Monipuolista harrastelua!

Pläh, mulla on jotenkin nyt näistä perus tallipäivistä kirjoittelu alkanut tökkimään. Lieneekö siksi, ettei ole oikein kuvia ollut ja tekisi mieli kirjoitella välillä jostain muusta. Siispä, heitelkääpä postausideoita! :)

Onni on omistaa suuret sieraimet omaava kirahvi.

Sunnuntaina käytiin heppamessuilla osan talliporukan kanssa. Mukaan ei ihme ja kumma tarttunut mitään, sillä oikein hyviä tarjouksia ei sattunut olemaan. Esteluokat oli kyllä kiva katsoa, tosin eräs ratsastaja (jälleen kerran) ratsasti kyllä aika ruman näköisesti. Rakastuin myös alpakoihin, olisin niin halunnut siepata molemmat takaluukkuun ja viedä Fannille kaveriksi!

Maanantaina suunnistettiin Hennan kanssa tallille ja alkutöiksemme siivottiin Fannin ja Nossen karsinat sekä laitettiin sapuskat valmiiksi. Kannettiin myös pari pikkuestettä kentälle, jonka jälkeen varustettiin hevoset ja mentiin kentälle. Fannikin pääsi pitkästä aikaa hiukan mielenvirkistykseksi loikkimaan pikkuesteitä ja olikin ihan innoissaan. Hyppäsin myös Nossella muutamaan otteeseen ja saatiin muutamat kuvatkin räpsittyä.

Eilen liikutettiin Janinan kanssa Fanni ja Nosse. Silläaikaa äiti siivoili molempien karsinat ja laittoi pollejen sapuskat valmiiksi. 

Fannilla oli ensin virtaa mukavasti, mutta hetken käveltyä ja voltteja tehdessä se alkoi rauhoittumaan ja menemään nätisti. Ravissa tammuska meni ihmeen rauhallisesti, mutta laukassa neidillä olisi riittänyt virtaa. Lopussa päästettiin pollet ravailemaan loppuraveja irtona ja käveltiin vielä ilman satulaa ja suitsia, pelkällä kaulanarulla.

Mainittakoon, että en koskaan olisi nelisen vuotta sitten uskonut, että jonain päivänä ratsastan tuon elukan kanssa ilman varusteita pelkällä kaulanarulla! Enkä olisi kyllä uskaltanutkaan silloin. Jotain on siis tehty oikein! Mahtitamma! 

Alla video irtojuoksutuksesta. Ei meillä mitään liinoja tarvita ;)

Tänään kävin pikaisesti vain irtojuoksuttamassa tammuskan ja siivoamassa sen, Nossen sekä Ässän karsinat ja laittamassa ruuat niille valmiiksi. Huomenna suuntaan itse mökille ja Fannilla on pari vapaapäivää ilmeisesti nyt viikonlopun aikana.

Muulienerginen talvipäivä kentällä

Saimpas kuin sainkin kuvaajan tänään tallille! Ajatuksena oli kuitenkin muutamia kuvia ottaa, mutta kun koneelle niitä aloin kamerasta siirtämään niin olihan siellä vähän päälle 100 kuvaa. Jotkut tosin heilahtaneita ja ei-niin-julkasukelpoisia kaakin kuin itsenikään puolesta. Nyt siis hieman kuvapainotteisempi postaus.

Näillä siis tarkoitan niitä ei-niin-julkaisukelpoisia kuvia... :D

Ensitöikseni siivosin karsinan ja pistin pöperöt valmiiksi, jonka jälkeen hain Fannin käytävälle kuten yleensäkin. Harjasin tammuskan ja heitin sille normaalivarustuksen sijaan takasiin pintelit, enkä suojia. Toinen takasuojistamme sanoi itsensä irti, joten ennenkuin uudet on tilalle saatu täytyy käyttää pinteleitä takasissa. Itsehän suorastaan inhoan niiden käärimistä jalkoihin kuten myös kuivumisen jälkeen takaisin rullalle, mutta eipä mahda mitään.

Ratsastin Fannia kentällä jonkin aikaa. Se oli aivan pölöpää tänään eikä malttanut keskittyä oikein mihinkään kuin hetkittäin. Itselläni meinasi alkaa katkeamaan verisuonet päästä kun allani oleva lihapulla ei olisi tahtonut kävellä lainkaan, saatika kuunnella pidätteitä.

tässä sitä kuuluisaa muuleilua esittelyssä.

Päätin tovin ratsastuksen jälkeen irtojuoksuttaa otuksen ja tehdä taas vähän palloleikkejä, koska alkoi hermot niin hyvin menemään ratsastaessa, ettei se olisi ollut enää kummallekkaan kivaa loppupeleissä kun olisi napsahtanut.

Riisuin Fannilta kaikki vermeet paitsi suitsia (jotka tosin lopussa otin pois temppujen tekemisen vuoksi, että saa porkkananpaloja paremmin syötyä pois) sekä suojia. Juoksuttelin sitä hetken pitkin kenttää irtona ja alkoi kyllä itsellekkin kuuma tulemaan kun Fanni olisi tahtonut jäädä vain kentän toiseen päätyy riipimään oksia reunalta parempiin suihin sekä kyttäämään tarhaavia kavereita.

Pallon kanssa onnistuttiin muutaman kerran niin, että tuo otus sitä nokki ja tuuppi turvallaan. Pikkuhiljaa eteenpäin, eiköhän me joskus päästä vielä jalkapallon MM joukkueeseen vai liekö siinä tapauksessa turpapallojoukkue?

Tammuska pääsi puuhailujen jälkeen tarhaan mutustamaan talliheiniä ja minä kotiin mutustamaan ruokaa. Menenkin vasta viikonloppuna jompana kumpana päivänä tallille, kun Janina käy muut päivät.

2 x tallireissu

Tänään lähdettiin äitin kanssa aamupäivällä tallille. Äitin oli tarkoitus siivota Fannin karsina sillä aikaa kun itse olisin varustanut Fannin ja mennyt sen kanssa kentälle. Toisin kuitenkin kävi. Äiti oli alkamassa siivoamaan ja itse hain Fannin tarhasta käytävälle tarkoituksena laittaa se valmiiksi ratsastukseen, kunnes huomasin aivan vinksallaan olevan takakengän. Kenkä oli siis mennyt katki keskeltä etuhokkien reikien vierestä ja näin ollen ihan miten sattuu. Äiti tuli katsomaan kenkää ja kävi sitten pyytämässä tallinomistajilta työkaluja millä oltaisi saatu kengän puolikkaat irti jalasta. Tallinomistajat tulivat paikalle ja koitettiin yhteistuumin irroittaa kenkää, mutta eihän se irronnut millään ilveelläkään eikä sitä väkivalloin viitsitty alkaa sieltä repimään ettei kavio kärsi. 

Saatiin soitettua kengittäjä onneksi illaksi, joten toinen tallireissu oli siis tiedossa. Siivottiin karsina kuitenkin ja laitettiin ruuat valmiiksi. Harjasin Fannin ja vein sen takaisin tarhaan, vaikkakin sillä se vinksinvonksin kenkä olikin koivessa niin se on rauhallisempi tarhassa kuin yksin tallissa muiden ollessa ulkona. Näiden puuhien jälkeen ajeltiin taas kotiin hetkeksi.

Illemmalla puoli viiden aikaan lähdettiin taas takaisin tallille. Kävin hakemassa Fannin tarhasta, harjasin sen taas, jonka jälkeen kengittäjä jo tulikin paikalle ja alkoi töihin. Kengityksen aikana siivosin meidän laatikostot, järjestin satulahuopia, kokosin suitsia ja puuhailin muuta sen sellaista sekä höpöteltiin niitä näitä talliporukan kanssa. 

Kengityksen jälkeen siivosin jäljet käytävältä ja mentiin kentälle hiukan juoksuttelemaan Fannia irtona sekä leikkimään mukanamme tuodun pikkuisen jumppapallon kanssa. Ensin Fanni päätti vetää pientä rallia pitkin kenttää, jonka jälkeen se alkoi seurata minua kun nappasin äitiltä muutaman porkkanan. Tehtiin kumarrusharjoituksia, seuraamisia ja väistämisiä maastakäsin. Pallon päälle neiti ei oikein tahtonut ensin ymmärtää, mutta aina kun palkitsin sen sen koskettaessa palloa, alkoi se pikkuhiljaa kävellä aina pallon luokse. Pari kertaa se tökkikin sitä oma-alotteisesti turvallaan. Ei kuitenkaan tehty liikaa pallotemppuja, ettei karvaotus pääse kyllästymään siihen heti, joten kokeillaan joku päivä taas uudelleen. 

Alkuun lumen tonkiminen olisi ollut kivempaa kuin allekirjoittaneen typerä pallo.

...Kuitenkin pikkuhiljaa alkoi kummallinen kuminen kentällä pyörivä kapistus kiinnostamaan.

Temppuilun ja irtopinkomisen jälkeen vein otuksen karsinaan ja kävin hakemassa sille fleeceloimen, jonka heitin yöksi sen niskaan.

Jospa siis nyt kengät pysyisivät jaloissa. Vielä sopivan satulan kun saisi niin olisi taas kaikki mallillaan!