Viikossa puuhailtua & odotettu tapahtuma!

Mulla on taas ollut niin hirvittävästi puuhaa, etten ole kerennyt koneelle bloggailemaan. Tänään kuitenkin ennen muita puuhasteluja kerkesin "aamukahvin" lomassa nopeasti postailemaan. Ajatus ei näin hetki sitten heränneenä ihan mahtavasti kulje, mutta koittakaahan jotain selkoa saada ;)

Olen Fannin kanssa maastoillut nyt viikonverran ilman satulaa, eikä siitä ole oikein kummallisempaa kirjoitettavaa. Mulle on tullut joku villitys satulatta menosta ja osaan istuakkin paremmin ilman. Liekö tuo meidän satula ei sovi meikäläisen kinkulle. 

Tällä viikolla kävin maastossa ja pellonreunassa syöttelemässä Fannia vihreällä ilman satulaa sekä kuolaimettomilla. Vähän jänskätti tuon pölöpään kanssa lähteä sillä varustuksella maastoon, kun kuitenkin tiesin, että voi sattua ja tapahtua vaikka ja mitä. Lenkki meni kuitenkin oikein mallikkaasti siihen verrattuna mitä olin itse ajatellut sen olevan - ei mitään kontrollia korvien väliin. Takasin tallille päin toki sai tehdä jonkin verran töitä, että tuo elukka pysyisi käynnissä. En olisi kuitenkaan uskonut, että olisin tuolla varustuksella ravaillut ja laukannutkin. Toimihan tuo elukka kuitenkin ihan sinällään ok:sti sen maastolenkin, joten ehkäpä uskaltaudun joku toinenkin kerta yrittämään taas samaa :)

Eilen kävin tallilla yksin. Tein tallin valmiiksi ja hain Nossen tarhasta, kun olin Hennalle luvannut liikuttaa sen. 

Lähdin pojan kanssa tekemään noin puolen tunnin reippaan lenkin ja olihan herralla energiaa vaikka muille jakaa. Olisi niin kovin tahtonut vain laukata kotiin päin. Onneksi Nosse on niin ihana karvakorva, ettei se keksinyt minkäälaisia paheita. Tosin mulla se ei ole niitä ikinä tehnytkään, jos oikein muistan :) Lenkin jälkeen hoidin Nossen ja vein sen takaisin tarhaan, jonka jälkeen oli Fannin vuoro.

 Päätin lähteä Fannin kanssa harjauksen ja suojien laittamisen jälkeen kävelemään ihan maastakäsin. Poikettiin matkalla läheiselle pellolle, jossa tamma sai syödä vihreää apauttiarallaa vartin verran. Olisin luullut, että matka takaisin tallille olisi ollut taas "kumpi taluttaa kumpaa" -menoa, mutta rauhallisesti meni sekin. Itse pidin narun päästä kiinni ja Fanni sai välillä haukata evästä tienreunasta. 

Fannikin pääsi tarhailemaan kun olin siltä varustuksen riisunut. Kannoin tarhoihin vielä vedet ja suuntasin sitten kotiin.

Eilen aamulla tapahtui kauan odotettu juttu. Sain ensimmäisen kummilapsen, pienen prinsessan :) Ihan uskomaton olo! Pääsenkin varmaan viikonloppuna katsomaan pikkuista neitiä kun Henna pääsee sairaalasta kotiin. Ihan mahtavaa! :) Tästä syystä siis liikuttelen Nossea tarvittaessa Hennan pyytäessä. 

Tänään menen liikuttamaan tallinomistajamme toisen hevosen, puoliveritamma Vivan, josta olen maininnutkin aiemmin eräässä postauksessa. Fanni saa luultavasti vapaapäivän tänään ja huomenna liikutuksessa on siis Fanni ja Nosse.