Viikon aikana puuhattua!

Sairastelua sairastelun perään - olen siis röhnöttänyt kotona ja ollut tallilla kuntoni mukaan tällä viikolla. Postailuintokin ollut hieman kateissa, siksi ei ole mitään kuulunutkaan. Nyt vihdoin sain itseäni niskavilloistani kiinni ja päätin kirjoittaa =)! 

Viime viikon torstaina lähdin koulun jälkeen kaverini Nooran kanssa talleilemaan ja hain hänet päästessäni kotoaan, josta suunnistimme sitten Fampulaa liikuttamaan. Muuten oli koko päivän ollut nätti ilma ja aurinko paistanut, mutta kun tallille päästiin, alkoi hirveä kylmä viima ja sade. Noh, Fanni vain nopeasti kuntoon ja mentiin viereiselle pellolle ratsastamaan. Nosse ihmetteli ja riehaantui laitumella kun hänen vaimokkeensa vietiin pois kainalosta j ja protestoi sitä keulimalla itsekseen, juoksentelemalla laitumen aitojen vieressä ja huutelemalla niin sydäntäraastavasti, mutta onneksi poika ymmärsi, että vaimoke tulee takaisin hänen hoiviinsa jonkin ajan päästä, joten rauhoittui taas köpöttelemään laitumella. Itse ratsastin ensin neitiä ja alkuun oli taas hieman energinen ja ei olisi tahtonut keskittyä mihinkään. Tein sen kanssa voltteja paljon. Ravissa ei oikein tahtonut kuunnella pahemmin, mutta kun oli pakko alkaa keskittyä mihin jalkojaansa siirtää, saatiin sitten myös aina hetkittäin peppukin alle. Nostin vielä kerran laukan toiseen suuntaan ja vaihdettiin ratsastajaa - Noora selkään siis. 

Noora vain käveli Fannin kanssa ja itse kattelin pellonreunalla. Nätistihän ne menivät. 

Fanni sai n. 45 minuutin liikutuksen, jonka jälkeen pääsi sadetakki päällä takaisin laitumelle Nossen seuraksi.

Fanneilun jälkeen lähdettiin liikuttamaan Nooran hoitohevosta Hessua. Itse katselin vierestä kun Noora laittoi Hessun ratsastusvalmiiksi vaaleensinisine suojineen. Kun poika oli valmis liikkumaan, Noora hyppäsi selkään ja käveltiin tämän tallin kesällä käytössä olleelle laitumelle. Itse kipusin tukkikasan päälle katselemaan Nooran ratsastusta ja jo viiden minuutin jälkeen tutisin vilusta ja kohmeisista sormista. Hessulla oli ilmeisesti virtaa jonkin verran kun olisi vain halunnut kaahata kuuntelematta mitään; ainakin se näytti siltä ja Nooran puheiden mukaan. Noora ratsasti jonkun 30 minuuttia eli puoli tuntia, jonka jälkeen vaihdettiin minut selkään. Onneksi sain hanskat käpälöihini, niin helpotti hieman kylmyyttä. Hessu oli ihan kiva ratsastaa, vaikka vauhtia taisi piisata ja taisteltiin siitä kävelläänkö vai sipsutetaanko eteenpäin. Ruuna vastusteli ohjaa jonkin verran, ja pidätteestä ja pysähtymisen käskystä kun ohjasta veti, nousi pää pilviin. Kysyinkin Nooralta, tietääkö tämä onko ruunaa ikinä raspattu - vastauksena oli "en tiedä, tuskin". Joten en yhtään ihmettele kuolaimen ja ohjan vastustelua jos omistaa kunnon hammaspiikit, voi ressukka. Tosin itse en siihen pysty vaikuttamaan, mutta toivottavasti omistaja tilaa raspauksen tuolle otukselle. En kyennyt kuitenkaan kauaa ratsastamaan, noin vartin verran, koska olin aivan umpijäässä ja sormetkin ihan kohmeessa hanskoista huolimatta - mitä tästä opimme; pukeudu tarpeeksi lämpimästi. Hyppäsin siis loppukävelyjen (tai niiden yrittämisen) jälkeen alas selästä ja annoin Hessun Nooralle käpäliinsä kun itse sain riisuttua hanskat ja tarkasteltua punaisena hohtavia jääkylmiä käpälöitäni. Yleensä Hessu on kävellyt Nooran vierellä talliin vapaana, mutta tälläkertaa kun Noora lähti kävelemään, herra huu pinkaisi omiin matkoihinsa ja juoksi talliin edeltä, onneksi. Noora otti Hessulta varusteet pois ja hoisi sen loppuun, itse lähdin siinä vaiheessa jo kotiinpäin ajelemaan, sillä Noora pääsi poikaystävänsä kyydillä kotiin tallilta kun he olivat sinne ratsastamisemme aikana tulleet.

Minä ja Hessu, joskus aikoinaan kun liikutin sitä.

Perjantaina & sunnuntaina oli Fannilla vp.

Lauantaina äiti ja Janina kävivät tallilla, ja olivat ratsastaneet Fannin pellolla. Mennyt ilmeisesti ihan kivasti.

Maanantaina lähdin Hennan kanssa päivällä heppailemaan ja maalailemaan talli valmiiksi. Suuntasin siis Hennalle ja nappasin sen kyytiin, jonka jälkeen mentiin tallille, johon hepat nyt siirtyvät viikonloppuna. Maalattiin talli loppuun ja siitä tulikin paljon valoisampi ja siistimmän näköinen! Laitettiin karsinat valmiiksi, lakaistiin lattia ja selvittiin pari laatikkoa missä oli jos jonkinmoista tavaraa, heittäen sieltä ylimääräiset roinat pois. Tämän jälkeen jätettiin talli hetkeksi kuivumaan ja lähdettiin moikkaamaan heppoja. Päätettiin pitää niillä vapaapäivä, koska puuhaa oli vielä tehtävänä, joten saivat vain harjauksen, ruuat ja leikkelin Fannin harjaa, tosin huonolla menestyksellä. Sakset olivat niin tylsät, että niillä sai oikein nirhiä olan takaa, että leikkasivatkin jotain! Harja on myös sen näköinen - epätasainen ja hassun näköinen pystypiiska. Täytyypi siis tasoitella ja siistiä se kun on aikaa. Hepoiset pääsivät siis takaisin laitumelle ja me alettiin siivoamaan tavaroita "tallihuoneesta" ja pakattiin suurinosa ja tarpeeton tavaramäärä autoon. Laitumelle siis jäivät vain sadeloimet, ruuat, harjat, satula, suojat, suitset, yksi raippa ja meidän kypärät. 

Hevostavaralla pakatun auton kanssa lähdettiin takaisin tallille viemään nämä tavarat jo valmiiksi sinne ja järjestämään ne paikoilleen, jonka jälkeen suunnistettiin kotiin!

Tiistaina oltiin taas perus kokoonpanolla maastoilemassa, eli minä & Fanni, Henna & Nosse. Mentiinkin tekemään suhteellisen pitkä maastolenkki. Fanni oli jo alkukäynneissä ihan mahdoton, koitti mennä kylkimyyryssä keskellä hiekkatietä ja protestoi antamiani apuja. Ylitettiin asvalttitie, jonka jälkeen päätettiin ravata. No mutta ei, eihän sekään voinut onnistua, vaan F nosti kokoajan laukkaa. Aina kun sain sen edes hetkeksi raville, annoin löysempää ohjaa ja taputin kaulalle, mikä ei läheskään kokoaikaa auttanut. Koitettiin sitten niin, että me ravataan edellä ja Henna ja Nosse perässä. Tällöin Fanni suostuikin ravaamaan oikein nätisti! Lienee tuo korvienvälissä oleva kisavietti vie kuulon ja hiljaisen vauhdin merkityksen pois kokonaan. Ravattiin aika pitkään, kunnes laskettiin käynnille kun mentiin erään maatalon pihanpoikki vievää tietä, jottei suditeta koko tietä sen näköiseksi, että siellä olisi käynyt kymmenen miljoonaa myyrää kaivuuhommissa.

Käyntipätkän jälkeen nostettiin laukka ja mentiin jonkin verran tietä eteenpäin kunnes pysähdyttiin ja käännyttiin takaisin päin, sillä tie päättyy erään mökin pihaan. Nostettiin takaisin päin uudelleen laukka, mistä korvaotukset innostuivatkin ihan huolella ja pinkoivat minkä jaloistaan pääsivät, eipä tuo haittaa kun tietää miten pysähtyvät eivätkä välttämättä ihan heti lähde viemään osaavissa käsissä. Fanni kuitenkin sai kekseliään innostumisidean ja vippasi takapäänsä ilmaan laukassa, meikäläiseltä tipahti toinen jalustin ja keikuin hetken selässä kuin perunasäkki, kunnes sain neidin pysähtymään ja jalustimeni takaisin. Loppumatka meni tosi hyvin ja laukattiin ja ravattiin vielä muutamat pätkät, jonka jälkeen käveltiin pitkin ohjin takaisin. Fanni sai linimenttiä koipiin sekä loimen niskaansa. Heitettiin laitumelle vielä heinät ja täytettiin vesiastiat, jonka jälkeen jätettiin pollet mussuttamaan ruokiaan aitojen sisälle ja suunnattiin itse kotiin.

Yritin muokkailla, tähän sopisi kivasti joku kuvateksti, mutta mikä?

Keskiviikkona & torstaina (eli tänään),  äiti ja Janina ovat käyneet talleilemassa ja antaneet Fannille matolääkkeen.

Hyvin kuvaton postaus, kun en ole saanut ketään kuvailemaan ja kännykässä ei ole ollut muistikorttia paikallaan niin silläkään saanut otettua kuvia! Huomenna on tarkoitus siirtää Fanni ja Nosse lopputavaroineen tallille Hennan kanssa ja lauantaina hakea kaverimme Nikin hevonen Odys samalle tallille. Postailen siis lisää ja varmasti kuvien kera viikonloppuna! Myös kotkalaiset kaverini tulevat luokseni viikonlopuksi, saa nähdä mitä keksimme! Postailen mahdollisuuksien mukaan, huomenna tai sunnuntaina, lauantaina en ehdi.

Peltotuuppauksia & istunta- ja pohjeongelmia

Tänään suunnattiin heppailemaan Hennan ja Tarun kanssa ja tarkoitusena mennä pellolle kiemurtelemaan. 

Henna ja Taru laittoivat Nossen valmiiksi ja minä Fannin. Otin Fannilta pois rintaremmimartingaalin tuohon pellolle. 

Neidillä oli virtaa ensin, eikä olisi tahtonut keskittyä mihinkään aluksi, vaan olisi tahtonut vain kipitellä horisonttiin olisin ollut sitten kyydissä tai en. Aloin kokoamaan sitä, ja pikkuhiljaa se alkoi rentoutua käynnissä ja kantoi takapäätäänkin mukana, eikä laahannut perässä kuin etana konsanaan. Tehtiin voltteja kumpaankin suuntaan ja neiti taipui ihan kivasti. Tein muutamia pysähdyksiä käynnistä ja pyysin myös peruutusta, mikä alkoi tammamammaa kiukuttamaan ja protestoi hieman ohjaa vastaan, mutta peruutti kuitenkin ja sai kehun siitä.

neuvotteluja.

Sellaisen abouttiarallaa 15 minuutin kävelyn jälkeen nostin ravin ja ravailin pääosin ympyrällä. Välillä rouva tahtoi nostaa päänsä ilmoihin ja yritti juosta alta, ja välillä taas kantoi itseään nätisti. Ravailin kumpaankin suuntaan ympyröillä ja ns. kentän muotoista aluetta. Tein ravista pysähdyksä ja pysähdyksestä takaisin raviin siirtymisiä muutamia, jotka onnistuivatkin ihan hyvin. Laukan nostin vain kerran isolla ympyrällä ja laukkasin muutaman kerran ympyrää ympäri, mutta muuten ravia ja käyntiä. Väänneltiin pellolla noin tunti, ellei jopa ylikin ja annoin Fannin kävellä loppuajan pitkin ohjin ja jalustimet ylhäällä eli siis ilman jalustimia. Loppukäyntien jälkeen pomppasin alas selästä ja nostin jalustimet ylös sekä löysäsin satulavyön ja suunnistettiin takaisin laitumelle purkamaan hepat. Henna ja Taru olivat siis ratsastaneet Nossen puoliksi ja Henna hypännyt muutaman kerran yksittäistä estettä.

Pollet saivat harjauksen, linimentit sekä sadetakit niskaansa, jonka jälkeen pääsivät takaisin laitumelle ja me täytettiin vesiastiat.

hurja pallomasi!

Itseäni on alkanut vaivaamaan oma istuntani. Olen ihmetellyt miksi Fanni kulkee välillä maastossa vinossa vasemmalle ja satula on aina kallellaan samaan suuntaan hieman. Älysin viikonloppuna miksi, kun ratsastin kaverini hevosta Perleä, jonka kanssa satula oli samaan suuntaan kallellaan. Syynä siis ilnmeisestikkin se, että painan enemmän vasemmalle jalustimelle ja/tai istun enemmän vasemmalla istuinluulla painaen satulaakin vinoon, jolloin hevonenkin automaattisesti on vino. Ajattelin alkaa treenaamaan kyseistä ongelmaani nyt ilman jalustimia ratsastamalla, josko se auttaisi? Muilla vinkkejä tälläiseen ongelmaan ja miten saisi asian korjattua?

Toisena vaivaavat jalkani, en edes tiedä, miten saan ne sellaisiin asentoihin vängerrettyä millaisissa ne kuvissa ovat. Esimerkkinä alempana kuva. Miten saisin siis jalkani pysymään suorassa, etteivät ne heiluisi kuin riisinukella hevosen kyljissä?

Tuo jalka?! Miten on mahdollista saada se edes tuollaiseen asentoon?

Ja vielä kun nyt vauhtiin pääsin niin kolmantena Fannin herkkyys pohkeelle. Maastossa sen kanssa yksin ollessa, se voi olla täysin tottelematon pohkeelle vaikka paukuttaisin jaloillani kuin kaniini vihaisena - se ei reagoi mitenkään. Mutta yleensä kentällä tai kaverin kanssa maastossa se reagoi liiankin hyvin. Ihan pienen pieni kosketus ja neiti olisi jo kiitolaukassa, jos sen vain päästäisi menemään. Ja kun pyytää esimerkiksi voltilla pohkeen kanssa asettumaan tai siirtymään pohkeella, se lähtee koventamaan vauhtia. Pidätteet auttavat toki, mutta miten sen saisi ymmärtämään, ettei aina ole tarkoitus kaahata. Tietystikkin treenailulla paljon, mutta kun välillä tuntuu ettei tuon elukan päässä liiku kuin silmät ja korvat, sekä hyvin usein myös kieli. Ärgh, nämä on taas tälläisiä päiviä kunlöydän itsestäni ja hevosesta niitä inhottavia ja vaivaavia vikoja! Mutta ehkäpä me vielä joskus saadaan kaikki korjattua, aikaa ja treeniä - PALJON !

Tiistaitalleillua ja ammuu-otuksia!

Koulun jälkeen suuntasin hakemaan Hennan kotoaan ja hörppäsin siinä kahvit nassuun, jonka jälkeen lähdettiin ajamaan tallille.

Ihana Fampula tuli portille vastaan, oli vaan ihan mielettömän ihanaa nähdä oma mussukka viikonlopun jälkeen kun en ole tallille päässyt!

Laitettiin pollet kuntoon ja laitoinkin Fannille nyt rintaremmimartingaalin päälle, sillä kuten tiedän, sillä on vapaapäivien jälkeen pöllöilyenergiaa ihan hirmuisesti ja olikin iha hyvä idea laittaa se.

Lähdettiin maastoon purkamaan energioita. Fanni oli aluksi rauhallinen ja leppoisa lupsakka ratsastaa, mutta hetken kävelyn jälkeen virtaa alkoi tulla jostain. Laukattiin pieni ylämäki ja Fannihan olisi halunnut paahtaa vielä alamäkeenkin täysillä, en kuitenkaan antanut neidille siihen lupaa. Ravailtiin jonkun aikaa hiekkatietä ja nostettiin laukka, mentiin laukkaa jonkin matkaa kun oli oikein hyvä suora päästellä. Ravin kautta käyntiin ennen lehmä-aitausta ja siellähän oli kaikkea pelottavaa, ei siinä ,että lehmät olisivat olleet pelottavia, muttakun kaikki ladonnurkat, pusikot ja muut mörköpensaat pelottaviat pientä hevosparkaa ja se oli ihan jännittynyt. Kyllähän se lehmiäkin kyttäili kun olivat kauempana. Mentiin vielä hetken matkaa eteenpäin, kunnes käännyttin takaisin päin. Taas lehmien kohdalla Fanni katseli ihmeissään niitä läikikkäitä otuksia, jotka siirtyivätkin pällistelemään meitä aidan viereen. Fanni ja Nosse hieman katselivat kummissaan niitä otuksia, joiden suusta pääsi omituisia "ammmuuuuuu" -ääniä, mutteivat ne olleetkaan yhtään pelottavia. Sen sijaan olisivat kaviolliset otukset halunneet tehdä lähempääkin tuttavuutta, sillä siirtyivät lähemmäs aitaa.

Jatkettiin matkaa kuitenkin taas ja päätettiin ottaa viimeinen laukkapätkä sillä hyvällä suoralla. Fanni ampaisi kuin tykinkuula vauhtiin, enkä itse meinannut pysyä lähdössä mukana. Korvien välissä neidillä juoksi ilmeisesti jonkinlainen hamsteri juoksupyörässä kilpaa, koska kuulo ei ollut päällä laisinkaan; pidätteet, istunta, ei mikään tahtonut mennä ymmärrykseen hiljentää vauhtia. Onneksi ei lapasesta lähtenyt kuitenkaan ja pysähtyi kun Nossekin hiljensi vauhtiaan. Ravattiin vielä yksi ylämäki ja käveltiin takaisin laitumelle pitkin ohjin.

Hepat saivat vielä harjauksen, linimentit sekä sadeloimet niskaansa viileiden öiden ja sateisten ilmojen vuoksi, koska eivät vielä pääse sisälle yöksi.