tiistai 19. marraskuuta 2013

Tapahtumarikas maastoreissu

"Mennään tekemään rauhallinen iltaköpöttelylenkki maastoon"

Oltiin sovittu Nikin ja Hennan kanssa, että mennään tekemään eilen (tiistaina) kävelytielle pieni iltaköpöttelylenkki hepsukoiden kanssa, koska mentäisi tallille vasta illalla ja jalkakäytävä on ainut paikka missä on valot ja näkee köpsytellä eteenpäin.

Niki nappasi minut hieman jälkeen neljän kotoota ja kiiruhdettiin tallille kun Odille oli kengittäjä tulossa puoli viideksi.

Tallille päästyämme oli kengittäjä jo paikalla ja Niki meni siis toiselle tallille seuraamaan kengitystä tms. ja itse menin Fannin ja Nossen tallille toiselle puolelle pihaa. Karsinat olivatkin jo siivottu sekä vedet ja heinät laitettu, joten aloin lakaisemaan käytävää. Käytävän lakaisun jälkeen laitoin vielä iltarehut polleille karsinoihin ja aamuruuat rasioihin valmiiksi, jonka jälkeen menin vielä heinäkatokseen täyttämään heinäsäkit.

Viimeisiä heinäsäkkejä täyttäessäni Henna saapui tallille poikaystävänsä kyydillä ja hetken aikaa siinä höpöteltiin joutavia, jonka jälkeen päätettiin hakea tarhan portilla sisään pääsyä odottava kaksikko, Fanni ja Nosse. 

Pollet olivat ihan innoissaan luulevansa, että pääsevät jo talliin mutustelemaan iltapalaa, mutta ei. Niiden pettymyksekseen joutuivat käytävälle harjaukseen ja varustukseen. Päätettiin Hennan kanssa mennä lenkki ilman satulaa kun tehtäisi vaan rauhallinen kävelylenkki, joten kiinnitettiin polleille vaan heijastinloimet, -putsit, -rintaremmi sekä satulahuovat loimivyöllä päälle sekä tietysti suitset ja suojat. Jouduttiin vielä odottelemaan hetki kun Odi olisi valmis lähtöön.

Kun koko konkkaronkka oli valmiina, lähdettiin köpöttelemään tielle. Matka meni hyvin tallilta pois päin ja Fannikin osasi käyttäytyä ja sain mennä suhteellisen pitkin ohjinkin sen kanssa. 
Kun päätettiin kääntyä kotiin päin kaupan ja pankin kohdalla, alkoi neidillä tulla virtaa ja hepulikohtauksia. Ensinnäkin, olimme autotien vieressä jalkakäytävällä, vastapäätä on kauppa, olen ilman satulaa ja hevonen ei ota käskyjä kuuleviin korviinsa, vaan tekee aivan mitä huvittaa; hyppii paikallaan, kulkee sivuttain, riuhtoo pääntänsä ohjasavuista ja niin pois päin, jonka seurauksena myös Nosse, niin kiltti ja ihana mussukka, päättää alkaa hieman riehumaan. Siinä oli meitä sitten kaksi, ketkä saivat mukavan show'n aikaiseksi ihmisen tuijotellessa kaupan pihalta, Odi ja Niki sentään tulivat suhteellisen rauhallisesti takaata. Luulin jo tipahtavani alas Fannin näyttäessä korkeanluokan balettiliikkeitä koko kylälle, mutta onneksi saatiin tilanne sen verran rauhoittumaan, jotta päästiin jatkamaan matkaa vaikkakin kaksikko erittäin duracellina.

Fanni tapansa mukaan jatkoi touhottamistaan, mutta saatiin kuitenkin jatkettua turvallisesti matkaa, kunnes kuulen takaatani hirveän ryminän. Käännyn katsomaan mitä tapahtui, mutta en vieläkään oikein saa selvää kuvaa mitä näin. Yht'äkkiä katson kun Odi juoksee vapaana keskellä autotietä - oli alkanut vetämään hirveää pukkirodeota kesken matkan. Tulipahan kiire hypätä Fannin selästä alas pyydystämään vapaana olevaa hevosta, kunnes alas päästessäni tajusin olevani heijastinratsastusloimen sisällä ja toinen pää loimesta kiinni Fannin hännässä, voi juku, siitähän se riemu vasta repesikin ja neiti alkoi panikoimaan. Onnekseni sain loimen nopeasti itsestäni irti, jolloin se tippui myös Fannin hännästä ja lähdin pyydystämään Odia, joka ei kyllä kuuleviin karvakorviinsa meikäläisen ja Fannin luoksepyyntöjä ottanut. Henna oli samaan aikaan räpistellyt myös hänkin itsensä ulos heijastinloimesta ja toi Nossen mulle pidettäväksi, jotta saataisi Odi kiinni ja Niki pelastettua pientareelta.

Onneksemme ei tiellä tullut kuin yksi auto, mutta sekin niin saatanan (anteeksi kielenkäyttö) typerä, ettei voinut hetkeä odottaa, että saadaan vapaana oleva hevonen kiinni, vaan pujotteli autonsa kanssa sieltä mistä mahtui! Ihan järjetöntä porukkaa liikkeellä jälleen. Eräs mopopoika kyllä tajusi pysähtyä hienosti kun Henna näytti sille pysähdykseen viittavia merkkejä. 

Henna sai Odin kiinni tupakka-askin muovipaperia rapistelemalla ja Niki kipitteli pientareelta meidän luokse, jonka jälkeen kun Niki kykeni kävelemään, noukittiin heijastinloimemme ojasta ja jatkettiin matkaa jalkasin hevoset kourassa tallille. Loppumatka sujuikin ongelmitta.

Tallilla Fanni sai vielä varusteiden purkamisen jälkeen harjauksen sekä linimentit koipiin, jonka jälkeen pääsi karsinaan mussuttamaan iltasapuskoja.

Rauhallinen maastolenkki päättyi siis ei rauhalliseen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Onneksi kenellekkään ei sattunut mitään vakavampaa.

Ja kaikille niille, jotka nyt ajattelevat, että ompa uhkarohkeaa lähteä tuollaisten hevosten kanssa maastoilemaan noinkin lähelle liikennettä ynnämuuta - kaikki hevoset ovat kilttejä, maastovarmoja yms. (lukuunottamatta nyt Fannia ihan täysin, mutta kyllä se meikäläisen hansikkaissa pysyy) emmekä todella lähtisi "sekopäisten" kaakkien kanssa riehumaan yllätyshulluina pitkin ja poikin. Hevoset ovat elämiä, niistä ei koskaan tiedä mitä tekevät, mitä pelkäävät ja mitä tapahtuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti