lauantai 30. elokuuta 2014

Ei ole tärkeää tehdä paljon, vaan tehdä koko sydämestään se minkä tekee

"Johonkin pääsemisen ja paikallaan polkemisen erottaa toisistaan rohkeus aloittaa varhain. Sitä joka lojuu toimettomana ja tekee vain, mitä käsketään, ei koskaan pyydetä tekemään suuria "


Niin... Kieltämättä pelottaa ja jännittää tuo huominen kisapäivä. Ei Nossen kanssa - se osaa aina käyttäytyä hyvin, mutta tuo meidän tamma. Se kun voi keksiä mörköjä mistä vain ja olla niin urheaa ponia että! Omasta mielestään siis, muiden silmiinhän se näyttää villivarsan ja kirahvin sekoitukselta kun se alkaa rellestämään.

Toisaalta, ollaan käyty mätsäreissä Fannin kanssa ja yhdet koulukisat - tosin huonolla tuloksella kun tamma tahtoi pelätä tuomarin pöytää, heitti kieltä ulos ja kaahasi koko radan. Mätsäreissä se on kuitenkin osannut käyttäytyä ihan kivasti, lukuunottamatta huutelua kavereiden perään.

Jokseenkin kaduttaa ilmoittautuminen noihin kisoihin Fannin kanssa, jos se alkaa hölmöilemään eikä ole yhtään kiva ratsastaa. Kotona se on mennyt tosi kivasti bauchereilla ohjelmaa läpi, mutta mitäs sitten kun on uusi paikka? Apua. Noh, maasta se pienikin ponnistaa ja kokemusta se vain tuolle hevoselle on vaikkei meno ehkä näytä ihan viimetteenpäälle koulupollemeiningiltä. Toivotaan siis parasta ja varaudutaan pahimpaan ;)

Onneksi tänään on tiedossa maneesireissu, jonne joudutaan hevoset viemään kopilla kun ratsastaen tuolta laitumelta olisi niin pitkä matka. Saadaan nyt ennen huomista Fannia hieman heräteltyä kotoa pois lähtemisestä, jospa se sitten osaisi huomenna olla kivasti. 

Postailen taas illalla maneesireissusta mikäli ehdin. Oli vain pakko tehdä tälläinen pienehkö mietintäpostaus tähän väliin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti