sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kokeilussa hackamoret!

Olen jo hyvät tovit sitten kysellyt Marjutilta, josko saataisi kokeilla heidän hackamorejaan, mutten tietenkään ole aikoihin saanut aikaiseksi niitä oikeasti sitten kokeiltua. Tänään kuitenkin vihdoin ja viimein sain itseäni niskasta kiinni ja päätin lykätä ne tammuskan päähän.

Näinkin pirteänä lähdettiin laitumelta töihin!
 Kentällä Fanni oli niin hieno! Tehtiin pelkkää käynti- ja ravityöskentelyä kenttää ympäri, tehden pysähdyksiä, voltteja ja isoa keskiympyrää. Neiti kulki ihan tosi rentona ja rauhallisesti, vaikkakin välillä meinasi kaasu lisääntyä, mutta jokatapauksessa ihan mahtavasti! Oma istuntani taas heittelehti tosin ankanpyrstökevennykseen ja niin edespäin. Vielä on sen kanssa tehtävä töitä, mutta eiköhän taas opita lisää kun päästään seuraavalle tunnille. 



Tässä huomaatte kuskin ankanpyrstökevennyksen! 



Välillä neiti näpsä oli eri mieltä kuin kuljettaja, tosin kuljettajallakin on vähän liian pitkät nuo ohjausvälineet...

Ratsastelun jälkeen riisuin neidiltä varusteet ja irtojuoksuttelin laukat, sillä selästä oltiin vain ravailtu.


 Tammuska sai vielä liikutuksen jälkeen leipää ja porkkanoita palkinnoksi hienosta käyttäytymisestä. Rasvailtiin myös ötököiden puremat ja hölväiltiin linimentit jalkoihin. 

maanantai 17. elokuuta 2015

Ihka ensimmäinen ratsastustunti!

Vihdoin ja viimein sain itseäni niskasta kiinni ja ilmoitin minut ja tammuskan tunnille! Olen tosi paljon jännittänyt noita tunteja, enkä koskaan ole ollutkaan sellainen ratsastustunneista villiintyvä ihminen. Nyt kuitenkin muutamat kuukaudet on tuossa meidän tallilla käynyt eräs ulkopuolinen ratsastuksenopettaja pitämässä tunteja ja kun vierestä niitä on seuraillut, niin on kyllä vaikuttanut niin mukavalta että! Tämäpä syynä ehkä siihen, että vihdoin sain ylitettyä itseni ja ilmoitin meidät mukaan viime viikon torstain toiselle tunnille!

Nainen piti ensin toisen tunnin, missä oli kolme ratsukkoa ja me oltiin sitten seuraavalla tunnilla Fannin kanssa Hennan ja Nossen sekä läheisen tallin lv-ruuna Arskan ja tämän vuokraajan kanssa.

Lähdettiin aluksi liikkeelle siitä, millainen hevonen Fanni on ja kerroinkin sitten meidän ongelmakohtia; kaahaus, oma istuntani ja oikominen kulmissa. Lisäksi vielä siihen epämääräinen laukkaräpellys. 

Alettiin siis ihan alusta ja katsottiin mun jalustimien pituus ja istunta. Noh, ihan päin peetähän ne olivatkin ja kun olen tottunut menemään lyhyillä jalustimilla, niin tuntui että mulla ei ole jalustimia ollenkaan kun jouduin niitä niin hurjasti pidentämään. Kun istunta oli katsottu niin alettiin hioa kulmiin ratsastusta aluksi niin, että ratsastin vain kohti kentän kulmaa/päätyä, tein pysähdyksen, käänsin keskivartalolla, pohkeella ja sisäohjalla siitä "terävän" kulman. Tätä tehtiin sitten joka kulmaan ja kaikissa käännöksissä. Kun aloin huomaamaan istuntani vaikutuksen hevoseen, tajusin, että kyllä sitä on tullut ihan päin peetä istuttua, sillä heti kun asentoni parani alkoi Fanni kulkea rauhallisesti ja oikein päin, ihan mahtavaa! Se oli tosin koko tunnin aikalailla raskas kädelle käynnissä. 

Ravissa ratsastin myös kulmia ja mikäli homma meni kulmassa kaahamiseksi, laskettiin tahti käyntiin ja tehtiin kulma käynnissä. Kevyessä ravissa mulle tuli ankanpyrstö kevennys ja lantion kierto, mistä kyllä tiedostin ankanpyrstökeventämisen. Nämä sitten hiottiin seuraavana kuntoon. Harjoitusravissa sen sijaan pystyin pitämään asennon paremmin, vaikkakin mulla hölskyi jalustimet ihan hillittömästi jaloissa syynä, etten koskaan ole oppinut niin pitkillä jalustimilla menemään ja nuo koivet olleet muutenkin mun ongelmakohta. Saatiin mentyä tosi rauhallista ravia, mikä suorastaan ihmetytti itseäni, mutta sekin on johtunut varmaan mun omasta istunnasta ja tehtiin vielä siirtymisiä istuntaa ja hengitystä apuna käyttäen. Laukkaa ei tällä kertaa katsottu meidän kanssa ollenkaan, vaan keskityttiin näihin tuon "kuumakallen" kanssa, millaiseksi opettaja sitä kutsui.

Mulle jäi ihan tosi positiivinen ja superhyvä olo tuosta tunnista ja Fannikin oli tyytyväisen oloinen! Tuo opettaja oli kyllä ihan huikea, osasi opettaa lämpösratsukoita todella hyvin ja kehui paljon. Sovittiin myös, että kun me seuraavaksi mennään tunnille, niin otetaan Fannin kanssa ihan kahdestaan ensin puoli tuntia hänen opissaan ja sitten vielä sen jälkeen muiden kanssa yhteiselle tunnille. Kyllä aiotaan jatkaa tätä tunneilla käymistä, ei nyt välttämättä joka viikko, mutta kuitenkin!

Lapsi sai rankan opiskelun jälkeen vähän pöperöä sekä suihkun.

Ollaan nyt pörräilty tunnin jälkeen kentällä ja ratsasteltu paljon kulmia ja käännöksiä niin käynnissä kuin ravissakin. Kyllä todella huomaa, että heti kun istun oikein, alkaa Fanni kulkemaan rauhallisesti ja oikeinpäin. Toivottavasti saataisi joku kuvailemaan meitä jokupäivä! :)

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Haaste hevosbloggaajille


OHJEET:
Lisää postaukseesi yllä oleva kuva, sekä yhteensä viisi kuvaa, jotka kuvaavat mielestäsi parhaiten sanoja "onnellisuus, rauhallisuus, ystävyys, muistot sekä yritteliäisyys". Tämän jälkeen lisää vielä yksi kuva, jota voit kuvailla haluamallasi yhdellä sanalla. Haasta mukaan viisi blogia. Mikäli haluat, voit linkata postauksesi Kavioilla -blogiin, johon linkatuista postauksista parhaimpia julkaistaan.
Lisätietoja: kavioilla.blogspot.fi



ONNELLISUUS
- Fanni ja Nosse kirmailemassa onnellisena laitumella 2014 -



RAUHALLISUUS
- Fannin kanssa rauhallisella kävelyllä ihan kahdestaan hiljaisuudessa kesällä 2013 -



YSTÄVYYS
- Some of my best friends never say a word to me. Sanoinkuvailemattoman ihana ja ärsyttävä otus, joka on keikkunut menossa mukana jo useamman vuoden. Päivääkään en vaihtaisi pois ylä- ja alamäistä huolimatta. Elämäni hevonen.  -



 MUISTOT
- Fannin selässä ihka ensimmäistä kertaa syksyllä 2010, kun se siirtyi meidän omistukseen. Ihme rimpula! -


YRITTELIÄISYYS
- Jotain on mahdollisesti tehty oikein. Ihana huomata, että kehitystä on tapahtunut muussakin kuin rakenteessa. Näistä tulee aina niin hyvä mieli, sellaisinakin päivinä kun mieli tekisi heittää hanskat tiskiin ja antaa olla. Never give up! -


LAPSUUSMUISTOT
- Pikkuminä ja jo edesmennyt lämminveritamma Velvet Kiss. Tässä on yksi niistä hevosista, joka on jäänyt pysyvästi mieleen ja joka opetti minulle ihan älyttömästi. Milloin se lähti minulta käsistä, peruutteli ojiin, loikki pystyyn, pukitteli, tuli tarhassa korvat luimussa pahannäköisenä vastaan äitin pelätessä joka kerta kun tallille lähdin, että mitä minulle sattuu...Silti ratsastin ja hoidin sitä silloin nuoresta iästäni huolimatta. Tämä oli tamma isolla T:llä, mutta kuitenkin ihan mahtava hevonen! -



Kiitos haasteesta Waldgeistory/Milla!

SEURAAVANA HAASTAN