Hiljaa hyvä tulee, höpöttelyä Fannin kehittymisestä!

Aloin pohtimaan Fannin kehitystä ja päätin kirjoittaa siitä postauksen. Millainen se oli kun ostimme sen? Miten se laihtui silmissä? Kuinka olen saanut sen tuollaiseksi?

* Silloin kun ostimme Fannin, se oli lihakseton, säälittävän näköinen, ylienerginen ja suoraan jos sanotaan, niin aika ruma otus. Tulee lähinnä mieleen ruma ankanpoikanen.
Ratsastaessa se ei osannut muutakuin käynti- ja ravipohkeet, ymmärsi jarrut ja pelkäsi kaikkea. Sitä ei voinut jättää yksin talliin tai viedä viimeisenä ulos, koska se sekosi täysin jos jäi yksin. Ensimmäisillä ratsastuskerroilla se pukitteli ja hyppi pystyyn, pelkäsi kaikkea mahdollista; isoja kiviäkin. Taluttaessa yritti rynniä ja niin poispäin. Vaihdettiin kaura, jota sille oli syötetty ennen, mysliin ja alkoi hieman vähentää energiaansa. Tästä alkoi siis yhteinen taipaleemme vuonna 2010.

Sähköpostiini lähetetty myyntikuva Fannista,

Juuri saapuneena uuteen kotiin.

Ensimmäistä kertaa selässä.

* Tästä siis jatkettiin eteenpäin. Olimme pienellä neljän hevosen maalaistallilla, jossa oli Fannin lisäksi suomenhevosruuna, lämminveriruuna ja shetutamma. Syistä joita en näin julkisesti ala kertomaan, Fanni laihtui silmissä ihan hulluntavalla. Yht'äkkiä sillä paistoi kylkiluut läpi ja se oli tosiaankin kuivan näköinen. Laihtuminen ei ollut minun syyni jne, kuten ylempänä jo sanoin, en paljasta yksityiskohtia tästä kyseisestä tapahtumasta täällä. Kesällä se kuitenkin pääsi laitumelle, jossa sai lisää massaa hieman. Ratsastaessa se oli jo hieman kehittynyt ja ymmärsi laukkapohkeitakin hieman sekä oli lopettanut älyttömän pukittelun ja pystyynhyppimisen. Tähän mennessä siis vähän alle vuosi treenattu säännöllisesti. Fanni oli nyt vuoden ollut minulla, ja olin lähdössä Ypäjälle opiskelemaan ja Fanni lähtikin sitten sinne mukaani 2011.

* Kerkesin pari viikkoa olemaan Ypäjällä, kunnes tajusin, etten haluakkaan hevosenhoitajasta ammattia. Pakkasin siis kamani sieltä ja lähdin kotiin. Fanni jäi vielä viikoksi Ypäjälle, jolloin yksi ystäväni kävi sitä hoitamassa ja liikuttamassa sen viikon, kunnes saatiin tamma haettua kotiin. Se ei oikeastaan Ypäjällä muuttunut paljoa, oppi kylläkin olemaan pelkäämättä aivan kaikkea.

Fanni ei siis mennyt enää takaisin tallille, jossa se oli ollut ennen Ypäjälle lähtöäni vaan muutti pienelle yksityistallille vanhan lv-ruunan sekä shetu-ruunan kaveriksi kolmen hevosen talliin aivan mahtavalle paikalle. Ainoana miinuksena oli, ettei tallilla ollut kenttää, mutta käytimme peltoja hyväksemme. Fanni kehittyi huimasti tänä aikana. Se kulki nätisti kärryjen edessä, meni uimaan ja lähti maastoon myös ilman kaveria. Laukatkin nosti helposti.Toki tähän tarvittiin myös todella paljon työtä ennenkuin tämän kaiken teki, ei siis sormia napsauttamalla onnistunut. Sille syötettiin massaa kasvattavaa rehua, en muista kylläkään enää mikä rehu oli kyseessä, mutta se alkoi pikkuhiljaa lihomaan taas normaaliksi ja saatiin myös lihakset näkyviin kunnolla treenailemalla, varsinkin ylämäkiä. Pikkuhiljaa alettiin saamaan myös ratsastaessa takajalat alle ja kulkemaan suhteellisen nätisti.

Fannilla todettiin kuitenkin keväällä 2012 hankositeen haarauman repeytymä toisessa etusessa kun öysin sen kolmijalkaisena tarhasta, joten neiti jäi sairaslomalle ja sai oleskella vain laitumella. Käytiin joka päivä tallilla kerran tai kaksi kylmäämässä jalkaa ja laittamassa siihen eläinlääkärin määräämää lääkegeeliä (jonka nimeä en tietysti muista) ja harjailemassa toipilasta. Tässä vaiheessa jo tosin mietin lopettamistakin ja parasta ratkaisua jos hevonen kärsii. Ei ollut helppoa aikaa kun ei tiedetty toipuuko vai ei, kuten ell sanoi.

F oli koko kesän toipilaana, jolloin tallille tuli myös kesäksi Hennan ylläpitopolle Nosse, jolloin tutustuin Hennaan ja sain alkaa ratsastamaan Nossea Fannin toipumisaikana.

* Fannia oli alettu loppukesästä taluttelemaan ja siitä etenemään pikkuhiljaa eteenpäin. Syksyllä päätettiinkin, että Fanni lähtee samaan paikkaan kuin Nosse eli vaihtaa tallia. Osana syynä myös se, että alkoivat tehdä silloisesta tallista pihaton enkä Fannia halunnut pihattoon. Pollet muuttivat sitten syksyllä 2012 nykyiselle tallipaikalle, jossa ovat edelleen (tai nyt ovat laitumella kesän). Nykyisellä tallilla siis asustaa new forestinponi Hessu, Fanni sekä Nosse.
Fanni oli vielä muistaakseni marraskuuhun asti kevyellä liikunnalla, jota lisäsimme koko ajan enemmän ja tarkkaillen jalan kuntoa. Fanni kehittyi hieman talvella, mutta ei nyt mitään suuresti. Puolestaan tänä kesänä, se on kehittynyt huimasti verrattuna kaikkeen siihen, mistä ollaan lähdetty. Kantaa itseään oikeinpäin ainakin käynnissä, ravissa joskus hetkellisesti. Luottamuksemmekin on kasvanut huimasti ja F tulee minua portille vastaan, mitä ei ennen tehnyt. Nyt Fanni on normaalilla liikunnalla, eikä jalka ole vaivannut enää laisinkaan. Hypyt olemme toistaiseksi jättäneet väliin, vaikka joskus hypittiinkin hieman.

Varmasti jäi jotain oleellista taikka ei niin -oleellista puuttumaan, mutta kyselkäähän jos mietityttää taikka haluatte kuulla enemmän jostain (: