Sehän hyppää!!

Pahoittelen (jälleen kerran) postailutaukoa, sillä tuon remontin ja kaiken muun ohella en tosissaan ole mitenkään päin kerennyt tai edes niiden jälkeen jaksanut alkaa postailemaan kun ajatuskaan ei siinä vaiheessa väsyneenä enää kovin hyvin kulje. Tällä kertaa en lupaa postailla usein, vaan silloin kun kerkeän ja koitan keretä tietysti mahdollisimman usein. Tuo remotti tallin ja kaiken muun lisäksi vie aikaa todella paljon.

Asiasta kukkaruukkuun! 

Fanni voi ihan hyvin, eikä meille oikein mitään kummoisempia ole tapahtunut. Perus maastoilua ihanissa kevätpäivissä ja niin edelleen. 

Yksi päivä vie kuitenkin voiton kaikkiin näihin, jolloin oltiin varattu kenttä niin, että kaverimme Jasmin ratsastaa Nossen ja minä Fannin, joten taapersimme tuona päivänä läheiselle kentälle.

Fanni oli jo ihan kiva alkumatkasta, eikä hötkyillyt turhia. Kentälle päästyämme aloin ravailemaan neidin kanssa. Se meni ihmeen hyvin ja taipuikin ihan ok. Saatiin myös takapäätä alle ihan kivasti. 

Edellispäivänä tuosta, oli Fanni päättänyt hypätä ainakin n. 90cm lankojen yli Nossea vietäessä pois tarhasta, eikä jalka tuolloin alkanut oireilemaan laisinkaan. Päätettiin siis kentällä kokeilla pikku estettä hypätä, ja neitihän innostui siitä aivan valtavasti! Oikein hinkui esteelle, vaikka välillä minä en hyppyihin ihan kerennyt mukaan, tekniikka oli hiukan hakusessa ja välillä näytettiin lentäviltä lihapullilta, mutta hyppäsipä kuitenkin kieltämättä ihan kokonaan kertaakaan! En tosin hypännyt kuin muutamia kertoja saman kokoista pikkuestettä, ettei rasitu liikaa niin pitkän hyppytauon jälkeen, mutta kivaa oli kuitenkin.

Kuka uskoisikaan, että päästiin tämän esteen yli kaatumatta :-D aikamoinen taidonnäyte kummaltakin! 

Ihan en tainnut päästä loikkaan mukaan :-D

Matka tallille takaisin noin tunnin kenttäilyn jälkeen sujui ihan mukavasti, vaikkakin tällä kertaa neiti kyttäili kallioita ja säikkyi ääntä mikä lähti siitä kun joku tamppasi mattoja. 

Tallilla kylmäsin jalat ja laitoin niihin vielä linimenttiä kunnolla. Pollet saivat loimet selkään ja pääsivät vielä tarhailemaan kivan sään kunniaksi.

Jalasta siis sen verran, että emme ole hypänneet hankositeen haarauman repeytymisen jälkeen, mistä on noin 2-2,5 vuotta. Jalka ei tosin ole oireillut lainkaan kuntoutuksen ja sen hoitamisen jälkeen, vaikka ollaankin menty erilaisilla pohjilla ja kovaakin. Nyt tämän ajan kuluttua uskalsin koittaa hypätä tammalla pientä estettä, joka olikin meistä kummastakin oikein mukavaa, eikä jalka ole myöskään oireillut hyppäämisen jälkeen lainkaan! Korkeita siis emme ole hyppäämässä ihan vaan siksi, ettei haluta ottaa riskejä jalan uudelleen menemiseen, mutta pieniä silloin tällöin muistin virkistämiseksi on kiva hypellä :)