Fannin kuulumisia!

Viikonloppureissumme ajan Jessica hoisi Fannia ja myös koiraamme Veetiä, joten iso kiitos hälle!

Lauantaina sain puhelun Tallinnaan, että Fanni ei pidä painoa takasillaan kunnolla. Voi p*rkele! Ilmeisesti oli kaatunut aamutuimaan tarhassa riehuessaan, kun aamulla oli karsinasta ottaessa normaali ja Nosse oli jäänyt rauhassa aamuheiniään syömään karsinaan kun Fanni häätää sitä heinäkasoilta pois välillä aika tiuhaankin tahtia ja Fanni taasen oli saanut heinät ulos. Siinä oli neiti sitten vissiinkin riehaantunut ja kaatunut tarhaan, koska muuta syytä tälle ei oikein ole. Jessica oli hieronut Fannin selkää, laittanut siihen linimenttiä ja kävelyttänyt, jolloin oli alkanut normalisoitumaan. Sunnuntaina oli taas ollut normaali, mutta oli vain kävelytetty.

Maanantaina lähdin äitin ja Janinan mukana tallille tarkastelemaan tilannetta. Itse hoidin Fannin ja Janina liikutti sillävälin Nossen. Fannilla on ristiselän kohdalla kipeä kohta, joten ratsastukset on nyt sitten hetkeksi pois. Hieroja pyydetään tulemaan mahdollisimman pian avaamaan jumit auki ja tarkastamaan tilanteen. Fanni pääsi kuitenkin maistelemaan vihreää ja kävelemään liinan päässä ja liikkui kyllä normaalisti ja on oma pirtsakka itsensä.

Keskiviikkona Pampula sai kärryt peräänsä ja käytiin tekemässä pitkästä aikaa äitin kanssa pieni, rauhallinen ajolenkki. Kokeilin Fannia kärryjen kanssa ensin kentällä, kun siitä on niin paljon aikaa kun sillä on viimeeksi ajettu ja hyvinhän se meni, vaikkakin neitiä ihmetytti ensin koko systeemi, mutta muistui ilmeisesti taas mieleen hetken päästä. Ajaessa tammuska oli ihan supertyytyväisen oloinen! Mennä lompsotteli korvat hörössä, rentona ja pärski tyytyväisesti monta kertaa. Taitaa typykkä tykätä hommasta! Täytyypi alkaa taas ajelemaan enemmän.

Eilen Fanni pääsi taas maistelemaan vihreetä ja harjailin siltä furminaattorilla talvikarvan rippeitä pois. Äiti siivosi sillävälin tallin ja laittoi tammuskan ruuat valmiiksi. Lopuksi vielä siivottiin tarhasta lannat pois, jotta lauantaina ei tarvitse ottaa kuin muutama kasa enää pois. 

Tänään Nossen vuokraaja lupautui siivoamaan Fannin karsinan ja laittamaan sen sapuskat valmiiksi, joten tänään on talliton päivä. Huomenna lauantaina hevoset pääsevät laitumelle!

Tänään oli myös viimeinen päiväni töissä. Olen siis ollut eskarissa hommissa ja nyt koulujen päätyttyä päättyi myös työt ja yrityksenä päästä syksyllä opiskelemaan. On ollut niin mahtavaa olla tuolla ja itkuhan siinä tuli kun lapset lauloivat mulle läksiäislaulun ja sain lahjoja. Ikävä tulee!

Hevoseton on huoleton...

...vai miten se taas meni.

Olen nyt käynyt sunnuntaina, keskiviikkona ja tänään tallilla, koska Janina on käynyt muut päivät ja huomenna on Fannilla vapaapäivä.

Eilen huomasin Fannia juoksuttaessa, että se ei ravaa puhtaasti. Käynti on normaalia, mutta ravissa askel varsinkaan takaata ei ole puhdas vaan varoo ainakin toista takasta huomattavasti. Tänään oli myös sama juttu, joten annoin sen vain kävellä liinan päässä. 

Kokeiltiin selkää ja aristuskohta löytyy ristiselän (?) kohdasta. Jaloissa ei ole kuitenkaan turvotusta, eikä arkonut niitä painellessa ainakaan tänään ja eilen. Tallillemme on tulossa lähiaikoina hieroja, jonka otamme myös Fannille. Saadaan vaivaan selkoa ja mahdolliset jumit aukaistua, jonka myötä liikutus taas normaaliksi. Tällä hetkellä siis suunnitelmissa vain maastakäsin/selästä kävelyä. Nyt meillä onkin hieronta-aikaa odotellessa aikaa keskittyä maastakäsin työskentelyyn, sillä sitä ei suunnitelmista huolimatta olla vielä päästy harjoittelemaan (liekö omistajan muistamattomuutta tai laiskuutta). 

Toivottavasti saisin jonkun lauantaina tallille kuvailemaan, jottei olisi näitä kuvattomia postauksia ja saataisi vähän myös uudesta paikasta kuvia. 

Näillä mennään tälläkertaa ja seuraavaa postausta kirjoittelen lauantaina tai sunnuntaina!

Hokit, selkävaivat & maastoilua

Varoitus, postaus sisältää heikkolaatuisia kuvia, joten herkkäsilmäiset kelatkaa yli.

Yöllä olikin satanut, joten heräillessäni ja pihalla käydessäni näytti tosi sulalta ja vetiseltä koko piha.

Heitin tallivaatteet niskaan, nappasin hokit mukaani, hyppäsin Hennan kyytiin ja ajeltiin tallille.

Ennen hevosten hakemista tarhasta, tehtiin taas iltatalli valmiiksi.

Haettiin tallin teon jälkeen hepsukat tarhasta ja alettiin laittamaan niitä valmiiksi. Fanni oli kivasti kieritellyt itseään mudassa, mutta maailman mahtavin harja - magic brush - putsasi kuivuneen mudan oikein kätevästi, jonka jälkeen sai harjattua pollen puhtaaksi normaalisti, näppärää! Harjauksen jälkeen kävin kavioiden kimppuun tarkoituksena laittaa nastat Fannille alle, mutta eipä se ollutkaan niin yksinkertaista... Hokin reiät olivat täynnä mudansekaista hiekkaa, mitä sai ihan huolella kaivella pois. Minä selkävaivaisena (omaan skolioosin sekä maailman mahtavimmat selkäjumit) koitan pitää kinttua ylhäällä jalkojeni välissä samalla kaivaen hokinreikiä tyhjiksi ja yrittämällä iskeä niihin hokit. Loppujen lopuksi saatiin Hennan kanssa vain etujalkoihin kantoihin nastat, kun meillä ei ollut mitään työkaluja millä olisi reiät saanut kunnolla puhtaaksi niin, että hokki olisi sinne mennyt vaikka kuinka yritettiin. Noh, parempi nekin kuin ei mitään.

Selkäsärkyni takia, hokkien laiton yritys onnistui myös näin :D

Laitoin loput kamppeet Fannille niskaan, nappasin varmuuden vuoksi raipan mukaan, kypärän päähäni ja lähdettiin maastoilemaan.

Henna oli laittanut jonkun matkamittarin päälle puhelimesta, mikä mittaa lenkin pituuden. Lähdettiin ensin jonkun matkaa asvalttitien reunaa pitkin ja taas ohitse meni varmaan 10 autoa, mistä kukaan ei viitsinyt kunnolla hidastaa ja alkoi jo hermoille käymään ihmisten ajattelemattomuus. Onneksemme eivät hepat säikkyneet, muuta kuin Fanni säpsähti kerran, vaikka autoja tuli hirmu läheltäkin. Mietin vaan, eikö ihmiset ajattele sitä, että hevonen konepellillä on kuin hirvi ja vielä ihmishenki siihen päälle. Ilmeisesti ajatellaan, että elukka pysyy hallinnassa, mutta valitettavan totta se on, että vaikka olisi kuinka varma hevonen alla, ei siitä ikinä tiedä mitä se tekee kun säikähtää ja voi säikähtää jotain sellaistakin, mitä ei yleensä säiky. Huoh.

Ei lainkaan huono ilma hevostelulle, huono kamera kuvailulle kylläkin.

Asvalttitien jälkeen lähdettiin hiekkatielle kiertäen sitä kautta loput asvalttitiestä ja Fanni olikin hyvinkin eteenpäinpyrkivä, huh. Lieneekö siitä, että samaa reittiä kuljettiin laidun-talli välillä ja hepat olisivatkin menneet laitumelle päin, vaikka piti mennä toiseen suuntaan, höpsöt. Otettiin tällä pätkällä hieman ravia ja kuinka ollakkaan sain taas olla pitelemässä rouvaa, ettei olisi ryöstänyt laukalle.

Ylitettiin vielä kerran asvalttitie ja mentiin taas hiekkatielle. Lähdettiin katsomaan yhtä reittiä, olisiko sieltä päässyt toiselle tielle mihin oltiin menossa, mutta tie päättyikin talojen pihalle, joten käännyttiin takaisin ja jatkettiin reitille mistä meidän pitikin alunperin mennä. Otettiin laukkapätkä, mistä hepat innostuivat enemmän kuin tarpeeksi, sai olla ihan huolella pitelemässä, että pysyivät lapasissa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Loppumatka käveltiin tallille, kun tiet olivat paikoittain jäässä niin ei uskaltanut kovempaa oikeastaan mennä kun Fannillakaan ei niitä hokkeja ollut kuin etusissa ja niissäkin vain kahdet kummassakin koivessa.

Tallilla takaisin katsottiin matkamittaria, joka näytti 8.4 kilometriä, eli aika hyvä lenkki tehtiinkin. Harjasin Fannin, laitoin sille linimentit kinttuihin ja kaulakappaleellisen fleecen sekä sadeloimen niskaan. Annoin parit porkkanat ja rapsuttelin sitä vielä hiukan ennen kuin pääsivät vielä tarhailemaan.

Oon niin tykästynyt tähän loimeen ;) Pahemmin vaan raaskinu käyttää..

Katselin muuten Fannin satulaa eilen sekä tänään. Se on käynyt hieman epäsopivaksi, joten etsinnässä olisi nyt uusi penkki, joka saisi olla yleis-, koulupainotteinen yleis- tai koulupenkki, mikä vaihtuisi sitten päittäin tms. estepainotteiseen yleispenkkiin, jonka kokona luultavasti 17'' kun tuo meidän on 17,5''. Jos jollain on tarjoilla vaihdossa Turun suuntamilla tälläistä niin pistäkää kommenttia tähän taikka sähköpostia osoitteeseen jenn_uu@hotmail.com .

Nyt jonkin aikaa sitten päästessäni kotiin, huutaa selkäni hoosiannaa hokkirumban takia enkä tietenkään omista mitään kylmägeeliä tai muuta sellaista, jippiajei. Noh, kai se tästä helpottaa. 

Blogitekstiä kirjoitellessani join äitin superhyvää lämmitettyä mustaherukkamehua ja tein ruokaa.

Huomenna Janina menee Fanneilemaan ja perjantaina menen Katjan ja Nossen kanssa maneesille, jonne Henna tulee kuvailemaan. Postailen siitä reissusta kunhan ehdin.