Hokit, selkävaivat & maastoilua

Varoitus, postaus sisältää heikkolaatuisia kuvia, joten herkkäsilmäiset kelatkaa yli.

Yöllä olikin satanut, joten heräillessäni ja pihalla käydessäni näytti tosi sulalta ja vetiseltä koko piha.

Heitin tallivaatteet niskaan, nappasin hokit mukaani, hyppäsin Hennan kyytiin ja ajeltiin tallille.

Ennen hevosten hakemista tarhasta, tehtiin taas iltatalli valmiiksi.

Haettiin tallin teon jälkeen hepsukat tarhasta ja alettiin laittamaan niitä valmiiksi. Fanni oli kivasti kieritellyt itseään mudassa, mutta maailman mahtavin harja - magic brush - putsasi kuivuneen mudan oikein kätevästi, jonka jälkeen sai harjattua pollen puhtaaksi normaalisti, näppärää! Harjauksen jälkeen kävin kavioiden kimppuun tarkoituksena laittaa nastat Fannille alle, mutta eipä se ollutkaan niin yksinkertaista... Hokin reiät olivat täynnä mudansekaista hiekkaa, mitä sai ihan huolella kaivella pois. Minä selkävaivaisena (omaan skolioosin sekä maailman mahtavimmat selkäjumit) koitan pitää kinttua ylhäällä jalkojeni välissä samalla kaivaen hokinreikiä tyhjiksi ja yrittämällä iskeä niihin hokit. Loppujen lopuksi saatiin Hennan kanssa vain etujalkoihin kantoihin nastat, kun meillä ei ollut mitään työkaluja millä olisi reiät saanut kunnolla puhtaaksi niin, että hokki olisi sinne mennyt vaikka kuinka yritettiin. Noh, parempi nekin kuin ei mitään.

Selkäsärkyni takia, hokkien laiton yritys onnistui myös näin :D

Laitoin loput kamppeet Fannille niskaan, nappasin varmuuden vuoksi raipan mukaan, kypärän päähäni ja lähdettiin maastoilemaan.

Henna oli laittanut jonkun matkamittarin päälle puhelimesta, mikä mittaa lenkin pituuden. Lähdettiin ensin jonkun matkaa asvalttitien reunaa pitkin ja taas ohitse meni varmaan 10 autoa, mistä kukaan ei viitsinyt kunnolla hidastaa ja alkoi jo hermoille käymään ihmisten ajattelemattomuus. Onneksemme eivät hepat säikkyneet, muuta kuin Fanni säpsähti kerran, vaikka autoja tuli hirmu läheltäkin. Mietin vaan, eikö ihmiset ajattele sitä, että hevonen konepellillä on kuin hirvi ja vielä ihmishenki siihen päälle. Ilmeisesti ajatellaan, että elukka pysyy hallinnassa, mutta valitettavan totta se on, että vaikka olisi kuinka varma hevonen alla, ei siitä ikinä tiedä mitä se tekee kun säikähtää ja voi säikähtää jotain sellaistakin, mitä ei yleensä säiky. Huoh.

Ei lainkaan huono ilma hevostelulle, huono kamera kuvailulle kylläkin.

Asvalttitien jälkeen lähdettiin hiekkatielle kiertäen sitä kautta loput asvalttitiestä ja Fanni olikin hyvinkin eteenpäinpyrkivä, huh. Lieneekö siitä, että samaa reittiä kuljettiin laidun-talli välillä ja hepat olisivatkin menneet laitumelle päin, vaikka piti mennä toiseen suuntaan, höpsöt. Otettiin tällä pätkällä hieman ravia ja kuinka ollakkaan sain taas olla pitelemässä rouvaa, ettei olisi ryöstänyt laukalle.

Ylitettiin vielä kerran asvalttitie ja mentiin taas hiekkatielle. Lähdettiin katsomaan yhtä reittiä, olisiko sieltä päässyt toiselle tielle mihin oltiin menossa, mutta tie päättyikin talojen pihalle, joten käännyttiin takaisin ja jatkettiin reitille mistä meidän pitikin alunperin mennä. Otettiin laukkapätkä, mistä hepat innostuivat enemmän kuin tarpeeksi, sai olla ihan huolella pitelemässä, että pysyivät lapasissa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Loppumatka käveltiin tallille, kun tiet olivat paikoittain jäässä niin ei uskaltanut kovempaa oikeastaan mennä kun Fannillakaan ei niitä hokkeja ollut kuin etusissa ja niissäkin vain kahdet kummassakin koivessa.

Tallilla takaisin katsottiin matkamittaria, joka näytti 8.4 kilometriä, eli aika hyvä lenkki tehtiinkin. Harjasin Fannin, laitoin sille linimentit kinttuihin ja kaulakappaleellisen fleecen sekä sadeloimen niskaan. Annoin parit porkkanat ja rapsuttelin sitä vielä hiukan ennen kuin pääsivät vielä tarhailemaan.

Oon niin tykästynyt tähän loimeen ;) Pahemmin vaan raaskinu käyttää..

Katselin muuten Fannin satulaa eilen sekä tänään. Se on käynyt hieman epäsopivaksi, joten etsinnässä olisi nyt uusi penkki, joka saisi olla yleis-, koulupainotteinen yleis- tai koulupenkki, mikä vaihtuisi sitten päittäin tms. estepainotteiseen yleispenkkiin, jonka kokona luultavasti 17'' kun tuo meidän on 17,5''. Jos jollain on tarjoilla vaihdossa Turun suuntamilla tälläistä niin pistäkää kommenttia tähän taikka sähköpostia osoitteeseen jenn_uu@hotmail.com .

Nyt jonkin aikaa sitten päästessäni kotiin, huutaa selkäni hoosiannaa hokkirumban takia enkä tietenkään omista mitään kylmägeeliä tai muuta sellaista, jippiajei. Noh, kai se tästä helpottaa. 

Blogitekstiä kirjoitellessani join äitin superhyvää lämmitettyä mustaherukkamehua ja tein ruokaa.

Huomenna Janina menee Fanneilemaan ja perjantaina menen Katjan ja Nossen kanssa maneesille, jonne Henna tulee kuvailemaan. Postailen siitä reissusta kunhan ehdin.