Anteeksi pieni kirjoitustauko, on ollut niin paljon kiirettä ja suruakin, ettei ole oikein kerennyt tai edes jaksanut postailla.
Tällä viikolla sain kuulla, että rakas mummoni nukkui pois. Hän oli minulle tärkeä ihminen elämässäni ja pienenä käytiin vanhempieni kanssa heidän luonaan useasti, mukana myös meidän Emma, joka pääsi aina parvekkeelle makoilemaan. Se meni aina parvekkeen oven eteen odottamaan oven avausta mummolta tai vaarilta. Minä tiesin aina missä oli lelut, ja pyysin mummoa antamaan ne laatikostosta. Kerran olin yötäkin siellä Emman kanssa, jolloin lähdettiin aamukuudelta pissattamaan Emmaa, koska mummon mielestä sillä oli pissahätä, vaikka se oikeasti vinkui rappukäytävän ääniä.
Vietin myös heidän kanssaan pienenä myös paljon aikaa mökillä ja mummon kanssa mustikkametsässä. Muista myös mummon maukkaan omatekemän hernekeiton, sekä Pullava-pullat, joita kasteltiin kahviin tai maitoon.
Nyt on mummo kuitenkin paremmassa paikassa ja hänellä on hyvä olla, meillä muilla ikävä on todella suuri ja sanaton. Me näemme vielä ja meillä on hyvät muistot, jotka eivät katoa milloinkaan. Kaipuu on suuri!
Jos juosta sun perääsi ehtisin,sulle kiitoksen kauneimman lausuisin.Sulle uudestaan, uudestaan kertoisin,kuinka paljon, kuinka paljon suo rakastin.
Lepää rauhassa rakas mummo <3
Sitten hevosteluun.
Ollaan treenailtu viikonlopun kilpailuja varten nyt lähes kaikkina päivinä laitumella Fannin kanssa. Lauantaina käytiin kuitenkin maastoilemassa Hennan kanssa vaihtelun vuoksi. Saatiin myös Engemycin antibioottisuihke eläinlääkäriltä silmäkulman hoitoon, jota ollaan nyt kahtena päivänä laitettu.
Hain myös avaamattoman kylmäyssavipurnukan talliltamme ja olen sitä nyt käyttänyt parin kovan treenin jälkeen jalkoihin Fannille.
Tänään mentiin Hennan kanssa tallille, vaikken koulussa ollutkaan ylempänä mainitun vuoksi, oli pakko saada jotain muuta ajateltavaa. Itselleni tulee ainakin paljon parempi olla, kun pääsen tallille, oman karvakorvan viereen, se on ikäänkuin terapiaa kaikelle. Lähdettiinkin maastoilemaan pollejen kanssa ja päätettiin poiketa eräällä kyläkaupalla jäätelöllä. Menin itse ensin hakemaan oman jätskini, kun myyjä kysyi minulta kassalla ettenkö vie kaverilleni (tarkoitti Fannia) laisinkaan syötävää, johon vastasin kieltävästi ja naurahtaen. Myyjä lykkäsi minulle avaamattoman ruisleipäpussin kouraan ja tokaisi "pistäppä tuo sitten takataskuun". Kiittelin kovasti ja kyllä siinä alkoi hymyilyttää, ihanaa kun on tuollaisia pikkuisia kyläkauppoja
ystävällisine myyjineen! :) Menin sitten pitämään heppoja kiinni kun Henna kävi hakemassa jätskin vuorostaan ja myyjä oli sanonut Hennallekkin, että jakakaa se leipäpussi molemmille.
Mentiin toiselle puolelle tietä, jossa on pikkuinen tori ja penkit, istumaan ja syömään jätskiä ja leipää. Hyvä kun kerkesi itse siinä syödä kun kaksi pehmoista turpaa änkee syliin ja naaman eteen kerjäämään lisää ruisleipää. Sinnehän se pussi sitten meni ja katseitakin saatiin paljon.
Matka takaisin tallille sujui hyvin, tosin Fanni puhkui energiaa taas kotiinpäin mennessä. Otettiin muutama laukka ja ravipätkä, joka jälkeen käveltiin loppukäynnit.
Fanni sai savet koipiinsa, hoidin sen silmäkulman sekä laitoin sille kaviorasvaa vielä, jonka jälkeen molemmat pääsivät laitumelle popsimaan heinää. Pestiin vielä vesiastiat ja täytettiin puhtaalla vedellä, jonka jälkeen suunnistettiin kotiin.
Käytiin myös tänään ostamassa heinäverkot molemmille, koska meillä ei ole sellaisia ollut ja nyt kahden hevosen kopilla jossa niitä ei ole, oli pakko ostaa ja onhan niille käyttöä varmasti myöhemminkin!
Eilen puhdistin ja rasvasin myös Fannin satulan ja korjailin sen kuljetussuojia, joihin tosin tarvitsee hieman paikkailla reikiä umpeen. Turhaa uusia on ostaa kun Fanni ei niin paljon ainakaan tällähetkellä matkustele niin nuo kelpaavat oikein hyvin vielä korjattuina.
Pahoittelen lyhyttä, vähäkuvaista ja ehkä jopa hieman epäselkeää tekstiä, toivottavasti ymmärrätte! Postailen taas lisää, kera kuvien!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti