Nastat alle!

Flunssanen olo ja kurja ilma, onko parempaa mielialaa lähteä tallille? Vettä/loskaa sataa taivaantäydeltä ja mulla nenä ihan tukossa ja yskittää ja kurkkukin on räkänen, noh kyllä sinne tallille tarvii aina päästä, piristää kummasti päivää kun näkee oman pienen hölmön karvakorvan kerjäämässä herkkuja :) 

Ajattelin ensin, etten lähde lenkille ollenkaan, mutta kun tiet näyttivät, tosiaan näyttivät, ihan sulaneilta ja sadekin hiukan hellitti tulin toisiin aatoksiin ja päätin hakea Fannin tarhasta, josta se yllätyksenä tulikin lähes vastaan eikä lähtenyt karkuun, ja lähteä lenkille.

Pihalta pois pääsy oli jonkinmoista luistelua kesäkengillä jäänpinnalla, mutta päästiin kuitenkin etenemään. Olin vaihtanut Fannille oliivikolmipalat, koska ajattelin vaihtaa pehmeämpään kuolaimeen, mikä oli virheteko, koska neiti olikin astetta kovasuisempi. Sillä oli virtaa kuin duracell-pupulla ja kävelykin oli ravin ja käynnin sekoitusta. Päästiin kuitenkin eteenpäin, ja tie ei ollutkaan niin sulanut, miltä se näytti. 

Takaisin päin tultaessa, kasvoi myös vauhti, kuin pidätteleminenkin. Yhdessä kohtaa tietä oli aivan järkkyttävää peilijäätä ja neiti vaan kiitää eteenpäin. Koitin pidätellä sitä, kuolaimella ja istunnalla, mutta ei. Sitten alkoi sutiminen, ja tiesin, että se on menoa nyt. Fannilta lähti jäällä jalat alta kun liukastui, ja kaaduttiin sitten keskelle tietä, hevonen räpiköi heti pystyyn, toisin kuin minä. Jalkani oli jäänyt kiinni jalustimeen ja roikuin siinä sitten pää alaspäin yrittäen räpiköidä pois toinen käsi ohjassa. Vihdoin ja viimein sain jalkani väännettyä pois jalustimesta, auts kyllä sattui. Lähdin taluttamaan Fannia tallille, koska en viitsinyt enää selkään nousta liukkaalla. Hiukan ennen tallia oli tiet sulat oikeasti, joten hyppäsin takasin selkään ja ratsastin loppumatkan. 

Onse vaan niin sulonen!

Kun pääsin takaisin tallille, jalkani huusi hoosiannaa, ja huutaa myös edelleen... Hevoselta vaan varusteet pois ja pari loimea niskaan. Se oli saanut polkaistua takasella etuseen pienen haavan, joka sitten puhdistettiin. Ei ollut iso, joten heitin F:n takaisin tarhaan vielä kun kello näytti vasta sitä puoli neljää päivällä.

Itse koitan nyt selviytyä jalka siteessä, mutta eiköhän se tästä, jos ei, niin mars mars lääkärille. Flunssakin saisi loppua, kauhiaa rään valuttamista hetkestä toiseen, voivoi, jospa olisi joku ehdokas kuka haluaisi vaihtaa terveyden flunssaan ilmoittautukoot minulle! :)

Kirjoittelen taas heti kun kerkiän, tämän päivityksen teksti kuuluu lauantaille, mutta aikasemmin en tätä kerennyt kirjoittamaan. Tästä päivästä ei voi muuta sanoa kuin , että harrastukseni tappaa minut vielä joskus.