Kolme vuotta yhteiseloa takana.
Kolme vuotta tuli eilen 09.10.2013 täyteen Fannin kanssa yhteiselosta. Näihin kolmeen vuoteen on mahtunut todella paljon, mitä en olisi osannut edes kolme vuotta sitten odottaa. Fanni laihtui silmissä ihan hirveään kuntoon, se muutti talleilta toisille erinäisten syiden takia, se oppi pikkuhiljaa ratsuksi, ollaan kierretty mätsäreitä saaden sinisiä ruusukkeita sekä yhdet huonolla menestyksellä kisatut koulukisat, se sai lihaksia ja lihoi hevosen näköiseksi, sillä meni hankoside, se oli sairaslomalla ja ennenkaikkea olemme molemmat löytäneet yhden tallipaikan kautta aivan mahtavat ystävät - Fanni lämminveriruuna Nossen ja minä nykyisen parhaan ystäväni Hennan.
Kolme vuotta sitten ensimmäisiä kuvia Facebookkiin lisätessäni onnenkukkuroilla, sain paljon onnitteluja omasta hevosesta, mutta myös ihmettelyjä rotuvalinnasta sekä siitä aikoisinko kouluttaa ravurina olleen, ratsastuksen alkeet tajuavan entisen juoksijan täysin itse. Sen tein kuitenkin.
Meillä ei ole koko kolmeen vuoteen käynyt minkäänlaista ratsastuksenohjaajaa eikä valmentajaa, vaan olen Fannin täysin itse kouluttanut. Tietysti ystävieni ja tuttujeni neuvoja käyttäen sekä pikkusiskoni, joka omistaa Fannista puolet, avustuksella. Kova työ on siis takana ja vielä paljon edessä, mutta olen tyytyväinen siihen, millainen toimiva ratsuneiti tuosta on alkanut puhkeamaan.
Nyt jos saisin rotuvalinnan tehdä toisin, tekisin sen myös toisin ja ottaisin itselleni valmiin ratsuhevosen. Yhdessä koulutettavassa on niin paljon tehtävää ja olen myös tehnyt joitakin asioita väärin, mutta saanut ne myös todella hyvin korjattua tai ovat vielä työnalla.
En ehkä sanoillani pysty kuvailemaan tunnetta, miten Fanni on muuttanut elämäni. Se on jopa yhdistänyt meidän perhettäkin todella paljon. Äiti eikä iskä olleet mitään erityisiä hevosihmisiä aikoinaan, mutta nykyään molemmat viihtyvät tallilla ja ikävöivät tammamammaa mikäli eivät ole sitä hetkeen nähneet.
Fanni onkin kuin perheenjäsen, ihana mussukka, jonka kanssa jokainen päivä on parempi kuin huono päivä kalassa. Ikinä en tätä karvakorvaa anna pois, meillä se saa viettää loppuelämänsä, hyvässä hoidossa ja rapsutusten ja porkkanoiden kera.
Maailman paras ystävä!
 |
| 09.10.2010, päivä jolloin neiti tuli meille! Ruma ankanpoikanen... |
 |
| 2013 talvi |
 |
| 2013 syksy |
Rakastuin mä luuseriin, joka aito on ja vielä enemmän
Olin heikko, tarrauduin mä pelkästään vain voittajiin
Kunnes susta löysin oikeen ystävän <3
Rakastuin mä luuseriin, joka aito on ja vielä enemmän
Olin heikko, tarrauduin mä pelkästään vain voittajiin
Kunnes susta löysin oikeen ystävän <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti