maanantai 2. helmikuuta 2015

2 x tallireissu

Tänään lähdettiin äitin kanssa aamupäivällä tallille. Äitin oli tarkoitus siivota Fannin karsina sillä aikaa kun itse olisin varustanut Fannin ja mennyt sen kanssa kentälle. Toisin kuitenkin kävi. Äiti oli alkamassa siivoamaan ja itse hain Fannin tarhasta käytävälle tarkoituksena laittaa se valmiiksi ratsastukseen, kunnes huomasin aivan vinksallaan olevan takakengän. Kenkä oli siis mennyt katki keskeltä etuhokkien reikien vierestä ja näin ollen ihan miten sattuu. Äiti tuli katsomaan kenkää ja kävi sitten pyytämässä tallinomistajilta työkaluja millä oltaisi saatu kengän puolikkaat irti jalasta. Tallinomistajat tulivat paikalle ja koitettiin yhteistuumin irroittaa kenkää, mutta eihän se irronnut millään ilveelläkään eikä sitä väkivalloin viitsitty alkaa sieltä repimään ettei kavio kärsi. 





Saatiin soitettua kengittäjä onneksi illaksi, joten toinen tallireissu oli siis tiedossa. Siivottiin karsina kuitenkin ja laitettiin ruuat valmiiksi. Harjasin Fannin ja vein sen takaisin tarhaan, vaikkakin sillä se vinksinvonksin kenkä olikin koivessa niin se on rauhallisempi tarhassa kuin yksin tallissa muiden ollessa ulkona. Näiden puuhien jälkeen ajeltiin taas kotiin hetkeksi.



Illemmalla puoli viiden aikaan lähdettiin taas takaisin tallille. Kävin hakemassa Fannin tarhasta, harjasin sen taas, jonka jälkeen kengittäjä jo tulikin paikalle ja alkoi töihin. Kengityksen aikana siivosin meidän laatikostot, järjestin satulahuopia, kokosin suitsia ja puuhailin muuta sen sellaista sekä höpöteltiin niitä näitä talliporukan kanssa. 


Kengityksen jälkeen siivosin jäljet käytävältä ja mentiin kentälle hiukan juoksuttelemaan Fannia irtona sekä leikkimään mukanamme tuodun pikkuisen jumppapallon kanssa. Ensin Fanni päätti vetää pientä rallia pitkin kenttää, jonka jälkeen se alkoi seurata minua kun nappasin äitiltä muutaman porkkanan. Tehtiin kumarrusharjoituksia, seuraamisia ja väistämisiä maastakäsin. Pallon päälle neiti ei oikein tahtonut ensin ymmärtää, mutta aina kun palkitsin sen sen koskettaessa palloa, alkoi se pikkuhiljaa kävellä aina pallon luokse. Pari kertaa se tökkikin sitä oma-alotteisesti turvallaan. Ei kuitenkaan tehty liikaa pallotemppuja, ettei karvaotus pääse kyllästymään siihen heti, joten kokeillaan joku päivä taas uudelleen. 

Alkuun lumen tonkiminen olisi ollut kivempaa kuin allekirjoittaneen typerä pallo.

...Kuitenkin pikkuhiljaa alkoi kummallinen kuminen kentällä pyörivä kapistus kiinnostamaan.

Temppuilun ja irtopinkomisen jälkeen vein otuksen karsinaan ja kävin hakemassa sille fleeceloimen, jonka heitin yöksi sen niskaan.

Jospa siis nyt kengät pysyisivät jaloissa. Vielä sopivan satulan kun saisi niin olisi taas kaikki mallillaan! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti