kaikenkarvaiset kaverit

Nyt kun itse olen sairastellut kuumepöpöä, niin olen pitänyt tallivapaita ja Fannin on hoitanut Janina, vuokraajamme ja parina päivänä karsinan ja ruuat pari tallilaistamme.  Olen siis touhuillut muiden ötököidemme kanssa kotosalla sillävälin.

Meille muutti Marjutilta uusi karvainen perheenjäsen viime viikonlopun aikana. Tämä kaveri on kolmivuotias kissaherra, joka tottelee nimeä Tauski, on mitä mahtavin ja ihanin otus! Alkuun oli vähän pieniä sopeutumisongelmia ensimmäisinä päivinä meidän russelipojan kanssa ja Tauski piileskelikin useasti telkkaritasojen yms. takana suojassa tuolta hirveän pelottavalta ja vauhdikkaalta toverilta. Kaksikko on jo sopeutunut kaksinelämiseen ja Veetikin on ottanut kissimirrin hyvin vastaan ja ymmärtänyt, että tämä kaveri onkin sen pomo, talon kuningas. Toverukset ruokailevatkin samanaikaisesti kahdessa tasossa - Veetin ruuat on lattialla pikkupöydän alla ja Tauskin pöydän päällä. Kumpikaan ei onneksi koske kummankaan ruokaan. Itse Tauski on hyvinkin koiramainen kerjätessään juustoa, ruokaa tai muuten vain jutellessa "mauu" tepastellen pitkin keittiötä. Sohvalla tuo tulee syliin kehräämään ja nukkumaan, jopa päällekkin ja leikkii silloin kun itseään huvittaa. Läppärin läpän saa kyllä aina koneen ollessa auki taittaa hiukan kiinni, jos itse ei siinä sillä hetkellä oleile, sillä Tauskitoveri tykkää makoilla ja tepastella näppäimistöllä. Kaveri on onnistunutkin lähettämään hyvinkin epämääräisiä viestejä facebookissa, hävittämään hiiren näytöltä ja kääntämään ruudun pystysuuntaan ennenkuin itse opin laittamaan koneen näytön kiinnemmäs. Kaikenkaikkiaan aivan mahtava elämänkumppanihan tuo on <3 

Kerjäläiset osingoilla

Veetin kanssa käytiin tänään metsälenkillä kun tännekkin satoi lunta ja oli kiva ilma lähteä ennen pimeää vähän kävelemään metsään. Vanhus olikin ihan innoissaan melkein koko lenkin vapaana juoksemisesta ja lumesta kun kärsä oli vähän väliä jossain pöpelikössä lumen keskellä. Hyvin jaksoi vielä vanha (vaikkei sitä uskoiskaan vanhaksi) herra pinkoa täysillä metsiköissä ja itsellekin tuli hyvä olo kävelystä ja raittiin ilman nappaamisesta tovin sairastelun jälkeen! Jospa sitä taas ensi viikolla pääsisi talleilemaan ja ruuvailemaan Fannille hokit kiinni mikäli tuo lumi ja pakkanen näyttää pysyvän maassa.

Täällä kelpaisi myös köpötellä hevosella, harmi vaan, ettei siihen ole mahdollisuutta kun tammuska asuu niin kaukana!