Sitä sun tätä, mutta enimmäkseen sitä.

Perjantaina oltiin sovittu Nikin kanssa, että mennään yhdessä tallille, joten Niki tuli koulusta päästessään hakemaan minut kotoota ja paahdettiin sitten tallille.

Perillä Niki totesi, että pitää vapaapäivän Odilla, joten hain Fannin tarhasta ja varustin sen, jonka jälkeen mentiin tallin viereiselle sänkkärille rallittelemaan ja Niki kuvaili meitä. Katja (Nossen toinen ylläpitäjä) ja Nossekin ilmestyivät sinne seuraksemme, kun Katja tuli samaan aikaan tallille myös kuin me.

Fanni oli ihmeellisen kiva ratsastaa. Se ei painanut kädelle eikä koittanu juosta alta. Kantoi itseään myös takaosalla ravissa aina jonkin aikaa, minkä jälkeen sai taas muistutella niistä takakoivista etteí nieit mennyt kaula rullalla ja takapää maata laahaten.

Tein paljon ympyröitä ja koitin saada Fannin ymmärtämään sisäpohkeen ideaa; se ei ole kaasu. Kyllä se alkoi pikkuhiljaa toimimaan ja ymmärsi ideaa eikä lähtenyt sisäpohkeesta juoksemaan kovempaa. 

Laukkasin toiseen suuntaan yhden "pääty-ympyrän", mutta muuten mentiin vain ravia ja käyntiä.

Katja halusi kokeilla Fannille LG kuolaimettomia, joita itsekin koitin silloin jonkin aikaa sitten ja Katja totesi mulle, että olin kiinnittäyt ohjan siihen kohtaan mikä olisi aivan sama kuin riimulla ratsastus eli ei vipua ollenkaan.  Noh, vaihdettiin Fannille sitten päähän nuo LG:t Nosselta ja minä heitin Fannin suitsien ohjat Nossen kaulalle ja pidin sitä kiinni sen aikaa kun Katja meni Fampulalla.

Katja totesikin, että Fanni on rauhottunut paljon siitä mitä se on ollut parin vuoden sisällä ja siitä on tullut kivempi ratsastaa. Kuolaimettomilla se kyllä näytti ihan toimivan, mutta ei kyllä takapään käytöstä ollut tietoakaan. Katja laukkaili ja ravaili pari kertaa, jonka jälkeen käveli loppukäynnit ja loikkasi alas. Itse en jaksanut enää kiipustaa selkään enkä vaihdella suitsia, joten lähdettiin kipittelemään tallille takaisin maastakäsin. 

Riisuin Fannilta varustuksen ja se sai vielä harjauksen sekä linimenttiä jalkoihin, jonka jälkeen vein sen takaisin tarhaan. Niki harjaili vielä Odin, jonka jälkeen suunnattiin takaisin kotiin.

Lauantaina menin suoraan kaverini luota tallille, perjantaiset illanvietossa päälläni olleet vaatteet päällä; mustat legginssit, mitkä tottakai keräävät karvaa, valkoinen toppi ja bolero yläosana. Tietysti mulla oli vielä pitkävartiset ruskeat nahkasaapikkaat ja takki kaverin autossa, jota en saanut haettua millään. Onneksi tallilla on yhdet mun saappaat, mitkä sain kiskottua jalkaani nahkasaapikkaiden tilalle.

Nikin ja hänen poikaystävänsä Jessen oli myös tarkoitus tulla tallille ja tuoda mulle tullessaan jokin huppari/takki lainaan, etten ihan jäädy, mutta ehdin ennen heitä, joten siivosin Nossen ja Fannin karsinat, sekä tein iltatallin valmiiksi.  Täytin kaikki heinäsäkitkin valmiiksi, jonka jälkeen soitin Nikille, joko ovat tulossa vastauksena kyllä, joten päätin puhelun jälkeen nappailla puhelussa sovitusti heppoja valmiiksi pois tarhasta.

Oma logiikkani kusaisi tässä, sillä hain ensimmäisenä Fannin ja sitten Nossen, jotka jätin ulos seisomaan tallin oven molemmin puolin ja kiiruhdin hakemaan Odia vielä, jonka olin päättänyt viedä tallin käytävälle kiinni, mutta miten? No niimpä. Hurja kaksikko oven kummallakin puolella, joten jompi kumpi kyllä näykkäsee pepustai tai näyttää rumaa naamaa jos ruunarepsukan vien siitä välistä. 

Empä siinä yksin sitten voinut alkaa kolmen hevosen paikkoja vaihtelemaan kun yksi oli jo narun päässä, joten pyysin Odia vai eteenpäin sen kovin yrittäessä vastustella, mutta sain sen lopulta käytävälle - ai mitenkö? Nossen komentaessa Odia tai muuta vastaavaa, Odi tulikin sitten astetta vauhdikkaammin sisälle talliin meikäläisen kantapäät survoen samalla, mutta kaikki olivat nyt kuitenkin turvallisesti sisällä.

Aloin harjailemaan Fannia ja siinä samaan aikaan Niki ja poikaystävänsä Jesse paahtoivat pihaan ja menivät samaan syssyyn hakemaan toisesta tallista Odin harjat ja varusteet. Minäkin sain hupparin lämmittämään kohmeloista itseäni ja silläaikaa laittelin Nossea ja Fannia kuntoon kun Niki laittoi Odia.

(c) jesse, edessä Niki ja Odi, minä ja Fanni etummaisina.

Kun hepsukat olivat valmiit, Nikin poikaystävä kipusi Nossen selkään, Niki Odin ja minä Fannin. Lähdettiin tekemään pieni maastolenkki, jotta Nikikin näkisi mistä kaikkialta pääsee mihin ratsastelemaan. 

Fanni oli kiva ratsastaa toiseen suuntaan, mutta kotiin päin oli taas hirmuinen kiirus. Muut ottivat muutaman ravipätkän, jotta saivat Fampulan ja minut kiinni vaikkakin odoteltiin välillä. Tehtiin vain n. 20-30 minuutin köpöttelylenkki, jonka jälkeen palattiin tallille.

Hepat saivat vielä harjauksen ja pääsivät tarhaan. Autoin Nikiä vielä siivoilemaan Odin karsinan, jonka jälkeen suunnattiinkin kotiin.

(C) NIKI

Maanantaina eli tänään oli tarkoituksena mennä yhden aikaan tallille ja maastoilemaan Hennan ja Nossen sekä tallin omistajamme ja hänen poninsa Hessun kanssa, mutta sain yöllä nukutuksi vasta aamulla niin jätin väliin päiväisen maastoilun. Menin kuitenkin yksinäni sitten illalla joskus hieman jälkeen neljän tallille.

Karsinat oli jo siivottu ja iltatalli tehty valmiiksi, joten hain Fampulan tarhasta ja aloin laittelemaan sitä kuntoon. Rouva tahtoi välillä näyttää mulle rumaa naamaa, kenties neidillä paha päivä. 

Vaihdoin vielä satulaan puhtaan huovan ja valitsin suitsiksi enkkulaiset, joissa on baucher-kuolaimet, jonka jälkeen lähdin viereiselle sänkkärille köpöttelemään.

En edes jaksa kertoa ja selittää mitä tein sänkkärillä. Mikään ei toiminut yksinkertaisesti. Tuntui, että elukka kiitää alta pois aivan kokoajan. Sisäpohje toimi taas muka kaasuna. Pidätteistä ei apua. Heittää kieltä vähän väliä. 

En jaksanut tapella sen elukan kanssa yhtään, koska itse olin jo 10 minuutin jälkeen aivan loppu. Menin ehkäpä 20 minuuttia siinä yrittäen saada epätoivoisesti allani olevaa korvaotusta jotenkin avuille, mutta ei kun ei. Lopetin hyvissä ajoin, ennenkuin itselläni olisi mennyt hermot, jolloin koko toiminnasta ei olisi mitään tullut.

Mentiin siis takaisin tallille ja kaiken tämän sänkkäririekkumisen jälkeen, tämä karvapallo rynnii ovesta melkein mun päälle, huoh.

Purkasin neidin ja kun en vaan voi olla sille vihainen, oli mun pakko antaa pari leipää sille ja rapsutella sitä, vaikka ehkä hetki sitten olin mielessäni vetänyt samaista elukkaa turpaan jo kymmenen kertaa.

Vein tammuskan vielä tarhaan sekä lakaisin käytävän, jonka jälkeen suunnistin moikkaamaan potilasruunaa Odia, joka oli koipensa eilen eli sunnuntaina telonut ja ollut tänään aamuste klinikalla tutkimuksissa. Siellä se ressukka karsinalevossa seisoskeli toinen takakoipi paketissa. Pakkohan mun oli sitäkin jäädä rapsuttelemaan ja antamaan leipää sille, ressukka :( Lisää tapauksesta voi lukea lisää TÄÄLTÄ.

(C) NIKI

Odin moikkailun jälkeen suuntasin suoraapäätä kotiin syömään ja köllöttelemään, josko huomenna parempi päivä heppailussa!

vasemmalta lukien Fanni, Nosse & Odi