Sain jostain inhottavasti kuumeen itselleni, joten enpä sitten mennyt aamusella kouluun laisinkaan vaan jäin kotiin katsomaan piirrettyjä sohvalle peiton alle. Välillä paleltaa, välillä valuu hiki... pois tämä minusta kiitos!
Noh, tunnollisen heppatytön kai tunnistaa siitä, että vaikka olisi kipeä, on tallille päästävä vaikkei olisikaan pakko mennä. Mutta silti.
Suuntasin siis tallille päivällä siinä yhden maissa, kun olin saanut vedettyä lääkkeitä naamariin niin, että kuume oli laskenut edes hiukan, vaikkakin huono olo oli edelleen.
Tallin pihassa autossa noustessani Fanni köpötteli jo portille odottelemaan "tässä mä olen"-ilmeen kanssa, mutta jäikin kummastelemaan miksi menin väärään suuntaan, vein siis muistitikulta kuvat Hennalle sisälle ja joimme siellä myös kahvit. Kyllä, tallilla tai noh, laidunpaikalla, sillä Hennan poikaystävän sukulaiset omistavat paikan ja Henna ja Joni ovatkin asustelleet siellä tämän viikon kun isäntäväki on matkoilla.
Mentiin kahvikupposten ja kuvien siirtämisen jälkeen hakemaan heposia, jotka olivatkin jo kauemmaksi kerenneet portilta, mutta kun hieman Fannia huutelin, se köpötteli nätisti portille vastaan. Sen sijaan Nosse ei kuullut tai ottanut kuuleviin korviinsa huuteluja, sillä tietysti heinä on parempaa kuin liikunta! Kyllähän sekin sieltä sitten köpötteli Hennaa vastaan kun Fampula oli tullut jo harjattavaksi. On ne vaan niin ihania.
Fannille iskin varustukseksi satulan, ilman romaania sekä meksikolaiset kimblewickeillä. Kätöseeni nappasin koulupiiskan, josko oltaisi harjoiteltu tuota taipumista ja sen sellaista enemmän.
Mentiin sitten laitumen viereen sänkkärille tuuppailemaan, tai ainakin yrittämään. Kun aloin kävellä alkukäyntejä, Fanni käveli jokseenkin oudosti. Koitin vielä ravia ja kyllä, se ontui ja varoi hankkarijalkaansa, joka oli myös kengätön. Eipä siinä muuta, kuin alas selästä ja koitin vielä maastakäsin ja totta se vain oli, se ontui ontui ja ontui. Helevatti!
Lähdin siis purkamaan Fannilta varusteita pois, laitoin sille varmuuden vuoksi kylmäyssavet jalkoihin ja hoidin sen silmän, joka on muuten alkanut hieman jo pienentymään. Katsotaan, josko lähtisi kokonaan, jääkö tuollaiseksi vai hommataanko sitä lääkerasvaa siihen. Päätin kuitenkin ottaa neidin sänkkärin reunaan popsimaan heinää liinan päähän siksi aikaa kun Henna vielä tuuppaili Nossen kanssa. Fanni kuitenkin käveli nyt normaalisti, joten pyörittelin sitä liinassa jonkin aikaa käynnissä. Pyysin sen myös nostamaan ravin ja kas kummaa, eipä se enää ontunut. Oli varmaankin taas joku lihasjumi tms, niinkuin aikaisemminkin on ollut sen maatessa kauan. En kuitenkaan enää selkään mennyt, vaan annoin sen juoksennella liinassa jonkin aikaa.
Meillä on hirmuisen vaikea toinen suunta, Fanni koittaa kääntyä vain mieleiseensä suuntaan ja pyytäessä eteenpäin se hyppää pystyyn, pysähtyy eikä ymmärrä ideaa ollenkaan. Ei tosin olla hirveästi liinassa sitä juoksutettu, joten en yhtään ihmettele. Kyllä se sitten meni vaikeampaankin suuntaan jonkin aikaa.
Hepat saivat perinteisesti heinät laitumelle ja täytettiin vesisaavit.
Mitään hirmu hyviä kuvia tai videoita en saanut, sillä kuvaustarvikkeena mukana oli vain mitä surkeimmalla kameralla varustettu Samsungin maailman hitain, naarmuisin ja huonon kuvalaadun omaava mobiilipuhelin, mutta tässä nyt pari yritystä tämän päiväisitä tohinoista.
 |
| Fanni päätti piiloutua kameraa pusikon taakse! |
 |
 |
| sininen silmäkulma, tulee mieleen Spiritin inkkarihevoset, hih! |
Tässä vielä pari videota juoksutuksesta, jossa Fannia sai välillä muistuttaa siitä, ettei kuljeta nokka kiinni maassa.
Ainiin, ja lisäsin tuohon blogitekstien alareunaan "kyselyn" mistä toivon teidän klikkaavan, jos luit, et lukenut tai selasit vain läpi. Yksi klikkaus siis! Sivupalkeissa on myös kysely, luetko julkisesti, anona vai vierailitko vain. Klikkailkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti