sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Heppatouhuja ja vaaratilanteita!



Päiviä en muista milloin mitäkin tapahtui, mutta Hennan kanssa käytiin maastoilemassa kerran kahdestaan ja toisella kerralla napattiinkin meidän kaveri Tuukka töistä matkanvarrelta ja ehtona kyytiin oli, että herra nousee hevosen selkään! Sinnehän se Hennan kanssa kipusi Nossen kyytiin ja itse tulin Fannilla matkassa mukana. Käveltiin sitten iso osa matkasta ja tiputettiin yhdessä kohtaa Tuukka odottamaan pientareelle (aika reilua), jotta saadaan otettua muutamat laukkapätkät, jonka jälkeen Tuukka tuli kyytiin ja Henna käveli.  Tuukka jopa uskalsi laukatakkin yksin! Annoin sitten Hennan mennä Fannilla loppumatkan, ja kävelin itse tallille.


Tuukka & Nosse, minä & Fanni :')


Yhtenä päivänä oltiin kaverini Nooran kanssa ensin ratsastamassa Fanni laitumella, se meni suhteellisen kivasti, vaikka virtaa olisi taas riittänyt puksuttamaan täysillä ja mutkat suoriksi. 
Fannin jälkeen käytiin ratsastamassa Nooran hoitokoni Marskin Hessu "Hessu" (lähes oma) toisella tallilla. Oli hauska huomata miten sitä onkaan hevoset ihan erilaisia ratsastaa.

Viime viikolla kokeilin mennä Fannin kanssa pelkällä riimulla johon kiinnitin ohjat ja ja tietysti satulalla, Fanni ei vaan oikeen ymmärtänyt sen ideaa ja söhelsi ihan huolella. Riimu tosin meni kokoajan ihan vinksalleen. Ravasin ja laukkasin kuitenkin neidin kanssa pariin otteeseen, mutta en mennyt kauaa kun tämä viritykseni ei oikein pysynyt oikeassa kohdassa. Voisihan sitä kokeilla ihan oikeita kuolaimettomia, jos jostakin lainaan saisi :)

pinkkiä ;) laatu on surkea, pahoittelut!

Noora & Fanni

pienisuuri hevonen<3


sh.r Marskin Hessu


"ja se perse penkkiin!"




Maastoilemassa oltiin taas viime viikolla Hennan ja Nossen kanssa ja mentiinkin pidempi lenkki. Lehmätarhan ohi kävely oli taas hirmu jännää ja talutinkin Fannin siitä ohitse tämänkin kerran, jotta tottuisi enemmän ja voitaisi selässäkin mennä (pelätessään toimii paremmin maasta kuin selästä). Mentiin pieni pätkä asvalttitietä ja meitä lähestyi takaa tuleva iso valkoinen pakettiauto peräkärry perässään ja vastaan toinen auto, jolla oli myös peräkärry vedettävänään. Ne nähdessäni aloin jo pohtimaan kuinkahan  hienosti tästä selvitään, mutta onneksi vastaan tuleva auto hidasti asiallisesti ja kerkesi ohi ennen pakettiautoa, joka EI hidastanut...päinvastoin, painoi entistä enemmän kaasua ja meidän kohdalla töötin pohjaan. Siinä vaiheessa Fanni säpsähti, mutta onneksi ei enempää ja itse säikähdin enemmän. Onneksi loppumatkamme meni hyvin ja ilman ongelmia.
En vaan voi käsittää, mitä ihmisten päässä liikkuu?? Meille on sattunut muutaman kerran näitä läheltä piti -tilanteita, joissa olisin voinut maata hevoseni kanssa auton konepellillä ja myöhemmin sairaalassa, ellen jopa haudassa. Hevonen on sama asia kuin hirvi, jos se konepellille räsähtää.  Eikä siinä, ettenkö lähtisi Fannin kanssa minnekkään, koska se on "niin säikky". Se tottuu kaikkeen, eikä se sano autoista mitään ja sellaisen tilanteen tullen kun joku isompi vekotin, esimerkiksi puimuri, tulee vastaan niin tiedän, että on parempi nousta hevoseni selästä alas sillä se voi saada sätkyn ja pelätä. Ja ei, en ole uhkarohkea tai mitään muutakaan kun lähden seikkailemaan hevosellani joka voi pelästyä, niinhän ne kaikki voivat ja tunnen omani niin hyvin, että tiedän, mitä se voi pelätä, mitä se tekee ja milloin on parempi laskeutua alas selästä. Minkäpä sille itse voi jos muut eivät ota huomioon myös tiellä kulkevia ratsukoita. Järki käteen ihmiset !



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti