Sä oot mun oma aarteni mä pidän susta huolta

Voi jehna mikä päivä, piti mennä tänään shoppailemaan kaverin kanssa, mutta älysin sunnuntai illalla, että mullahan on vaikka ja mitä tekemistä kotona tänään. Noh, kuinkas siinä sitten kävikään... huone saman näköinen törkyluola kun eilen, Fannin tavaroita edelleen lattialla yms, eli en nähtävästi saanut siivottua. Jospa huomenna sitten ottaisin itteäni niskasta kiinni ja tekisin edes jotain muuta kun makaisin sängyssä kone sylissä. (otin siis töistä loparit viime viikon maanantaina kun ei ollut ihan sitä mitä odotin)

Fanni ihmetteli joutsenta kesällä 2011, kun uimaan piti mennä

Menin taas tallille äidin kyydillä siskoni kanssa, ja ajattelin ensin että menen vain köpöttelemään pellolle ilman satulaa kun siskoni jäi siivoamaan karsinoita, mutta päätin kuitenkin lähteä pitkästä aikaa maastoon. Kello oli jo niin paljon, että joutui pukemaan kaikenmaailman heijastimet. Itselleni heijastinliivi ja F sai heijastinrintaremmin ja heijastinputsit takasiin, näytettiin oikein härpäkehirviöiltä kun kaikenmaailman naruja ja nauhoja roikkui siellä täällä. Kiva oli ratsastaa pimeessä pelkän otsalampun valossa. Fanni ajatteli taas kokeilla, että jospa ei tarvisi lähteäkkään mihinkään ja alkoi leikkimään kengurua keskellä tietä. Pari ärähdystä, pohjetta ja pieni raipanhipaisu niin taas oli neiti niin nöyrää ja lähti kulkemaan tietä pitkin eteenpäin. Sinänsä ihan mukavaa ratsastaa energiapaukulla pimeässä ja pelkän otsalampun kanssa. Ensin kaikki pelotti neitiä, mutta kun raviin päästiin niin olikin niin kivaa ettei malttanut neiti kävellä ollenkaan. Vihdoin saatiin laukatakkin, mietin siinä laukatessa, että lähteekö viemään vai ei kun vauhti oli aika hurja, tosin annoin sen juosta aika lujaa, mutta löytyihän ne jarrut, kuten veikkasinkin. Eihän Fanni ole multa kun kerran ryöstänyt, sekin kärryjen edessä kun toinen hevonen lähti laukkaan edessä. Koko lenkin pelottavin asia oli ilmeisesti lenkkeilijä, jolla oli pieni roikkuva heijastin, voi sitä häpeää kun iso eläin jähmettyy paikalleen tuijottamaan ihmistä, jossa roikkuu heijastin, taisi lenkkeilijääkin hieman hymyilyttää. Yllättävän hyvin kuitenkin neiti toimi maastossa pitkän tauon jälkeen, takaisinkin tullessa kävelin pitkin ohjin mikä on suuri ihme, sillä yleensä mennään sellaista ravin ja käynnin sekoitusta kun on kiire kotiin.
Tänään en saanut kuvia otettua kun olin yksin maastossa, ja muutenkin kovin pimeää ja satoi lunta niin ei olisi edes tuollaisella Canonin digikameralla mitään hyviä kuvia edes saanut.

Kesän 2011 hyppelyitä.

Ainiin, tuosta kuvasta tuli mieleen, mulla on kauhea hinku päästä hyppäilemään, mutta ongelmana on se, että meidän tallilla ei estekalustoa ole eikä oikein paikkaa missä voisin ihan rataa hypätä, tai kokeilla kun tähän asti ollaan hypätty yksittäistä tai kahta estettä, maneesille on pitkä matka ja siihen tarvitsee vuokrata trailerin, eikä tuolla kelillä oikein viitsisi lähteä kuljettelemaan kun tuolla on tiet ihan jäässä ja kolmanneksi, meidän panssarivyö on liian lyhyt ja siihen pitäisi ostaa sellainen pidennysosa, muttakun ei kerkiä noihin kauppoihin ikinä. Toivottavasti keväämmällä pääsee taas. Ja teille, kenellä on ollut Turun suunnalta joku mukava valmentaja, joka valmentaa hevosta kuin hevosta rotuun katsomatta, kertokaa, koska tarkoituksena olisi keväämällä mennä hiukan valmentautumaan ! :)