torstai 12. marraskuuta 2015

~ never give up!

Aivan pakko tulla hehkuttamaan edellispäivän ratsasteluja! Nyt taas muistaa miksi tätä harrastaa!

Mentiin tiistaina äitin ja Janinan kanssa tallille. Janina lupasi pitää meille jonkunlaisen "tunnin". Sillä välin kun itse siivosin Fannin karsinan, Janina laittoi Fannin valmiiksi mulle ja äiti laittoi tammuskan ruuat.

Päästiin kentälle ja päätin juoksuttaa alkukäynnit ja -ravit liinassa, jotten tuo elukka ole ihan energiaa täynnä kun maanantaina ne juoksentelivat irtona vain pikaisesti Nossen kanssa kun olin yksin tallilla, hoidin molemmat hevoset ja karsinat ja ilma oli mitä kamalin. Liinassa tammuska osasi käyttäytyä hienosti ja ravailikin rauhallisesti. Kun hyppäsin selkään, oli ensin vauhtia aivan liikaa ja meni tovi, ennenkuin se alkoi kuuntelemaan ja rentoutumaan. Janina tuli alkulämmittelyjeni jälkeen kentälle ja alkoi huutelemaan ohjeita. Tehtiin pysähdyksiä käynnistä sekä ravista, kiemurauraa (joka tosin meni toisinaan vähän liian vauhdikkaasti, suunnanvaihtoja, voltteja, keski- ja pääty-ympyröitä ja paljon siirtymisiä. Jokaisessa kulmassa koitin taivuttaa ja kääntää mahdollisimman hyvin, vaikkakin ravissa välillä epäonnistumisia koettiin. Fanni alkoi todella hyvin kuuntelemaan ja alkoikin taipumaan kivasti sekä oli rauhallinen ratsastaa. Sai kyllä paljon kehuja! Janina meni sen kanssa vielä meidän treenailuiden jälkeen loppuravit ja -käynnit.  Harmi vain, ettei saatu kuvia otettua kun oli jo niin pimeää.

Mulla oli kyllä niin sanoinkuvailemattoman hyvä fiilis tästä ratsastuksesta! Hetki sitten tuo lomaili jumien takia, oli tönkkö, kompuroiva ja kipeän oloinen, mutta nyt vihdoin taas kunnossa ja sen huomaa. Nämä on niitä mahtavia onnistumisen kokemuksia tässä harrastuksessa ja tästä on hyvä jatkaa!

Ainut, etten osaa istua harjotusravissa jalustimet jalassa ja satulassa niin kuin kuuluisi. Ilman satulaa tai jalustimia ei ole minkäänlaista ongelmaa. Mikähän tähän auttaisi?


Hetki sitten oli tosiaan sellainen "ei tästä mitään tule" -olotila jonkin aikaa kun tuo sairasteli noiden jumien kanssa ja kauhulla jo pelkäsin, että siellä on jotain suurempaa. Onneksi taas on kaikki mallillaan ja kuten otsikossa se tuleekin, pää pystyyn ja never give up!

2 kommenttia:

  1. Bongasin blogisi ht-netin kautta, vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta :)

    Tuosta hankkarivammasta halusin vain sanoa, että tuntuu, että aika usein eläinlääkärit antavat tuomion, ettei tuosta enää hevosta tule, mutta aika monesta kuitenkin tulee! Omalla hevosellani meni n. 7 vuotta sitten samasta takajalasta hankoside, jännetuppi ja rengasside ja ongelmat alkoivat tarhakaverin potkusta tarhassa. Hevoseni kuntoutui kuitenkin todella hyvin monista vaivoista huolimatta ja kestää nykyään ihan hyvin normaalia harrastekäyttöä (en ole kyllä minäkään enää hyppäillyt, mutta ikänsä puolestakin hevosella alkaa jo estekentät olla takana päin), joten hassua että "pelkästä hankkarivammastakin" tuomitaan kelvottomaksi. Kuntoutus kylläkin kesti 3 vuotta, mutta se kannatti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! :)

      Juu, niin olen itsekkin kuullut aika monelta! Kyllähän niistä vielä kelpo köpöttimiä tulee kun osaa ja jaksaa kuntouttaa rauhassa hevosen ehdoilla eteenpäin. Meillä onneksi meni vain n. puoli vuotta pelkällä sairaslomailulla ja siitä sitten ihan alusta alkaen ensin vain maastakäsin ja sitten selkään hevosen ehdoilla hitaasti eteenpäin. Kiva kuulla, että on muitakin kenellä on ollut samoja vaivoja ja on kuntoutunut ja erityisesti edes jaksettu kuntouttaa :) !

      Poista