Elä unelmaasi nyt - eikä sitten joskus.

Perjantai-lauantai meni mukavasti,. muutama kaveri meillä saunomassa, katsomassa leffaa, laulamassa singstaria ja jne. Tuli valvottuakin aamuyöhön asti, ja heräsin lauantaina siinä 11 maissa, hippasen kyllä väsytti. Siinä sitten lauantaiaamun siivoillessa, pyykkiä pestessä ja kahvia juodessa tajusin, että munhan pitää mennä iskälle syömään ja sieltä tallille. Noh, niimpä tein. Iskä oli tehnyt tosi hyvää nakkikeittoa, ja syömisen jälkeen lähdettiin tallille minä, Janina ja iskä tietenkin kun meidät sinne vei.

Hiekkakuopilla 2011, Janina selässä

Fanni tuli taas tarhan portille vastaan, ilmeisesti oppinut tavoille vihdoin ja viimein. Hain sen tallin katokseen jälleen kiinni ja annettiin pari porkkanaa, no siitähän se riemu vasta alkoi kun neiti halusi lisää kokoajan ja tökki turvallaan ja pyysi etukaviolla, mutta rauhoittui lopulta kun älysi, ettei kukaan mitään antanutkaan. F:llä oli laitettu toppis (oikeasti tallitoppis) päälle tarhaan, hitto vie kun ei ole ulkotoppista ja sekin pitäisi kiireesti ostaa. Kunhan tässä pääsisin sinne työharjoitteluun päiväkotiin, niin saisin työkkärin kautta päivärahaa tms. Sitten kyllä ostan kaikkea kivaa neidille, kun uusin Hööksin lehtikin tuli ja kuolasin sieltä köyhänä kaikkea hienoa, tarpeellista ja tarpeetonta.
Noh, mutta palatkaamme taas takaisin asiaan. Janina harjasi Fannin ja laittoi sille putsit ja jännesuojat etusiin, ja hivarit takasiin. Minä puolestaan varustin loput, ja pistin vielä ratsastusloimen kaupanpäälle neidille.
Mentiin taas pellolle ratsastelemaan, Janina ratsasti ensin, vain käyntiä, mutta yksin ja meni todella hienosti. Täytyy vain olla ylpeä molemmista, Fanni kulki nätisti ja rauhallisesti ja Janina puolestaan uskaltautui menemään yksin! :)  Käskin Janinan taivutella Fannia ja tehdä sen kanssa kaikenmaailman kiemuroita, ja hyvin näytti menevän. Hyppäsin itse selkään kun Janinan varpaat huusivat hoosiannaa, kuten minunkin, mutta silti. Kävelin ensin hetken neidin kanssa ja tein voltteja. Nostin ravin, mutta sehän oli sitten kauheaa kaahottamista, mutta ravasin hetken vain "kenttää" ympäri kunnes laskin taas käyntiin, koitin taas ratsastaa mahdollisimman paljon istunnalla, joka toimi yllättävän hyvin tällä kertaa. Päätin nostaa jalustimet kaulalle ja reenata myös omaa tasapainoani. Fanni meni kyllä mielestäni paremmin ravissa kun en hytkynyt siellä selässä jalustimien kanssa, tosiaan osaan hyppiä joskus kuin villikani siellä satulassa jalustimet jalassa.... Tein ravissa ympyröitä ja taivuttelin neitiä, kulki ihan kivasti takapääkin alla aika kauan. Kuvia olisin tuosta halunnut, mutta eiköhän kameran muisti mennyt täyteen silloin kun Fanni alkoi kulkemaan hevosenlailla. Lopuksi kävelin vain loppukäynnit pitkin ohjin ja iskä talutti F:n takaisin tallikatokseen. Neiti oli jo päässyt hieman hikiseksi, joten heitin selkään fleecen ja toppiksen (tai no, tallitoppiksen...) ja heitin takaisin tarhaan.

Fanni 2010, samana päivänä otettu kun tuli meille.