Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, meille tuli hieroja käymään Fannille ja tallin kahdelle muulle hevoselle tämän viikon maanantaina.
Fanni oli vuorossa toisena ja oltiinkin Hennan kanssa kutakuinkin puoli tuntia ennen hierontaa tallilla, joten kävin ensimmäisenä hakemassa tammuskan käytävälle ja harjailin sen puhtoseksi ennen hierontaa.
Kun Fannin vuoro tuli, hieroja ihmetteli onko edes sama hevonen kyseessä kuin viimeeksi kun osasi olla niin kiltisti ja rauhallisesti. Viimeeksi oli kuulemma ollut kovin rauhaton ja säheltänyt omiaan pysymättä paikalla, mikä ei sinänsä yllätä kun tuo joutuu seisomaan kauan. Takapää oli parempi ja auennut, mutta jumeja oli nyt siirtynyt etupäähän. Etenkin lapojen lihaksiin, joita nyt availtiin enemmän, vaikkakin koko karvamakkara käytiin läpi. Fanni oli tosi tyytyväisen oloinen koko hieronnan ajan ja huomasi kyllä kuinka paljon se nautti kun jumit aukeilivat. Saatiin kuitenkin vielä kehotus, että ainakin yhden kerran tuo pitäisi hieroa läpi ja lupailin laitella hierojalle viestiä ajankohdasta jossakin kohtaa kun en osannut vielä sanoa päivistä. Hoito-ohjeiksi saatiin jälleen pari palauttavaa rentoa vapaapäivää tarhailun merkeissä ja taas kevyesti liikutuksen aloittaminen. Etenkin maastoilu pehmeällä pohjalla olisi palautumisen ja kevyen liikunnan aikana hyväksi.
Karvamakkara onkin ollut nyt hieronnan jälkeen paljon parempi ja jopa nostelee takakoipiaan hyvin eikä laahusta menemään sekä paljon pirtsakamman oloinen. Tällä viikolla ollaan vapaapäivien lisäksi juoksuteltu, maastoiltu ja menty kentällä rauhallisesti.
Tänään päästiin siirtymään siirtotallista ylätalliin sisälle kun talliltamme muutti kaksi hevosta pois. Siivoiltiin äitin kanssa ala-talli tyhjäksi, kärrättiin puhtaat purut uuteen karsinaan ja siirrettiin Fannin loimia karsinan eteen. Nyt pääsee neiti näpsä illalla tutustumaan uuteen yksiöönsä, mahtavaa!
 |
| Uusi yksiö odottaa asukkiaan! |
Tallisiivoilun ja järjestelyjen jälkeen menin Fannin kanssa kentälle. Ensimmäisillä hetkillä se oli aivan kaheli pitkästä aikaa. Selkään en meinannut edes keretä kun se oli lähdössä jo menemään. Eihän koko ratsastuksesta tullut yhtään mitään kun toi elukka halusi kiitää menemään koko ajan eikä olisi yhtään mitään kuunnellut. Päätin luovuttaa hetken päästä, ennenkuin omat hermot menisi, sillä eihän siitä tullut yhtään mitään. Äiti toi meille liinan ja pistin neidin juoksemaan sen päässä. Aivan järkyttävä riekkuminen alkoi samantien - takapää lensi, etupää nousi ja vauhtia riitti. Riehumisten jälkeen se kyllä alkoi rentoutumaan ja ravaili nätisti kumpaankin suuntaan. En juoksutuksen jälkeen enää tohtinut mennä selkään, kun tolla on ollut nyt niin kevyttä liikuntaa, ettei tule tollasen riehumisen jälkeen rääkättyä sitä ihan yht'äkkiseltään loppuun. Tammuska sai kävellä siis loppukäynnit liinan päässä ja pääsi hoitamisen jälkeen tarhaan päiväheinille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti