♥ Be smart, be clever, but me in your heart forever

Turhauttava viikonloppu ollut, pelkkää säätämistä jokainen ilta, voi huhhu. Ihan kivaa sinänsä ollut, mutta toi jokailtanen sählääminen ja suunnittelemattomat suunnitelmat ei nyt oikein napannut, ainakaan mua. Mutta jospa siirrytään takaisin tähän kaviolliseen elämään:

Lauantaina oli tarkoitus mennä moikkaamaan Janinan jotain koulun opettajaa kenellä on mökki tuossa tallin vieressä melkein. Laitoin Fannille sitten oliivikolmipalat, ja ajattelin kokeilla jospa kielenheittäminen vähentyisi ja vähentyikin, mutta oli todella kovasuinen ja rauhaton. Janina ratsasti sinne opettajansa mökille ketä meidän piti mennä moikkaamaan, mutta eivät olleet nähtävästi siellä kun mentiin käymään. Joten vaihdettiin ratsastajia ja minä hyppäsin selkään. Takaisin päin ratsastaessa oli todella energinen ja sai yrittää pidättää jatkuvasti ettei ryöstäisi raville. Pelkäsi autoja yms, vaikkei yleensä niin teekkään. Ensin ajattelin, että menen jonkin matkan päähän suurelle pellolle laukkailemaan ja ottamaan energiaa pois, mutta totesin, ettei kannata ainakaan niillä kuolaimilla lähteä, joten tein tarhassa pieniä ravi-laukka siirtymisiä, meni suhteellisen ok, mutta kaahotti. Menin vain jonkin vartin siinä, jonka jälkeen lopetin ja loimitin neidin fleecevuorellisella sadeloimella ja kaulakappaleella kun oli alle -10 astetta pakkasta. :)

12.2.-12, lenkiltä tulleena

Sunnuntaina eli tänään, mentiin äitin kanssa kahdestaan tallille ja päätettiin, että lähdetään ajamaan lenkki kärryillä. Fanni oli paljon rauhallisempi kuin eilen, ja seisoi paikallaankin harjaillessa ja kuntoon laittaessa, toisin kuin eilen. Lähtö oli hieman hankala kun neiti ei olisi millään lähtenyt kävelemään tallinpihasta pois, mutta kyllähän se siitä parin komentamisen jälkeen alkoi laittaa kaviota toisen eteen. 

Energiaa oli jonkun verran ja hinkui kokoajan raville, mutta käveltiin ensin kunnolla ja sitten ravailtiin aika pitkiä pätkiä kun Fanni siitä tykkää, sen oikein näkee. Kierrettiin aika pitkä lenkki, noin 5-6km, eikä pakkastakaan ollu kuin -1,5 astetta. Lenkki meni tosi hyvin, ja kotiinpäin sai pidätellä kun neidille tuli kiire kotiin ja halusi vaan juosta. Oli ihan hikinen kun päästiin tallille, joten heitin hetkeksi yhden fleecen päälle ja äiti kuivasi hieman pyyhkeellä suurimpia hikiä pois. Laitoin kaikkiin jalkoihin linimentit ja loimitin fleecellä, sadeloimella ja kaulakappaleella, kun oli jo plussan puolella kun tultiin takaisin.

Ainiin ja semmoinen asia, kun mua oikein ärsyttää ja pistää vihaksi ne ihmiset ketkä eivät osaa hiljentää hevosen kohdalla, vaikka olisikin varma hevonen, mutta mistä sitä tietää vaikka se säikähtäisikin jotain, kerta se on ensimmäinenkin. Kuka sitten korvaa tapaturman? Autoilijako? Siinäpä vasta kysymys. Ihmiset voisi ajatella hieman sitä, että se hevonen on iso eläin ja mitä sinä siellä teet jos se säikähtää ihan arvaamattomasti jotain kun et ole välttämättä sellaiseen varautunut. Koittaisivat tajuta.

Tässä alla vielä kuvia, joita vihdoinkin sain otettua ;)