyt postaus mätsärivalmistautumisesta!

Huomenna on siis odotettu mätsäri, minne lähdetään Fannin ja Ässän kanssa. Tietysti kannustusjoukkoihin ja apukäsiksi lähtee muukin talliporukka. 

Vihdoin ja viimein viimetipassa saatiin traileri hommattua. Vakiotraikut oli käytössä, vain yhden hevosen tai ilman nastoja. Kyseltiin vaikka ja mistä koppia, mutta kaikki tuntui olevan liian kaukana tai pelkillä kesärenkailla. Onneksi saatiin suht' läheltä vihdoin eilen koppi hommatuksi.
Eihän me olla lainkaan harjoiteltu mitään juoksemisia, saati sitten paikallaan seisomista. No ehkäpä lauantaina aamulla voitaisiin vähän reenailla ennen lähtöä ja saadaan vähän virtaakin ötökästä pois. 

Edellispäivänä hyppäsin miniestettä Fannin kanssa kentällä ilman satulaa mielenvirkistyksesi, mikä ihmeekseni meni kyllä ihan kivasti eikä tammuska edes kuumunut niin kuin sillä yleensä on tapana hypätessä. Kävin myös kävelemässä alkukäynnit laitumien välistä menevää pikkutietä, joka päättyy sänkkärille. Koitin ravailla sänkkärillä hangessa, mutta niin mahtavastihan akka nosteli koipiaan, etten meinannut itse pysyä kyydissä lainkaan. Tyydyin siis pelkästään kävelyyn. 

Eilen juoksutin Fannia ensin liinassa ja sen jälkeen irtona. Siistin myös sen ruununrajat ja vuohiskarvat sekä kirjoitin muistilistan lauantaiaamulle. 

Tänään Fannilla on vapaapäivä ja huomenissa (lauantaina) suunnistetaan aamuste tallille puunaamaan polleja ja mätsäriin :-)!



tiistai 10. helmikuuta 2015

Tuholaiseläimiä & varustetuunailua

Kylläpä tuo otus on nyt osannut olla taas riesaksi. Tarhassa se on hokeilla onnistunut polkemaan itselleen etu- ja takajalkaan haavat. Onneksi ei kuitenkaan olleet isot, joten niitä on nyt puhdisteltu betadinella ja päälle suihkutettu tököttiä, mikä tekee haavan päälle kalvon ja estää likaa pääsemästä sinne. Sitten tuo on saanut valokatkaisijan rikottua ja tallin puuseinää tuhottua vielä näiden lisäksi. Kyllä ottaa päähän. Eihän noiden kanssa voi koskaan tietää mitä tapahtuu, mutta saisi tuo karvamöllökkä nyt edes toviksi rauhoittua.

Asiasta seuraavaan. Mulla on tullut ihan järkyttävä askartelukuume ja etsinkin esimerkiksi Pinterestistä kaikkia kivoja ideoita, joita voisi vaikka joskus toteuttaakkin.

Esimerkiksi tämä on niin kiva, en vaan tosin tiedä mihin tälläsen ripustaisin.

 Ensimmäisenä kuitenkin aloitin varusteiden tuunauksesta. Kävin siis hakemassa lähimmästä askartelukaupasta tuollaista paljetti/timantti (mitä ikinä onkaan) jutskaa, jota voi siis helposti liimailla ja leikkailla mielen mukaan.




Sitten nappasin käsittelyyn meidän meksikolaiset suitset  sekä remonttiturpiksen ja aloin väkertämään kivoja yksityiskohtia niihin.

Tarvittiin siis saksia, tujua liimaa ja tuota timanttisysteemiä

Sitten paikalle työnjohtoon ilmestyi myös apuri... joka tosin vähän väliä oli liiankin avuliaana hääräämässä edessä.

Lopputulokset ovat siis tässä. Itse ainakin tykkään! Täytyy päästä kuvailemaan joku päivä Fannia uudet tee-se-itse blingblingeillä. 



Tässäkin yksi lopputulos siitä kun hätistin liian avuliaan karvaisen nelijalkaisen pois askartelujeni keskeltä. Otus päätti sitten kostoksi suolestaa lelunsa.


Lopuksi vielä puhdistin ja rasvasin suitset. Mitähän sitä seuraavaksi tuunailisi ;)?

tiistai 3. helmikuuta 2015

Muulienerginen talvipäivä kentällä

Saimpas kuin sainkin kuvaajan tänään tallille! Ajatuksena oli kuitenkin muutamia kuvia ottaa, mutta kun koneelle niitä aloin kamerasta siirtämään niin olihan siellä vähän päälle 100 kuvaa. Jotkut tosin heilahtaneita ja ei-niin-julkasukelpoisia kaakin kuin itsenikään puolesta. Nyt siis hieman kuvapainotteisempi postaus.

Näillä siis tarkoitan niitä ei-niin-julkaisukelpoisia kuvia... :D
Ensitöikseni siivosin karsinan ja pistin pöperöt valmiiksi, jonka jälkeen hain Fannin käytävälle kuten yleensäkin. Harjasin tammuskan ja heitin sille normaalivarustuksen sijaan takasiin pintelit, enkä suojia. Toinen takasuojistamme sanoi itsensä irti, joten ennenkuin uudet on tilalle saatu täytyy käyttää pinteleitä takasissa. Itsehän suorastaan inhoan niiden käärimistä jalkoihin kuten myös kuivumisen jälkeen takaisin rullalle, mutta eipä mahda mitään.



Ratsastin Fannia kentällä jonkin aikaa. Se oli aivan pölöpää tänään eikä malttanut keskittyä oikein mihinkään kuin hetkittäin. Itselläni meinasi alkaa katkeamaan verisuonet päästä kun allani oleva lihapulla ei olisi tahtonut kävellä lainkaan, saatika kuunnella pidätteitä.





tässä sitä kuuluisaa muuleilua esittelyssä.






Päätin tovin ratsastuksen jälkeen irtojuoksuttaa otuksen ja tehdä taas vähän palloleikkejä, koska alkoi hermot niin hyvin menemään ratsastaessa, ettei se olisi ollut enää kummallekkaan kivaa loppupeleissä kun olisi napsahtanut.


Riisuin Fannilta kaikki vermeet paitsi suitsia (jotka tosin lopussa otin pois temppujen tekemisen vuoksi, että saa porkkananpaloja paremmin syötyä pois) sekä suojia. Juoksuttelin sitä hetken pitkin kenttää irtona ja alkoi kyllä itsellekkin kuuma tulemaan kun Fanni olisi tahtonut jäädä vain kentän toiseen päätyy riipimään oksia reunalta parempiin suihin sekä kyttäämään tarhaavia kavereita.





Pallon kanssa onnistuttiin muutaman kerran niin, että tuo otus sitä nokki ja tuuppi turvallaan. Pikkuhiljaa eteenpäin, eiköhän me joskus päästä vielä jalkapallon MM joukkueeseen vai liekö siinä tapauksessa turpapallojoukkue?



Tammuska pääsi puuhailujen jälkeen tarhaan mutustamaan talliheiniä ja minä kotiin mutustamaan ruokaa. Menenkin vasta viikonloppuna jompana kumpana päivänä tallille, kun Janina käy muut päivät.

maanantai 2. helmikuuta 2015

2 x tallireissu

Tänään lähdettiin äitin kanssa aamupäivällä tallille. Äitin oli tarkoitus siivota Fannin karsina sillä aikaa kun itse olisin varustanut Fannin ja mennyt sen kanssa kentälle. Toisin kuitenkin kävi. Äiti oli alkamassa siivoamaan ja itse hain Fannin tarhasta käytävälle tarkoituksena laittaa se valmiiksi ratsastukseen, kunnes huomasin aivan vinksallaan olevan takakengän. Kenkä oli siis mennyt katki keskeltä etuhokkien reikien vierestä ja näin ollen ihan miten sattuu. Äiti tuli katsomaan kenkää ja kävi sitten pyytämässä tallinomistajilta työkaluja millä oltaisi saatu kengän puolikkaat irti jalasta. Tallinomistajat tulivat paikalle ja koitettiin yhteistuumin irroittaa kenkää, mutta eihän se irronnut millään ilveelläkään eikä sitä väkivalloin viitsitty alkaa sieltä repimään ettei kavio kärsi. 





Saatiin soitettua kengittäjä onneksi illaksi, joten toinen tallireissu oli siis tiedossa. Siivottiin karsina kuitenkin ja laitettiin ruuat valmiiksi. Harjasin Fannin ja vein sen takaisin tarhaan, vaikkakin sillä se vinksinvonksin kenkä olikin koivessa niin se on rauhallisempi tarhassa kuin yksin tallissa muiden ollessa ulkona. Näiden puuhien jälkeen ajeltiin taas kotiin hetkeksi.



Illemmalla puoli viiden aikaan lähdettiin taas takaisin tallille. Kävin hakemassa Fannin tarhasta, harjasin sen taas, jonka jälkeen kengittäjä jo tulikin paikalle ja alkoi töihin. Kengityksen aikana siivosin meidän laatikostot, järjestin satulahuopia, kokosin suitsia ja puuhailin muuta sen sellaista sekä höpöteltiin niitä näitä talliporukan kanssa. 


Kengityksen jälkeen siivosin jäljet käytävältä ja mentiin kentälle hiukan juoksuttelemaan Fannia irtona sekä leikkimään mukanamme tuodun pikkuisen jumppapallon kanssa. Ensin Fanni päätti vetää pientä rallia pitkin kenttää, jonka jälkeen se alkoi seurata minua kun nappasin äitiltä muutaman porkkanan. Tehtiin kumarrusharjoituksia, seuraamisia ja väistämisiä maastakäsin. Pallon päälle neiti ei oikein tahtonut ensin ymmärtää, mutta aina kun palkitsin sen sen koskettaessa palloa, alkoi se pikkuhiljaa kävellä aina pallon luokse. Pari kertaa se tökkikin sitä oma-alotteisesti turvallaan. Ei kuitenkaan tehty liikaa pallotemppuja, ettei karvaotus pääse kyllästymään siihen heti, joten kokeillaan joku päivä taas uudelleen. 

Alkuun lumen tonkiminen olisi ollut kivempaa kuin allekirjoittaneen typerä pallo.

...Kuitenkin pikkuhiljaa alkoi kummallinen kuminen kentällä pyörivä kapistus kiinnostamaan.

Temppuilun ja irtopinkomisen jälkeen vein otuksen karsinaan ja kävin hakemassa sille fleeceloimen, jonka heitin yöksi sen niskaan.

Jospa siis nyt kengät pysyisivät jaloissa. Vielä sopivan satulan kun saisi niin olisi taas kaikki mallillaan!