keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Päivittelyä & vihdoinkin juttua maneesireissusta

Huhhuh, pahoittelen suuresti parin viikon postailutaukoa, sillä olen juossut pää kolmantena jalkana sinne sun tänne, eikä minulla ole missään välissä ollut aikaa postailla tai sitten en ole jaksanut väsyneenä hilata itseäni koneelle kirjoittelemaan. Luntakin on saatu hiukan maahan, mikä tosin nyt on jo sulanut jääksi tai vedeksi, mur!

Aloitetaanpa ei viime, vaan edellisen perjantain maneesireissusta. josta lupailin kirjoitella.

Eli perjantaiksi oltiin varattu Katjan kanssa meille maneesi lainaan ja lähdettiinkin kokoonpanolla minä, Katja ja Henna, joka tuli kuvaamaan, tallille päin siinä yhdentoista pintaan aamulla.

Tallille päästyämme otettiin hepat heti tarhasta ja laitettiin ne kuntoon. Autoon heitettiin fleeceratsastusloimet mukaan takaisin päin matkaa varten kun hevoset ihan taatusti aika hikisiä treenin jälkeen.

Varustamisen jälkeen lähdettiin köpöttelemään maneesille päin hyvissä ajoin, jonne on kutakuinkin 40 minuutin matka vain kävellen. Henna jäi tekemään iltatallin ja tuli maneesille perässä autolla. Matka maneesille ison tien ylityksestä ja muusta huolimatta, meni oikein mallikkaasti vaikkakin mulla ja Katjalla oli varpaat, naama ja sormet ihan suhteellisen hyvin kohmeessa kylmän ilman takia.




 Maneesilla Katja ja Henna hyppäilivät Nossen kanssa ja minä koitin suhteellisen epätoivoisesti saada Fannia rennoksi. Tehtiin paljon taas ympyröitä ja asettelin sitä. Osittain se kulki tosi nätisti, mutta välillä tietysti piti hiukan koittaa kiiruhtaa. Laukan nostin onnistuneesti muutaman kerran toiseen suuntaan, sillä toisen suunnan kanssa oli hieman ongelmia ja leikittiin ravuria taas... joten oman hermostumisen ehkäisyn vuoksi, muutaman yrityksen jälkeen, jätin sitten nostamatta kyseiseen suuntaan. Loppujen lopuksi noin tunnin maneesivääntö oli ihan mukavasti mennyt, eikä sen ihmeempiä.

Fanni oli tätä mieltä koko työskentelystä.
mikä laukannosto? hahah :D

Heitettiin kotimatkaksi hikisille hevosille ratsastusfleeceloimet niskaan ja lähdettiin taas köpötellen kotiin päin. Matka meni hyvin ja käveltiinkin suurinosa matkasta pitkin ohjin.

Tallille päästyämme oltiin Katjan kanssa hirmu kylmissämme, varpaat tuskin liikkui. Fannille heitin kaulakappaleellisen fleecen ja sadeloimen niskaan harjauksen jälkeen ja jalkoihinsa se sai vielä reilusti linimenttiä. Pollet pääsivät vielä tarhaan ja me kylmissämme suuntasimme kotia kohti.

Muuten viime viikolla on ollut perus maastoilua, ei mitään ihmeempää mistä olisi jotain kirjoiteltavaa. Fannilla oli torstai, perjantai ja lauantai vapaita, sillä en saanut ketään liikuttamaan sitä ja olimme äitin ja Janinan kanssa Kotkassa sukulaisillamme.



Niin, tosiaan olimme Kotkassa sukulaisillamme käymässä torstaista lauantaihin. Näin taas lapsuudenkavereitani ja pääsin heidän kanssaan viettämään aikaa ja jopa juhlimaankin. 

Kävin myös ystäväni kanssa ratsastamassa sen hevosia niillä, kahta lämminveristä, Perleä ja Lanttia. Lähdettiin heppojen kanssa metsätien kautta samoillen pienelle lentokentälle, missä on aivan mahtavat laukkasuorat ja päästiinkin siellä päästelemään tosi kivasti. Harmi vain, että oli hirmuisen kylmä ilma ja kädet oli aivan jäässä kuten myös naama ja varpaat. Räntää satoin taivaan täydeltä, jotten eihän siinä ihan kuivanakaan pysytty. Lenkki meni tosi kivasti ja oli hauskaa välillä päästä muidenkin kopukoiden kanssa köpöttelemään kuin näiden meidän tallin pollejen :). Lenkin jälkeen siivottiin vielä karsinat ja ruokittiin hevoset ja ne saivat jäädä sisälle kamalan ilman takia.
Heppailun jälkeen suunnistin kamalassa säässä, äitin autolla, millä en muutenkaan oikein osaa ajaa, takaisin isovanhemmillemme kieli keskellä suuta, sillä tiet olivat niin hirveässä kunnossa, että sai pelätä kokoajan milloin on ojassa jos hiukan väisti kapealla tiellä vastaantulevia autoja niin oma kaara lähti puskemaan loskassa ojaa kohti. Selvisin kuitenkin auton kanssa ehjin nahoin ja pellein perille.

Sunnuntaina äiti ja Janina kävivät tallilla.

Itse olin eilen maastoilemassa Hennan kanssa. Oli niiiiiin ihanaa nähdä oma karvakorvamussukka taas, on se vaan niin muru! Tehtiin ennen lenkkiä iltatalli valmiiksi.

Maastossa lähdettiin katsomaan menisikö yksi tie sinne minne veikkasimme, mutta se kuitenkin päättyikin talon pihaan, joten päätimme mennä samoilemaan metsätielle. Metsätie vaihtui kuitenkin poluksi, mutta päätimme jatkaa matkaa ja katsoa mihin päädymme. Hevosille teki oikein hyvää päästä kiipeilemään pieniä kallioita ja mäkiä ylös ja joutuivat katsomaan jalkoihinsa paljon enemmän. Päästiin samoilun jälkeen oikealle polulle, josta Henna oli jonain päivänä Nossen kanssa mennyt ja sitä kautta takaisin tielle. Otettiin pari ravipätkää lenkin aikana, mutta muuten oli vain kävelypainotteinen lenkki. Loppumatkasta Fanni ihmetteli suuresti pientä koululaista, jonka varustusta koristi sateenvarjo! Voihan juku se oli ihmeellinen! Ei olisi neiti malttanut laisinkaan irroittaa katsettaan sontsasta, hih. 

(C) JESSE

Perillä tallilla juotettiin hevoset, laitettiin linimentit ja tehtiin nämä perus toiminnot, jonka jälkeen lykättiin niille loimet niskaan ja pääsivät tarhaan ihmettelemään taas.

Tänään kävin taas tallilla Hennan kanssa ja maastoilemassa. Fanni oli ihan kiva ratsastaa ja tehtiin noin tunnin käynti-ravi lenkki. Autoista neiti sai jotain kummallisia hyppelykohtauksia, muttei mitään kamalaa show'ta. Heitin lenkin jälkeen sille vielä kaulakappaleellisen fleecen sekä sadeloimen niskaan tarhaan ja nappasin yhdet suitsistamme pesuun kotiin.

Fannilla on jotain ihmeellistä ruven tuntuista jaloissa, polvesta alaspäin. Mistähän mahtaa johtua? Ruuasta? Linimentistä? Osaisiko joku sanoa?



perjantai 29. marraskuuta 2013

#1 Erikoispostaus: Fannin tarina kokonaisuudessaan, OSA 1

Lupasin tehdä ulkoasun sivussa olevan kyselyn perusteella erikoispostauksen ja äänestyksiä tuli hyvinkin vähän. Tasoihin pääsivät fobiani -erikoispostaus sekä Fannin tarina kokonaisuudessaan erikoispostausehdotus, joten päätin kirjoittaa Fannin tarinasta, sillä se on ehkä itselleni hieman helpompi kirjoittaa ja muotoilla. Joudun kirjoittamaan postaukset kahdessa eri osassa, sillä muuten tulisi niin pitkä postaus, ettei sitä kukaan jaksaisi lukea :)

Sain vihdoin ja viimein vanhempani puhuttua ympäri, tosin pitkän harkinnan jälkeen, syksyllä 2010 omaan hevoseen. Pikkusiskoni kävi tuolloin tunneilla eräällä tallilla ja kausikorttikin oli suhteellisen hintava, kuten nykyäänkin. Mietimme silloin myös siltä kannalta hevosen ostoa, sillä kumpikin meistä ratsastaa, joten on melkein yhtä kallista käydä tunneilla kuin ostaa ihan oma kaakki, jolloin sen kanssa voi puuhata juuri silloin kun haluaa ja mitä haluaa. Saisin myös pelkällä tallityöllä sekä 1/4 puru- ja ruokakustannuksien hinnalla tallipaikan Fannille kolmen hevosen (lv, sh & shetu) tallilta, jossa kävin tuolloin ratsastamassa suomenhevosruuna Hessua.

Hessu.

Aloin siis suinpäin etsimään meille hevosta. Ajatus lämminverisestä kutkutti ja laitoinkin muutamille myyjille sähköpostia ja kyselin hevosista. Melkein koko hevosteluikäni olen puuhaillut lämpöisten kanssa, joten miksen myös itselleni sellaista haluaisi. Yhdestä kiinnostukseni heräsi myyjän vastattua, joka oli tietysti Fanni.

On rekisterissä ja paperit löytyy. Tietoja voi katsoa hippoksesta ja sukupostistakin löytyy muutama kuva nimellä Hot Proof. On tarhattu yksin ja porukassa, molemmat onnistuu. Hevonen on reipas mutta jarrut löytyy, normaali kuolaimella ajettu ja ei "paina" ohjalle. Tammalla  ratsastettu mut ei meillä ollessa kun itse en ratsasta, sen verran vaan että kokeiltiin et toimii ja kyllä se pohkeetkin ymmärsi. Hevonen tuli meille vaihdossa ja on ollut meillä noin kuukauden, myydään kun meillä ei ole sille käyttöä. Tamma on terve, ei ainakaan meillä ollessa ole vaivoja ilmennyt, tuli meille kasvattajalta, eli ei mikään kiertopalkinto. Hyvä käsitellä ja kengittää. Sitä on perjantaina tulossa joku katsomaan mut jos eivät osta niin tervetuloa katsomaan. Liitteenä pari kuvaa tammasta. 

Tässä siis sänköpostistani kaivettu myyntikuva, ruma ankanpoikanen :3

Laiteltiin vielä sähköpostia muutamaan otteeseen myyjän kanssa ja sovittiin päivä, jolloin mentäisi katsomaan tammaa nimeltä Hot Proof.

Kun vihdoin se päivä koitti, oltiin aivan täpinöissämme Janinan kanssa. Ajatuksena vai, että me saadaan ehkä oma hevonen tästä. Lähdettin ajelemaan Forssan raviradalle päin, jossa tamman kerrottiin olevan. Perille päästessä myyjä tuli meitä vastaan tallista pihalle ja näytti meille tarhassa olevan "Hopun", joka oli Fannin kutsumanimi tuolloin, aika karsea. Myyjä haki tamman tarhasta tallin käytävälle kiinni. Se ei pysynyt hetkeäkään paikallaan, steppasi vähän väliä ja kuopi lattiaa vuorotellen molemmilla etusilla. Energiaa riitti enemmän kuin yhdelläkään tapaamistani hevosista. Saatiin Janina kanssa harjata tamma, mihin se suhtautui hyvin. Myyjä kysyi myös haluaisinko käydä selässä, mutta koska satulaa ei ravitallilla ollut eikä myöskään kenttää, en tahtonut kivuta superenergisen, tuntemattoman hevosen selkään ilman ympärillä olevia aitoja ja satulaa, joten jätin väliin. Päätin kuitenkin talutella sitä ja ravauttaa hieman tallin pihassa. Sehän riemastui siitä niin, että hyvä ettei niskan päälle tullut, huhhuh. 

Jokin tammassa kuitenkin viehätti minua ja Janinaa. Eihän se mikään kaunis olento myyntihetkellä ollut, lähes lihakseton, ylienerginen ja reppanan näköinen kuin ruma ankanpoikanen. Päätettiin kuitenkin hakea tamma seuraavana viikonloppuna meille.


Koko seuraava viikko oli odotusta täynnä. Käytiin ostelemassa alkuun kaikkea ensihätään tarvittavaa kuten suitset, riimu ja harjat. Kuljetussuojat, satulavyön sekä normi nivelkuolaimet olin saanut ollessani TETissä ratsutallilla kaverini äidillä. Loput tavarat siis hankittiin myöhemmin.

Kun vihdoin koitti elämäni yksi parhaimmista päivistä, lauantai 9. lokakuuta 2010, oli automme perässä traileri ja autossa kaksi superinnokasta typykkää kera vanhempiensa menossa hakemaan hevosta - elämänsä ensimmäistä omaa hevosta.

Paikan päälle päästyämme, odotti tamma tallin käytävällä meitä. Teimme paperit siitä, omistajaksi minä ja pikkusiskoni Janina ja kun olimme alaikäisiä molemmat tuolloin, laitettiin isämme haltijaksi papereihin, jossa se edelleen on. Maksoimme tammasta hyvinkin vähän, vähemmän kuin nykyisestä satulastamme, heh. Laitettiin tammalle kuljetussuojat, mutta eihän se ymmärtänyt niiden päälle laisinkaan eikä tahtonut kävellä eteenpäin ne jaloissaan, joten päätimme kuljettaa sen loppujen lopuksi ilman niitä. Myyjä lastasi Fannin vaimonsa avustuksella meidän katsellessa vieressä kun tammuska ei olisi tahtonut kuljetusvaunuun mennä. Lopulta oli hevonen kyydissä ja lähdimme mahtavalla mielellä kuljettamaan hevosta kotiin. 

Juuri saapuneena uuteen kotiin.
Matka sujui muuten mallikkaasti, mutta heinien loppumisen jälkeen alkoi hevonen paukuttamaan etusellaan trailerin lattiaa niin, että koko yhdistelmä vatkasi aika mukavasti. Automatkalla sai hevonen myös uuden kutsumanimen Fanni.

Perille päästessämme (tallille, josta ylempänä mainitsin) aloimme purkaa äskettäin Fanniksi nimettyä hevosta trailerista ulos, joka onnistui muistaakseni mallikkaasti. Se oli ihan hikinen, liekö stressannut matkaa niin paljon tai muuta. Annoin sen katsella ympärille ja kävelytin hetken tallin pihassa sitä. Se suhtautui toiseen paikkaan tuloon hyvin ja valppaana katselemalla. 

Hetken kävelytyksen jälkeen päätimme tutustuttaa Hessua ja Fannia toisiinsa, koska niiden oli tarkoitus tarhata yhdessä. Noora oli tuolloin tullut tallille ja ottikin Hessun narun päähän nuuskimaan Fannia. Hetken niiden ihmeteltyä toisiaan nätisti, oli tutustumiset tutustuttu ja päästettiin ne tarhaan. Hessu oli ihan innoissaan uuden naisen saavuttua eikä olisi mahtanut hetkeksikään irrottaa turpaansa Fannin takalistosta, mutta Fanni sen sijaan tutkiskeli tyytyväisesti tarhaa, jonka jälkeen alkoi mussuttamaan heiniä "mikäs tässä" -asenteella. Myös Sara -shettis ja lämminveriruuna Caleb olivat päässeet viereiseen tarhaan ihmettelemään uutta tulokasta. Fanni ei siitä enempää korvaansa letkauttanut. Jätettiin hevoset keskenään tarhailemaan ja mentiin tyhjentämään auto tavaroista ja järjestettiin ne paikoilleen sekä siivottiin traileri.

Auton siivoilun jälkeen harjattiin tamma ja käytiin vielä laitumella Fanni liinan päässä ihmettelemässä kaikkea, mikä onnistuikin ihan hyvin. Päätin myös kokeilla selästä käsin miten tamma toimii. Homma ei ollutkaan niin yksinkertainen kuin oletin. Suitsien laitto - ensimmäinen ongelma. Tamma nosti päänsä pilviin eikä korviin, saati sitten korvien taakse voinut koskea lainkaan, sillä siitä syntyi järjetön luimiminen ja pään viskominen. Se oli myös muutenkin aika häijy karsinassa - käänsi persuksensa heti kuin tilanne siihen tuli sekä tuli korvat luimussa vastaan. Suitset joutui siis laittaa hirveällä taistelulla päähän, mutta saatiin ne vihdoinkin sille pienen episodin jälkeen. Koska satulaa meillä ei vielä ollut, iskin selkään ratsastusvyön, jonka jälkeen mentiin laitumelle kokeilemaan tammaa selästä käsin.



Kun pääsin selkään ja annoin pohjetta, sai herkkärouva hepulin ja heitti etujalat ilmaan tai pukitti. Olo oli "mitähän tuli juuri ostettua". Ymmärtää pohkeet... niimpä niin. Sain sen kuitenkin kävelemään ihan kivasti loppujen lopuksi. En ratsastanut kuitenkaan kauaa ja vietiin tamma takaisin tarhaan ja suunnattiin ikionnellisina ja ehkä hieman ihmetellen kotiin, kuitenkin hymyssä suin.



Jatkuu toisessa postauksessa...

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Hokit, selkävaivat & maastoilua

Varoitus, postaus sisältää heikkolaatuisia kuvia, joten herkkäsilmäiset kelatkaa yli.

Yöllä olikin satanut, joten heräillessäni ja pihalla käydessäni näytti tosi sulalta ja vetiseltä koko piha.
Heitin tallivaatteet niskaan, nappasin hokit mukaani, hyppäsin Hennan kyytiin ja ajeltiin tallille.

Ennen hevosten hakemista tarhasta, tehtiin taas iltatalli valmiiksi.

Haettiin tallin teon jälkeen hepsukat tarhasta ja alettiin laittamaan niitä valmiiksi. Fanni oli kivasti kieritellyt itseään mudassa, mutta maailman mahtavin harja - magic brush - putsasi kuivuneen mudan oikein kätevästi, jonka jälkeen sai harjattua pollen puhtaaksi normaalisti, näppärää! Harjauksen jälkeen kävin kavioiden kimppuun tarkoituksena laittaa nastat Fannille alle, mutta eipä se ollutkaan niin yksinkertaista... Hokin reiät olivat täynnä mudansekaista hiekkaa, mitä sai ihan huolella kaivella pois. Minä selkävaivaisena (omaan skolioosin sekä maailman mahtavimmat selkäjumit) koitan pitää kinttua ylhäällä jalkojeni välissä samalla kaivaen hokinreikiä tyhjiksi ja yrittämällä iskeä niihin hokit. Loppujen lopuksi saatiin Hennan kanssa vain etujalkoihin kantoihin nastat, kun meillä ei ollut mitään työkaluja millä olisi reiät saanut kunnolla puhtaaksi niin, että hokki olisi sinne mennyt vaikka kuinka yritettiin. Noh, parempi nekin kuin ei mitään.

Selkäsärkyni takia, hokkien laiton yritys onnistui myös näin :D

Laitoin loput kamppeet Fannille niskaan, nappasin varmuuden vuoksi raipan mukaan, kypärän päähäni ja lähdettiin maastoilemaan.

Henna oli laittanut jonkun matkamittarin päälle puhelimesta, mikä mittaa lenkin pituuden. Lähdettiin ensin jonkun matkaa asvalttitien reunaa pitkin ja taas ohitse meni varmaan 10 autoa, mistä kukaan ei viitsinyt kunnolla hidastaa ja alkoi jo hermoille käymään ihmisten ajattelemattomuus. Onneksemme eivät hepat säikkyneet, muuta kuin Fanni säpsähti kerran, vaikka autoja tuli hirmu läheltäkin. Mietin vaan, eikö ihmiset ajattele sitä, että hevonen konepellillä on kuin hirvi ja vielä ihmishenki siihen päälle. Ilmeisesti ajatellaan, että elukka pysyy hallinnassa, mutta valitettavan totta se on, että vaikka olisi kuinka varma hevonen alla, ei siitä ikinä tiedä mitä se tekee kun säikähtää ja voi säikähtää jotain sellaistakin, mitä ei yleensä säiky. Huoh.


Ei lainkaan huono ilma hevostelulle, huono kamera kuvailulle kylläkin.

Asvalttitien jälkeen lähdettiin hiekkatielle kiertäen sitä kautta loput asvalttitiestä ja Fanni olikin hyvinkin eteenpäinpyrkivä, huh. Lieneekö siitä, että samaa reittiä kuljettiin laidun-talli välillä ja hepat olisivatkin menneet laitumelle päin, vaikka piti mennä toiseen suuntaan, höpsöt. Otettiin tällä pätkällä hieman ravia ja kuinka ollakkaan sain taas olla pitelemässä rouvaa, ettei olisi ryöstänyt laukalle.

Ylitettiin vielä kerran asvalttitie ja mentiin taas hiekkatielle. Lähdettiin katsomaan yhtä reittiä, olisiko sieltä päässyt toiselle tielle mihin oltiin menossa, mutta tie päättyikin talojen pihalle, joten käännyttiin takaisin ja jatkettiin reitille mistä meidän pitikin alunperin mennä. Otettiin laukkapätkä, mistä hepat innostuivat enemmän kuin tarpeeksi, sai olla ihan huolella pitelemässä, että pysyivät lapasissa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.



Loppumatka käveltiin tallille, kun tiet olivat paikoittain jäässä niin ei uskaltanut kovempaa oikeastaan mennä kun Fannillakaan ei niitä hokkeja ollut kuin etusissa ja niissäkin vain kahdet kummassakin koivessa.

Tallilla takaisin katsottiin matkamittaria, joka näytti 8.4 kilometriä, eli aika hyvä lenkki tehtiinkin. Harjasin Fannin, laitoin sille linimentit kinttuihin ja kaulakappaleellisen fleecen sekä sadeloimen niskaan. Annoin parit porkkanat ja rapsuttelin sitä vielä hiukan ennen kuin pääsivät vielä tarhailemaan.

Oon niin tykästynyt tähän loimeen ;) Pahemmin vaan raaskinu käyttää..
Katselin muuten Fannin satulaa eilen sekä tänään. Se on käynyt hieman epäsopivaksi, joten etsinnässä olisi nyt uusi penkki, joka saisi olla yleis-, koulupainotteinen yleis- tai koulupenkki, mikä vaihtuisi sitten päittäin tms. estepainotteiseen yleispenkkiin, jonka kokona luultavasti 17'' kun tuo meidän on 17,5''. Jos jollain on tarjoilla vaihdossa Turun suuntamilla tälläistä niin pistäkää kommenttia tähän taikka sähköpostia osoitteeseen jenn_uu@hotmail.com .


Nyt jonkin aikaa sitten päästessäni kotiin, huutaa selkäni hoosiannaa hokkirumban takia enkä tietenkään omista mitään kylmägeeliä tai muuta sellaista, jippiajei. Noh, kai se tästä helpottaa. 
Blogitekstiä kirjoitellessani join äitin superhyvää lämmitettyä mustaherukkamehua ja tein ruokaa.




Huomenna Janina menee Fanneilemaan ja perjantaina menen Katjan ja Nossen kanssa maneesille, jonne Henna tulee kuvailemaan. Postailen siitä reissusta kunhan ehdin.


tiistai 26. marraskuuta 2013

Jäiset tiet yllätti ratsukon

Voihan flunssa minkä teit. Koko päivä on mennyt peiton alla köllötellessä ja telkkaria katsellessa, Facebookkia unohtamatta. Äiti pelasti mut ja toi mulle aamutuimaan ennen töitä mustaherukkamehua, jota olenkin koko päivän litkinyt, NIIN HYVÄÄ NAM! Toivottavasti tässä alkaa pikkuhiljaa olo helpottamaan :)

Eilen oltiin matkalla tallille Hennan kanssa ja pohdittiin, olisiko tiet ihan liukkaat ja jäässä yllätyslumen ja pakkasen johdosta.

Tallille päästyämme siivottiin talli ja laitettiin iltasapuskat valmiiksi karsinoihin, kuten yleisiin rutiineihin kuuluukin, jonka jälkeen haettiin Nosse ja Fanni tarhasta.

Laitettiin hevoset kuntoon ja hypättiin selkään, jonka jälkeen lähdettiin suunnistamaan kohti sänkkäriä joka on suurinpiirtein 15 minuutin kävelymatkan päässä tallista kun viereinen sänkkäri on käännetty.
Kun päästiin tallin pihasta tielle, alkoi Fanni liukumaan koipinensa niin hurjasti kun ei olla sille vielä hokkeja laitettu kun yllätysliukkaat iskivät, niin mun oli pakko hypätä selästä alas. Mietin hetken, pitäisköhän vain jättää liikuttamatta, mutta teiden reunat näyttivät sen verran sulilta, että päätin jatkaa reunassa taluttaen sänkkärille asti. 

Matka sinne meni muuten oikein loistavasti, mutta neiti tahtoi kytätä muutamaa postilaatikkoa sekä ojaa missä oli jäätä - kyllä, hevoseni kyttäsi jäistä ojaa, huoh. Itse koitin keskittyä siihen, että Fanni pysyy tien reunassa missä ei ole liukasta ja etten itse lennä jäällä turvalleni.

Hyppäsin takaisin selkään kääntyessämme sänkkärille johtavalle pikkutielle kun se ei ollut lainkaan jäässä. Fanni häsläsi ja häsläsi, olisi vaan tahtonut taas juosta ja kovaa, mutta päästiin sänkkärille ongelmitta.

Sänkkärille päästyämme Henna ja Nosse menivät toiselle puolelle peltoa ja me Fannin kanssa toiselle.
F ei halunnut keskittyä mihinkään, vaikka kuinka sen kanssa tein siirtymisiä, koitin saada sisäpohjetta läpi ja tein paljon ympyröitä, niin tamma allani ei kulkenut rentona laisinkaan - ei niin ei. Mulla alkoi jo hermot käymään tiukilla ja olo oli taas sellainen, että miksi mulla on tälläinen hevonen, oi miksi. Loppujen lopuksi en edes enää jaksanut keskittyä ratsastamiseen ollenkaan, vaan mentiin miten mentiin ja that's it.

Jonkin ajan kuluttua Henna ja Nosse olivat valmiita lähtöön ja kun me ei oltu mitään saatu Fannin kanssa aikaiseksi, oltiin myös valmiita lähtemään. 

Takaisin mennessä mentiin matka samalla tavalla kuin tullessa ja menikin hyvin muutamia "kuka taluttaa ja ketä" -episodeja lukuunottamatta. Loppumatkasta olin saanut jo hermoni kasaan, enkä voinut olla kiukkuinen tolle hölmölle tammalle. Se kävelikin melkein loppukilometrin mun vierellä vapaana ojan puolella kun itse rapsuttelin sitä siinä puolet matkasta.

Ennen tarhaan pääsyä, sai Fanni harjauksen, putsasin sen silmäkulman kun oli taas auennut sekä heitin sille fleecevuorellisen sadeloimen niskaansa lämmittämään. Saattoihan se saada muutaman porkkanankin.

Tosissaan, en ole saanut otettua mitään kuvia eilen, sillä mun kännykkä oli sammunut akun vähäisyyden vuoksi. Se jäi myös lauantaina auton yliajamaksi nastarenkailla ja oli neljä tuntia ulkona räntätihkussa, mutta toimii edelleen, vitsit mikä taikakapula tosissaan! :) Ja kamerani olen johonkin onnistunut niin hyvin jemmaamaan, etten sitä ole löytänyt silmillä enkä koskaan muistanut ennen tallille lähtöä etsiä.

Tänään äiti kävi hakemassa hokit Fannille, jotka toi tähän sekä lisää mysliä kun ei ole paljoa ilmeisesti jäljellä. Huomenna mennään maastoilemaan Hennan kanssa, torstaina Janina menee tallille ja perjantaina mennään Katjan ja Nossen kanssa maneesille. Koitan saada kuvailtua taas.

<3

torstai 21. marraskuuta 2013

Ensilumen ihmettelyjä

Eilen illalla Niki kysyi minulta lähtisinkö tekemään kanssaan aamutallin tänään ja lupasin tulla mukaan. Tykkään tehdä aamu- ja iltatalleja meinaan.

Heräilin joskus hieman ennen kahdeksaa, napsautin kahvit tulemaan sekä tein pari aamupalaleipää. Heitin vaatteet ja aamupalan kahveineen naamariin, jonka jälkeen suuntasin ulos odottelemaan Nikiä.

Suuntasimme siis mukavassa räntä-/lumisateessa, mitä ikinä olikaan, tallille. 

Hepat olivatkin saaneet jo aamupalan, joten mentiin ensin loimittamaan Hessu sekä Odi ja vietiin ne ulos, jonka jälkeen oli Fannin ja Nossen vuoro. Fanni osasi jopa käyttäytyä karsinassa kun loimitin sitä ilman riimua, sillä yleensä on suhteellisen häijy ollessaan siellä, ainakin iltaisin. Tarhaan päästessä neiti ihmetteli lunta kummissaan ja töristeli maata, höpsö :)



"Lunta, kylmää, yök.... viekää mut takaisin talliin"

Kun kaikki hepat olivat ulkona, aloitettiin Odin ja Hessun tallin siivous. Niki lappasi karsinat puhtaaksi, minä täytin heinäsäkit, vein iltaheinät karsinoihin ja laitoin vedet sekä tyhjentelin kottareita tarvittaessa.
Nikin laittaessa vielä puruja karsinoihin, menin itse Nossen ja Fannin tallille täyttämään heinäsäkit, laittamaan vedet sekä iltarehut karsinoihin. Nikin tuodessa kotsut, lappasin karsinat puhtaaksi, joihin Niki heittikin lisää kuivikkeita. Laitoin vielä iltaheinät valmiiksi karsinoihin ja Niki lakaisi käytävän silläaikaa. Porkkanamieskin kävi tuomassa kolme säkillistä porkkanoita, joista yhden kannoin talliin sisälle.



Kun tallit oli tehty, käytiin vielä heittämässä hevosille heinät tarhoihin ja suunnistettiin kotiin.

Uitettu rotta :3

Fanni saa tänään kävelylenkin Odin ja Tarun sekä Hennan kanssa, muuten saa pitää vapaapäivän. :)

tiistai 19. marraskuuta 2013

Tapahtumarikas maastoreissu

"Mennään tekemään rauhallinen iltaköpöttelylenkki maastoon"

Oltiin sovittu Nikin ja Hennan kanssa, että mennään tekemään eilen (tiistaina) kävelytielle pieni iltaköpöttelylenkki hepsukoiden kanssa, koska mentäisi tallille vasta illalla ja jalkakäytävä on ainut paikka missä on valot ja näkee köpsytellä eteenpäin.

Niki nappasi minut hieman jälkeen neljän kotoota ja kiiruhdettiin tallille kun Odille oli kengittäjä tulossa puoli viideksi.

Tallille päästyämme oli kengittäjä jo paikalla ja Niki meni siis toiselle tallille seuraamaan kengitystä tms. ja itse menin Fannin ja Nossen tallille toiselle puolelle pihaa. Karsinat olivatkin jo siivottu sekä vedet ja heinät laitettu, joten aloin lakaisemaan käytävää. Käytävän lakaisun jälkeen laitoin vielä iltarehut polleille karsinoihin ja aamuruuat rasioihin valmiiksi, jonka jälkeen menin vielä heinäkatokseen täyttämään heinäsäkit.

Viimeisiä heinäsäkkejä täyttäessäni Henna saapui tallille poikaystävänsä kyydillä ja hetken aikaa siinä höpöteltiin joutavia, jonka jälkeen päätettiin hakea tarhan portilla sisään pääsyä odottava kaksikko, Fanni ja Nosse. 

Pollet olivat ihan innoissaan luulevansa, että pääsevät jo talliin mutustelemaan iltapalaa, mutta ei. Niiden pettymyksekseen joutuivat käytävälle harjaukseen ja varustukseen. Päätettiin Hennan kanssa mennä lenkki ilman satulaa kun tehtäisi vaan rauhallinen kävelylenkki, joten kiinnitettiin polleille vaan heijastinloimet, -putsit, -rintaremmi sekä satulahuovat loimivyöllä päälle sekä tietysti suitset ja suojat. Jouduttiin vielä odottelemaan hetki kun Odi olisi valmis lähtöön.

Kun koko konkkaronkka oli valmiina, lähdettiin köpöttelemään tielle. Matka meni hyvin tallilta pois päin ja Fannikin osasi käyttäytyä ja sain mennä suhteellisen pitkin ohjinkin sen kanssa. 
Kun päätettiin kääntyä kotiin päin kaupan ja pankin kohdalla, alkoi neidillä tulla virtaa ja hepulikohtauksia. Ensinnäkin, olimme autotien vieressä jalkakäytävällä, vastapäätä on kauppa, olen ilman satulaa ja hevonen ei ota käskyjä kuuleviin korviinsa, vaan tekee aivan mitä huvittaa; hyppii paikallaan, kulkee sivuttain, riuhtoo pääntänsä ohjasavuista ja niin pois päin, jonka seurauksena myös Nosse, niin kiltti ja ihana mussukka, päättää alkaa hieman riehumaan. Siinä oli meitä sitten kaksi, ketkä saivat mukavan show'n aikaiseksi ihmisen tuijotellessa kaupan pihalta, Odi ja Niki sentään tulivat suhteellisen rauhallisesti takaata. Luulin jo tipahtavani alas Fannin näyttäessä korkeanluokan balettiliikkeitä koko kylälle, mutta onneksi saatiin tilanne sen verran rauhoittumaan, jotta päästiin jatkamaan matkaa vaikkakin kaksikko erittäin duracellina.

Fanni tapansa mukaan jatkoi touhottamistaan, mutta saatiin kuitenkin jatkettua turvallisesti matkaa, kunnes kuulen takaatani hirveän ryminän. Käännyn katsomaan mitä tapahtui, mutta en vieläkään oikein saa selvää kuvaa mitä näin. Yht'äkkiä katson kun Odi juoksee vapaana keskellä autotietä - oli alkanut vetämään hirveää pukkirodeota kesken matkan. Tulipahan kiire hypätä Fannin selästä alas pyydystämään vapaana olevaa hevosta, kunnes alas päästessäni tajusin olevani heijastinratsastusloimen sisällä ja toinen pää loimesta kiinni Fannin hännässä, voi juku, siitähän se riemu vasta repesikin ja neiti alkoi panikoimaan. Onnekseni sain loimen nopeasti itsestäni irti, jolloin se tippui myös Fannin hännästä ja lähdin pyydystämään Odia, joka ei kyllä kuuleviin karvakorviinsa meikäläisen ja Fannin luoksepyyntöjä ottanut. Henna oli samaan aikaan räpistellyt myös hänkin itsensä ulos heijastinloimesta ja toi Nossen mulle pidettäväksi, jotta saataisi Odi kiinni ja Niki pelastettua pientareelta.

Onneksemme ei tiellä tullut kuin yksi auto, mutta sekin niin saatanan (anteeksi kielenkäyttö) typerä, ettei voinut hetkeä odottaa, että saadaan vapaana oleva hevonen kiinni, vaan pujotteli autonsa kanssa sieltä mistä mahtui! Ihan järjetöntä porukkaa liikkeellä jälleen. Eräs mopopoika kyllä tajusi pysähtyä hienosti kun Henna näytti sille pysähdykseen viittavia merkkejä. 

Henna sai Odin kiinni tupakka-askin muovipaperia rapistelemalla ja Niki kipitteli pientareelta meidän luokse, jonka jälkeen kun Niki kykeni kävelemään, noukittiin heijastinloimemme ojasta ja jatkettiin matkaa jalkasin hevoset kourassa tallille. Loppumatka sujuikin ongelmitta.

Tallilla Fanni sai vielä varusteiden purkamisen jälkeen harjauksen sekä linimentit koipiin, jonka jälkeen pääsi karsinaan mussuttamaan iltasapuskoja.

Rauhallinen maastolenkki päättyi siis ei rauhalliseen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Onneksi kenellekkään ei sattunut mitään vakavampaa.

Ja kaikille niille, jotka nyt ajattelevat, että ompa uhkarohkeaa lähteä tuollaisten hevosten kanssa maastoilemaan noinkin lähelle liikennettä ynnämuuta - kaikki hevoset ovat kilttejä, maastovarmoja yms. (lukuunottamatta nyt Fannia ihan täysin, mutta kyllä se meikäläisen hansikkaissa pysyy) emmekä todella lähtisi "sekopäisten" kaakkien kanssa riehumaan yllätyshulluina pitkin ja poikin. Hevoset ovat elämiä, niistä ei koskaan tiedä mitä tekevät, mitä pelkäävät ja mitä tapahtuu.

torstai 14. marraskuuta 2013

Jutskailua viikosta & satulahöpöttelyä!

Mitä olemme puuhailleet? - emme oikeastaan mitään erikoista.

Maanantaina kävin yksin tallilla kävelemässä Fannin kanssa pienen, noin 20 minuutin lenkin maastakäsin. Neiti tosin pelkäsi kaikkea mahdollista ja stoppasi aina hetkeksi paikalleen, mutta höpöttelin sille ja rapsuttelin sitä niin päästiin jatkamaan matkaa. Varsinkin erään talon pihalla koirat, jotka olivat häkissä, pelottivat Fannia ihan hirmuisesti. Tosin pelkääminen johtui osittain myös siitä, että oli jo jonkinverran pimeää ja ensimmäistä kertaa Fannin kanssa kyseisellä hiekkatiellä yksin, ilman kaveria.
Kävelylenkin jälkeen tein vaan tallin ja täytin heinäsäkit, jonka jälkeen kaikki hevoset pääsivät sisälle.

Tiistaina Katja nappasit minut kyytiin ja mentiin tallille. Hepat vain reippaasti valmiiksi ja lähdettiin hirmuisen heijastinvarustuksen ja otsalamppujen kanssa lenkille Fannin ja Nossen kanssa. Ei ollut mikään mahtavin ilma kun tuuli ja satoi sekä oli pimeää. Hepatkin hieman säikyllä päällä, mutta saatiin tehtyä noin 1,5-2 tunnin lenkki onnistuneesti. Tälläkertaa ei edes laukattu maastossa, vain käyntiä ja ravia. Fanni toimikin paljon paremmin ja pysyi yllättävän hyvin ravissa vaikkakin välillä koitti ryöstää laukalle omin luvin.
Lenkin jälkeen laitettiin varusteet kuivumaan ja hoidettiin hepat, jonka jälkeen pääsivätkin suoraan talliin.

Niin ja maailman suurimman ruokahalun omaava, karvainen otus Fanni, halusi mahdollisimman nopeasti syömään. Saadessani riimun pois neidiltä ja olin sitä päästämässä karsinaan, en kerennyt reagoimaan mitenkään seistessäni karsinan oven pielessä siihen, kun kavio-otus rynni vauhdilla karsinaan siten, että minä jäin karsinan ovenpielen sekä hevosen väliin. Eipä siinä mitään, selkä meni jokseenkin rikki ja alkoi särkemään. En edes kerennyt torua Fannia, kun se tapahtui  niin nopeasti ja voivottelin sen jälkeen selkääni, mutta onneksi selkäni on nyt jo paremmassa hapessa.

Keskiviikkona äiti ja Janina kävivät tallilla ja tänään Janina tietääkseni kävi tallilla Hennan kanssa.






















Asiasta kukkaruukkuun. Olen miettinyt jonkin aikaa jo satulanvaihtoa Fannille. Meillähän on nyt Stubbenin estepainotteinen yleispenkki, mikä oli tietysti hypätessä oikein hyvä. Fannin etusen hankkarivamman vuoksi emme ole aikoihin hypänneet ja vahvasti luulen, ettemme enää hyppääkkään (riippuu ell. tuomiosta) niin ajattelin josko saisin tuon kyseisen penkin vaihdettua koulupenkkiin tai saisiko jostain halvalla ostettua kakkossatulaksi koulupenkin. Vakavasti harkinnassa on tuo satulanvaihto ehkäpä, eli jos joltain teistä löytyy Turun suunnalla koulupenkkiä kokeiltavaksi, otan mielelläni kokeiluun mikäli mahdollista. 

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Lauantainen maneesireissu!

Vihdoinkin viikonlopun jälkeen saan löhötä sohvalla ja kirjoitella blogiin maneesireissusta, tosin kuvien laatu on aika heikko kun tuolla maneesissa ei mitään huippulaatuisia kuvia saa, mutta ompahan ainakin jotain :)

Lauantaina siis kävin nappaamassa iskän töistä ja Hennan kotoota, jonka jälkeen suunnattiin tallille pikaisesti, kun oltiin maneesi varattu kolmesta noin viiteen. Äiti toi Janinan tallille, ettei meidän tarvinnut hakea sitä kun oli hiukan kiire jo muutenkin.
Tallille päästyä Janina kävi hakemassa Nossen ja Fannin tarhasta ja alkoivat Hennan kanssa laittamaan niitä kuntoon. Itse täytin sillä aikaa heinäsäkit ja laitoin iltasapuskat valmiiksi. Karsinat jätettiin siivottavaksi maneesireissun jälkeen.

Heitettiin heijastimet ja piiskat autoon, jonka jälkeen me Hennan kanssa lähdettiin hepsukoiden kanssa kävelemään maneesille päin, jonne on noin 40 minuutin matka, ja iskä ja Janina menivät mun autolla edeltä sinne.

Matka mentiin pääosin käyntiä, mutta otettiin välillä hiukan aikaa kiinni, jotta kerettäisi noin kolmen pintaan perille. Fanni oli ihan pöllöpää ratsastaa, ei minkäänlaista kuuloa päällä, olisi vain paahtanut pää viidentenä jalkana menemään pitkin tietä.

Perille päästyämme oli Fanni jo aikalailla hiessä sen kamalan sättäämisen vuoksi. Hypättiin selästä alas ja iskä ja Jansu kävelyttivät hetken aikaa polleja maneesissa kun me hörpättiin hieman juotavaa ja kannettiin puomeja viuhkaksi keskelle, törpöt kulmiin, jotta saataisi harjoiteltua kulmiin ratsastusta sekä yksi pieni este Nosselle.



Puomien kantelun jälkeen hypättiin takaisin selkään. Henna teki omia juttujaan Nossen kanssa ja minä Fannin, joka oli aivan kamala ratsastaa. Menin sen kanssa puomiviuhkaa pariin otteeseen, mutta sehän pelkäsi puomeja ja kolautteli niihin oikein huolella. Käynnissä ja ravissa ei toivoakaan, että olisi mennyt nätisti. Mulla alkoi hermot loppumaan jo aivan totaalisesti ja älysin, että tarvitsen tauon ennenkuin hermostun, joten hyppäsin alas selästä ja annoin Fannin Janinan alle.




Janina käveli jonkun aikaa Fannin kanssa, sillä aikaa käännettiin puomit ns. ympyräksi ja menivät niitä sitten. Janina sai Fannin menemään ihan kivasti ja rauhottumaan. Minä puolestaan kuvailin ratsukoita.


Jonkin ajan päästä vaihdettiin taas puomijärjestystä ja laitettiin ne normisti peräkkäin käyntiväleille.


Janina meni vielä hetken Fannin kanssa, jonka jälkeen olin saanut hermoni kasattua ja hyppäsin itse selkään. Janina pääsi vuorostaan Nosselle ja hyppäsi sen kanssa noin 40 cm estettä. Tosi hienoa Janinalta, koska on vasta päässyt kesällä estepelostaan (tippui joskus Fannilta miniesteellä) ja on innostunut nyt hyppäämään nyt Nossella ja vielä sillälailla isosta aloittamalla! :)





Fanni oli nyt jo rennompi ratsastaa ja kuunteli paljon paremmin. Mentiin käyntipuomeja ja paljon ympyröitä, joissa koitin saada taas sisäpohjetta läpi mikä silloin tällöin onnistuikin hyvin. Välillä muistuttelin piiskan kanssa koskettamalla, että takajalatkin aktivoituisi. Laukan nostin vain kerran, jottei mennyt keskittyminen muuhun ja saataisi ravi pyörimään edes jotenkin. Käynti-ravi-käynti siirtymisiä tehtiin myös jonkin aikaa, jotka onnistuivatkin ihan kivasti sekä muutamia pysähdyksiä ja peruutteluja.



Ihan kahta tuntia meillä ei maneesilla mennyt, kun hepat alkoivat olla jo niin väsyneitä ja märkiä ja ulkona alkoi tulla pimeä, ettei viitsitty enää enempää niitä rääkätä kun edessä oli vielä matka takaisin tallille. Heitettiin polleille heijastimet ja meille heijastinliivit, jonka jälkeen Henna hyppäsi Nossen selkään ja lähdettiin taas samalla tavalla kuten tultiinkin takaisin tallille. 

Matka meni hyvin, koska Fannikaan ei enää jaksanut rellestää. Pääosin käveltiin pitkin ohjin koko matka, mutta otettiin myös pari laukkapätkää, jotta kerettäisi ennen sysipimeää takaisin.

Perille päästyä oli iskä ja Janina jo siivonneet karsinat, joten hepat saivat varusteiden riisumisen jälkeen ohuet talliloimet niskaan sekä savet kinttuihin harjauksen lisäksi. Jätettiin kaksikko sisälle syömään ja viettämään yötä.

niin hauska Nossen kurkkauskuva :3

Vietiin tallilta lähtiessä Henna takaisin kotiin ja mentiin mun luokse iskän ja Janinan kanssa jo päivää aiemmin viettämään isänpäivää, koska iskä olisi taas sunnuntaina menossa töihin, niin ei oltaisi virallisena päivänä pystytty sitä viettämään. 

Äiti, Janina ja pikkuveljemme Vili olivat käyneet tänään kevyesti köpöttelemässä tammuskan kanssa.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Torstai- & perjantaitohinat!

Pimeää, märkää, mutaista ja huonoa ilmaa - vihaan syksyä. 

Tosissaan, Fannikaan ei ole paljoa liikuskellut tällä viikolla. 
Viimeeksi maanantaina, johon pätevänä syynä on ollut tiistainen aivan järkyttävä myräkkä, jolloin hepsukat olivat sisällä koko päivän ja Fannia harjatessani pihalla, se pelkäsi kuollakseen puista putoilevia käpyjä - niin paljon, että jouduin viemään sen sisälle harjattavaksi, jottei se ole hetken päästä jossakin far far away. 
Toisena syynä on kengän irtoaminen, jolloin Fannia ei paranisi liikuttaa kun sillä kuluu ja halkeaa kaviot tosi helposti kovalla pohjalla sekä myös hyvin pimeät illat. Kuulostaapa tekosyiltä, noh väliäkös sillä ;D

Keskiviikkona tosin olin tallilla Hennan kanssa ja harjailin tammuskan. Käytiin Nossen kanssa maastossa tandemina tuolloin ja vietiin kaikki hepsukat sisälle.

Torstaina eli eilen kävin hakemassa Fannille uudet popot Suomen Ratsutarvikkeesta, koska kengittäjä tulee lyomään tammuskalle uudet popot. Suuntasin kyseisen ostoreissun (ja vielä jopa pelkät kengät ostaneena!) hakemaan Janinaa niiltä.

Nappasin Janinan kyytiin ja kiiruhdettiin tallille, vaikkakin meillä ei sinne olisi minkäänlainen kiire ollut, koska kello näytti vasta abouttiarallaa puolta viittä ja Fannille tulisi kengittäjä kuudeksi. Iltatalli olikin jo tehty, joten täytettiin heinäpussit Janinan kanssa vielä kun olivat tyhjät.

Heinäpussukoiden täytön jälkeen nappasin Hessun tarhasta ja Janina Odin ja vietiin pojat talliin mutustelemaan iltapalaa, sillä oli jo kovin pimeetä eikä meillä ole tallilla valoja tarhoihin tms, muuta kuin tallien edessä. Pojat pääsivät mussuttamaan siis ruokiaan ja me suunnattiin nappaamaan vielä toinen kaksikko, Fanni ja Nosse, tarhasta. Nosse pääsi jo ruokiensa kimppuun, mutta Fanni, vaikka se kuinka olisi mennyt vaikka karsinan oven läpi syömään, joutui jäämään käytävälle vielä joksikin aikaa.

Janina harjasi Fannin ja sillä aikaa itse siivoilin hiukan meidän suitsikasaa eli laitoin kuolaimia suitsiin kiinni ja pistin ne siististi roikkumaan. 

Kengittäjä tulikin hetki Fannin harjauksen jälkeen ja rupesi puuhastelemaan neidin uusien lenkkitohveleiden laiton kanssa. Fanni ei olisi meinannut välillä antaa koiven olla rentona, vaan riuhtoi sitä kovin epämukavan näköisesti kengittäjän näkökulmasta sekä onnistui myös tyytyväinen ilme nassullaan nojailemaan painollaan sille puolelle, mistä jalkaa kengitettiin. Ihme höpsö. Välillä piti myös vähän näyttää korvat niskassa -ilmettä.

Fannin kengityksen aikana Janina kävi harjailemassa Nossen ja itse siivosin Fannin käyttöloimien ja muiden härpäkkeiden laatikot ja laitoin kaikki siististi niihin.

Kun Fannin tossut oli saatu jalkoihin, se pääsi myös karsinaan mussuttelemaan iltasapuskojaan. Lakaistiin vielä käytävä ja suunnistettiin isänpäivälahjan ostostelun kautta äitille ja sieltä hipsinkin sitten itse kotiin.

Nappasin tallilta myös Fannin käytössä olevat suojat mukaan ja pesaisin ne näppärästi tuossa kylpyammeessa ja mikä parasta - mansikkasaippualla, koska en omista mäntysuopaa, mutta toimiipa tuo niinkin. 



Tänään eli perjantaina onkin ollut oikein tohinapäivä! 
Yöllä en saanut nukuttua ollenkaan, eli samoilla silmillä mennään. Aamulla suuntasin poliisilaitokselle hakemaan iha aitoa ajokorttia, sitä kuitenkaan saamatta kun olivat sössineet siellä. Kävin heittämässä kaverin poikaystävän salille, käytiin Hennan kanssa parissa kaupassa, joista tosin ei mukaan tarttunut kuin mansikantuoksuinen wunderbaumi autoon sekä saatoin käydä alkossa nappaamassa hiukan viiniä mukaan.

Kaiken tämän jälkeen käytiin vielä Nooran kanssa moikkaamassa ylä-asteen opettajia, jotka ovat meitäkin opettaneet ja sitten kävin nopeasti tallilla tekemässä iltatallin valmiiksi, viemässä pestyt suojat sinne sekä pari säkillistä leipää myös. Fannia en kerennyt hoitamaan, koska mun piti hakea Janina koulusta alle tunnin päästä.

Tallilta kaahasin hakemaan Jansun kyytiin ja mentiin niille (äitille). Hörppäsin kaffet ja söin siinä, sekä tulostettiin iskän isänpäivälahjatauluun pari kuvaa, jonka jälkeen porhalsin kotiin.

Tänään siis vielä suunnitelmissa mennä juhlimaan kaverin 18-vuotissynttäreitä baariin, joten kiirettä on pitänyt.


Huomenna joko maastoillaan tai mennään maneesille/kentälle, saa nähdä, joten huomiseen!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Höpöttelyä

Vähän jäänyt postausten kirjoittelu vähäiseksi. Syynä tähän lieneekin se, että ollaan oltu pääosin maastoilemassa eikä siitä sen ihmeempää kirjoitettavaa ole ollut, kun ei ole mitään tapahtunutkaan.
Muutaman kerran olen vielä päivällä tallilla käynnin jälkeen mennyt myöhemmin vielä illalla Nikin kanssa ja kerran iskän kanssa tallille ja ottanut hepat sisälle samalla kun Niki on hoidellut Odia.

Viikolla käytiin Fampulan kanssa läheisen tallin kentällä Hennan ja Nossen kanssa ja Fanni oli tosi kiva ratsastaa. Siitäkään ei ole kuvia kun meillä ei ollut ketään kuvaajaa mukana, vaikka olisi kyllä tarvinnut kun neiti meni yllättävän nätisti. 

Perjantaina saatiin nokkela idea Hennan kanssa - lähdetään Vantaalle käymään Horzessa. Ai miksi? No koska halusin Fannille sieltä pinkin ruoka-ämpärin, jonka sitten myös ostin ja Henna osti Nosselle samanlaisen, mutta vaaleansinisen. Mukaan tarttui myös tarpeellistakin tarpeellinen ratsastusheijastinloimi.




Tänään käytiin ennen tallia Hennan kanssa Tarjoustalosta ostamassa pienet rasiat, joihin mahtuu hevosten aamuruuat valmiiksi ja samalla nappasin mukaan linimentin, koska se oli loppunut.

Tarjoustaloreissun jälkeen paahdettiin tallille ja tehtiin alkajaisiksi nämä aamuruokakiput valmiiksi ja kirjoitettiin kansiin hevosen nimi ja aamu, jonka jälkeen siivottiin talli, laitettiin iltasapuskat valmiiksi karsinoihin sekä täytettiin heinäpussit.

Tallin siivoilun jälkeen haettiin hepsukat tarhasta ja mikä sen parempaa, kuin huomata, että kaksikko oli ilmeisesti nauttinut kunnon mutakylvyt - toinen toiselle kyljelle ja toinen toiselle. Koitettiin harjata mutaa pois, mutta eipä siitä mitään hyötyä ollut, joten oli pakko kiikuttaa karvakorvat toisen tallin pesupaikalle ja huuhdella mudat ja paskat elikoista pois, jonka jälkeen päästiin varustamaan ja lähtemään lenkille.

Lenkki meni kivasti ja heitin takaisin tallille päästyämme Fannille ohuen loimen niskaan kuivattamaan sitä sekä linimenttiä kinttuihin. Tarhaan pääsivät vielä kun oli valoisaa ja kellokin vasta hieman vaille neljä.

tyytyväiset mutakylvyn ottaneet elukat.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

I really need help!

Nyt ei enää meikäläisen ymmärrys riitä tuon ulkoasun kanssa! 
Onnistuin jotenkin sähläämään sen vaaleanpunaisen koodatun ulkoasun pois käytöstä ja nyt en onnistu saamaan sitä enää käyttöön.

Teen näin:

- Lisään HTML/JavaScriptin, johon laitan koodin mikä haluamassani ulkoasussa on
- Vaihdan mallin Picture Windowsiksi (jolloin malli näkyy kuten kuuluu)
- Säädän fontit ja tekstien värit yms.
- Tallennan muutokset

MUTTA, sitten kun menen katsomaan blogiani;

- Fontit ja värimuutokset teksteissä ovat sillälailla kuten olen ne säätänyt
- Mallina näkyy Picture Window, eikä koodaamani ulkoasu mikä kuitenkin näkyy mallin muokkauksessa

Joten, kysymys kuuluukin, mikä hitto tässä nyt mättää? :--(

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Linkitä blogisi -arvostelut!

Tällä viikolla tein blogiin linkitä blogisi -postauksen, johon siis toivoin linkitettävän  hevosblogeja, joista arvostelen itselleni muutaman mieluisimman. Blogeja tulikin melkein 20, mutta ei aikani tai mielenkiintoni riitä kaikkia arvostelemaan, joten valitsin muutaman, jotka miellyttivät omaa silmääni niin postauksilla, ulkoasuilla, kuvilla sekä kirjoitustyylillään. 

Seikkailu Ihmemaassa

Blogissa kiva, ei niin "perinteinen" banneri sekä hyvä, siihen sopiva ulkoasu. Bannerin otsikkoteksti myös kivalla fontilla, henkilökohtaisesti en pitänyt "we're all mad here" -tekstin fontista, joka töksähti otsikon jälkeen omaan silmääni. 
Hyvät esittelyt blogin kirjoittajasta sekä hevosesta kuvineen.
Monipuolisia, kivoja postauksia, jotka ovat selkeästi kirjoitettu ja helppolukuisella fontilla, kuten myös muut ulkoasun tekstit.
Suurimmaksi osaksi hyvälaatuisia kuvia ja vaihteluna myös videoitakin.






Neverending Dream

Tässä blogissa ihastuin samantien ulkoasuun ja banneriin, ovat tosi kivoja ja "rauhallisia".
Tekstit ovat helppolukuisia ja myös täällä monipuolisia postauksia ja paljon hyvälaatuisia kuvia postauksissa.
Fontti on sopivan kokoinen sekä helppolukuinen myöskin.
Esittelysivu blogin päätähdestä, Latesta oli kiva, ei liian pitkä eikä myöskään liian lyhyt - sopiva.
Muista hevosista olisin kaivannut hieman tekstiä sekä kirjoittajan esittelysivua.



Suomenhevostamma Wermeroosa

Nuoresta suomenhevosesta kertova blogi, johon tykästyin.
Tekstit ovat kivasti kirjoitettuja ja helposti luettavissa myös selkeän fontin kanssa.
Hyvät esittelyt hevosesta kuin blogin pitäjästäkin.
Kuvat ovat todella hyvälaatuisia ja kivoja!
Banneri on kiva, varsinkin tuo vasemmassa reunassa "selvimmin" näkyvä kuva on upea.
Ulkoasu banneria lukuunottamatta on hieman "tylsä" kun on valkoinen lähes kokonaan, henkilökohtaisesti en pitänyt.




SD-team / Salaman & Duken poikamiesboksi

Seuraan kyseistä blogia, joten kuuluu ehdottomasti lemppareihini.
Ulkoasu on kiva ja selkeä bannereineen kaikkineen.
Tekstit ovat selkeästi ja hyvällä fontilla kirjoitettuja.
Postauksissa pidän siitä, että ne eivät ole aina samaa "mitä teimme tänään" -höpöttelyjä vaan välillä ihan vain pohdiskeluja tai kuvallisia, joista kuvallisissa on aina ihan mahtavia kuvia!
Esittelysivut ovat kivoja ja niissä on kerrottu hyvin kaikesta, mikä aiheeseen kuuluukin.
Olen ollut bloginpitäjää auttelemassa kisoissa entisen hevosensa Tompan kanssa.



 

Tässä siis omaan silmään mielenkiintoisimmat ja kivoimmat blogit TOP 4.
Alla vielä linkitettynä muut Linkkaa blogisi -postaukseen linkitetyt blogit.


perjantai 25. lokakuuta 2013

Eilinen tallipäivä kuvina!

Otsikossa se lukeekin jo, eli eilinen (torstai) tallipäivän ajattelin postata kuvilla sekä kuvateksteillä. Jotain vaihtelua välillä! Olkaatte hyvät!

 Kuvat ovat laadultaan mitä ovat, sillä tuo Samsungin pilipali digikamera ei tykkää hyvälaatusista kuvista, eikä mulla ollut muutakaan kameraa mukana. Oli myös hyvin pimeää kun oli jo ilta, joten kuvat hieman tummia. Koittakaa pärjäillä, pahoittelut !


Ihan ensin siivosin Fannin ja Nossen karsinat.... 

....ja sitten laitoin iltasapuskat valmiiksi ja kävin täyttämässä ruoka-ämpärit.

Täytin heinäsäkit.
Lakaisin käytävän.

Tallihommien jälkeen hain Fannin tarhasta.
Laitoin tammuskan ulos kiinni ja harjasin sen.

Vaihdoin kimblewickit remonttisuitsiin...

...ja otin meksikolaiset kotiin pesuun.

Sitten lähdettiin maastoilemaan.
Maastossa en tosin saanut mitään kuvia otettua kun olin yksin ja kamerani oli tallilla. Fanni meni ihan kivasti, lukuunottamatta yhtä "en taatusti jatka pidemmälle" -hyppypomppukohtausta, jonka sain kuitenkin tapeltua niin, että kuljimme eteenpäin kun hyppäsin alas selästä ja talutin tamman about 100 metriä eteenpäin ja nousin takaisin selkään.
Laukkailin ja ravailin jonkin verran ja neidillä oli virtaa hulluntavalla. Eräs maatalon pappakin naureskeli, että "ompa sulla vauhdikas hevonen, se ei meinaa paikallaan pysyä", hih :)

...lenkin jälkeen Fanni sai linimenttiä kinttuihin....

...ja pääsi sisälle syömään Nossen kanssa.

Kävin vielä toisella tallilla moikkaamassa Odia...

...ja hain Hessu-ponin sisälle.

Kaiken tämän jälkeen surautin Opelixin käyntiin ja suuntasin kotiin.


* Ja vielä loppuun lisäyksenä; keskiviikkona kävin vain harjailemassa Fannin ja ottamassa hevoset sisälle illalla. Ratsastamaan en tuolloin lähtenyt, koska oli jo tosi pimeää ja sateinen, älyttömän huono ilma.


* Tänään pidin Fannilla vapaapäivän kokonaan.


* Janina sai kepit kun sillä meni jalasta nivelsiteet ja kolmen viikon liikuntakiellon, joten meikäläinen talleillee yksin kyseisen ajan. Tuskin jokapäivä, sillä aikani ei välttämättä riitä. Fanni saattaa saada siis tämän kolmen viikon aikana niin paljon liikaa vapaita, mutta eipä sille nyt mitään mahda tämän tilanteen vuoksi.