Lauantaina mentiin tallille Marjutin kanssa. Aluksi siivosimme karsinat ja laitettiin ruuat valmiiksi, jonka jälkeen haettiin Fanni ja Ässä käytävälle. Noora tuli hetken päästä tallille myös kun lupasi kuvailla meitä.
Sovitin Fannille uutta satulaa, mikä onneksemmi istui tosi hyvin sen selkään! Nyt ei siis tarvitse huolehtia enää mistä saataisi uusi penkki. Olisin luullut, että tulee kauhea satulansovitusrumba kun tuon selkä on kuitenkin melko suorahko. Vyötä meillä ei ole vielä, joten lainasin yhden toisen tallimme vierailevan hevosen vyötä.
Kun hevoset oli varustettu, mentiin kentälle. Itse ratsastin ensin Fannia, sitten Noora ja Nooran jälkeen Marjut, jonka jälkeen itse vielä kävelin Fannin kanssa loppukäynnit. Pääsin siinä välissä myös ratsastamaan Ässää. Oli tarkotus hypätä, mutta kenttä oli niin loskaista ja jäistä, että hyppääminen jäi väliin. Hevosilla ei ollut mikään paras päivä, vauhtia löytyi liikaakin ja vähän loikkimisia sekä kuuntelemattomuutta. Saivat ne kuitenkin hyvän liikutuksen kun hikeentyivätkin siinä.
Äiti ja Janina olivat ajaneet niin kovaa tallille kun vain jäisellä ja huonokuntoisella tiellä pystyy ajamaan ja juosseet perille päästyään Fannin luokse. Se oli maannut jalka jumissa vesilätäkössä ja kuulemma ihan paniikissa. Oli tärissyt ja silmät olivat näyttäneet ihan järkyttäviltä. Janina oli mennyt ottamaan sen pään syliinsä ja istunut siellä vesilätäkössä Fannin kanssa koittaen saada sitä rauhottumaan. Äiti oli kantanut tallista loimia sen päälle kun oli ollut ilmeisesti myös kylmissäänja äitin nähtyään tammuska oli hörissyt (ihana<3). Tallinomistajamme olivat koittaneet saada rautakangella kiviä liikkumaan, mutta jos oikein ymmärsin eivät olleet saaneet ja Fanni oli vain mennyt enemmän paniikkiin siinä kohtaa. Äiti oli soittanut eläinlääkärin paikalle, mutta kun vihdoin sai sunnuntaina jonkun kiinni, lupasi se tulla, mutta kuitenkin oli kestänyt jonkin aikaa. Itse olin jo lähtökuopissa tallille kauhukuvat silmissäni ja mietin vain sitä, joudutaanko Fanni päästämään ikivihreille jos sen jalka onkin murtunut tai muuta sellaista, mutta sitten äiti soitti Fannin riuhtaisseen itsensä ylös ja saaneen jalan samalla pois kiven välistä, joten jäin itse kotiin odottamaan puhelua äidiltä mitä eläinlääkäri sanoo. Painoa ei se juurikaan ollut jalalle varannut, mutta Janinan taluttaessa sitä talliin oli se alkanut pikkuhiljaa varaamaan painoa jalalle ja kävelemään sillä jotenkin.
Kun eläinlääkäri saapui paikalle, sai Fanni rauhottavan, jotta jalasta saatiin ajettua karvat pois ja nähtiin haava paremmin kun ilmeisesti ei tuo ollut antanut koskea siihen lainkaan. Myös kenkä jouduttiin kiskomaan irti ja kengittää saa vasta jalan parannuttua. Eläinlääkäri oli tutkinut jalan ja todennut, että kaikki jänteet ovat onneksi kunnossa, eikä mitään murtumia ole. Jalka oli ollut aivan turvonnut. Fanni sai antibiootit, jotka laitetaan ruuan sekaan ja haavan päälle antibioottisuihketta, jonka lisäksi jalka pitää paketoida kunnolla kintereestä alaspäin sekä putsata ja letkuttaa kaksi kertaa päivässä, jotta turvotus(?) laskee ja jalka pääsee parantumaan. Nyt on myös ainakin viikon sairasloma. Fannille on nyt tehty sairastarha, jotta se pääsee myös ulos päivisin eikä sen tarvitse seisoa sisällä kokoajan. Onneksi meillä on niin mahtava talliporukka, että tallinomistajamme lupasi hoitaa jalan aamuisin ja laittaa lääkkeet ruokien sekaan, jottei meidän tarvitse kahta kertaa päivässä lähteä tallille, tosin ei kyllä onnistuisi oikein muutenkaan.
Nyt vaan parannellaan! Tänään menen itse katsomaan pientä potilasta koipensa kanssa, katsotaan josko saisin jotain kuvailtua siitä. Hippasen harmittaa kun juuri saatiin penkkikin, mutta eihän näiden kanssa ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Viikon sairaslomailun jälkeen voi neiti olla aika kivan energinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti