torstai 13. lokakuuta 2016

Ystävämme imppari

Koska tässähän on mennyt tovin aikaa jo ihan suhteellisen hyvin terveyden kannalta, niin tottakai sitä jotain täytyy sattua, ettei elämä liian tylsäksi pääsisi käymään. Tosin, tämän elukan kanssa ei ole tylsiä hetkiä pahemmin tainnut olla!


Kylään pääsi tupsahtamaan siis ystävämme imppari eli imusuonitulehdus. Hieman yli kolme viikkoa sitten tammuska oli päättänyt turvottaa toisen takasensa oikein möhkäleeksi. Heti sen nähdessäni epäilin impparia, sillä aiemminkin tuolla elukalla se on joskus vuosia sitten ollut ja juurikin tuossa jalassa oli pikkuruiset haavat. Haavoja oli kylläkin hoidettu, mutta eivät ne olleet ehtineet kunnolla umpeutua, joten bakteerihan sieltä oli päässyt kinttuun.

Tässä mokomat pikkuruiset haavat.
Puhelin kouraan ja soittelemaan eläinlääkäreitä läpi ja saimme kuin saimmekin erään eläinlääkärin tulemaan paikalle. Hän tosin oli äitiyslomasijaisena toiselle eli ei se tohtori, jonka olisimme ottaneet, mutta kuitenkin. Kuten arvelinkin, impparihan se oli. Fanni sai viikon antibiootin (Oriprim), kolmen päivän kipulääkekuurin (Flunixin), viikon sairasloman ja samaan syssyyn pistettiin sitten rokotukset. Itse kotiin päästyäni mietin, että miksiköhän viikon sairasloma kun elukka kuitenkin kävelee ja turvotus laskee liikutuksessa? En kuitenkaan sen enempää asiaa pohtinut, sillä aioin mennä eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan, kyllähän ammattilainen tietää sen paremmin. 

Antibiootit menivät rehujen seassa oikein loistavasti, mutta kipulääkkeen kanssa sai pelata oikein olan takaa. Vaikka laittoi omenan sisään, ei neiti nirppanokka halunnut syödä omenaa vaan sylki sen ulos. Ei muuta kuin rakeet jotenkin veteen liotettuna ja jättiruutalla suupielestä sisään. Aikamoista hommaa tosiaan oli, kun rakeet eivät meinanneet liota kunnolla, mutta onneksi ruutta ne jotenkin sisäänsä imaisi.

Viikon sairaslomailun jälkeen alettiin pikkuhiljaa rauhallisesti liikkumaan säännöllisen epäsäännöllisesti ja jalan turvotus alkoi laskea aika hyvin. 

Näin meillä lenkkeillään ;)
Turhaa oli kuitenkin innostua, sillä jalka oli taas seuraavina päivinä möhkäle. Nappasin siis taas puhelimen kouraani, soitin eräälle toiselle hyväksi todetulle eläinlääkärille ja selitin tilanteen. Puhelimen toisessa päässä oleva elukkatohtori oli ihmeissään siitä, miksi viikon sairasloma, sillä ehdottomasti olisi pitänyt kävelyttää, jotta turvotus laskee ja neste pääsee liikkeelle, kylmätä 2-3 kertaa päivässä sekä pitää tukisidettä. Noh, niimpä. Tokihan sitä kylmättiin, mutta ei nyt kuitenkaan noin ahkerasti ja tukisidettä jossakin kohtaa mietin itsekin, mutta tyhmyyttäni se jäi vaan mietinnän tasolle. Saatiin nyt ohjeeksi siis kävelytystä, kylmäystä, tukisiteen pitämistä sekä 2-3 päivän kipulääkekuuri jälleen. Näiden lisäksi siis tietysti haavahoitoa, mitä ollaankin harrastettu tässä jo hyvät tovit! Näillä mennään nyt taas eteenpäin kunnes jalka alkaa näyttää hyvältä. Kyllä harmittaa tämä tilanne. 

Koipi paketoituna ja haavoihin antibioottista sprayta.



Koitetaan parannella koipea nyt!

Kurkatkaahan myös blogikirppis! Tuotteita lisätty!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti