keskiviikko 30. joulukuuta 2015

" On...


...vilinää, melskettä, helinää helskettä pienten tiukujen
 On korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten"



Juurikin yllämainittuihin sanoihin voisin tiivistää tämän jouluhulinan! Eihän tässä ole tänne kerennyt edes kirjoittelemaankaan. Jokatapauksessa hiukan myöhässä - hyvää joulua teille lukijani!

Itse vietimme joulumme Kotkassa sukulaisiemme luona ja Fannin hoiti sinä aikana tallinomistajamme, vuokraajamme ja eräs tallilaisemme. Suuri kiitos heille!  

Joululahjaksi tuli jos jonkin näköistä tarpeellista lahjakorteista villasukkiin ja tallikenkärahoihin, joten tyytyväinen saa olla. Fanni sen sijaan sai joululahjaksi uuden fleecevuorellisen sadeloimen sekä herkkunamipussukan.

Olihan meillä tallipikkujoulutkin ennen joulua! Melkein koko talliporukka saatiin kasaan ja tallihommien jälkeen somistettiin hepat ja itsemme joulutunnelmiin ja lähdettiin pienelle joulumaastolenkille. Osa porukasta tuli kävellen ja muut ratsain. Itse olin Hennan kanssa Nossen selässä tandemina kun Janina meni Fannilla. Maastoilu meni muuten mukavasti, mutta joukkomme tammat Fanni ja Pulla päättivät pistää vähän extremeä joulutunnelmaan! Fannilla tuli niin kiire kotiin kun käännyttiin, että teki kevätjuhlaliikkeitä ja Janina putosi sen selästä ja Pulla sen sijaan loikki pystyyn hurjasti! Janina pääsikin sitten Nossen selkään ja Henna talutti takaisin tallille ne kun Janina satutti itsensä pudotessaan suoraan kyljelleen kovalle hiekalle. Itse hyppäsin Fannin selkään ja tammuskahan koitti vielä silloin perseillä kevätjuhlaliikkeillään, mutta rauhoittui loppumatkasta kuitenkin. Onneksi kenellekkään ei käynyt pahemmin! 

Joulumaastoilun jälkeen juotiin vielä talliporukan kera glögit, syötiin konvehteja, torttuja ja pipareita sekä juteltiin mukavia. Siitä oli hyvä aloittaa valmistautuminen the päivään - jouluaattoon!


Joulumöllöttäjät!

Joulumaastoporukka! Vasemmalta lukien tinkerorivarsa Heikki, lv-r Ässä, Fanni, lv-r Nosse ja tinker-tamma Pulla.


Varamamma Fanni ja Marjutin tinker-orivarsa Heikki

Vasemmalla Janina & Fanni ja vieressä oikealla minä ja Henna Nossen kanssa tandemina

Fannin kanssa ollaan nyt muutamana päivänä kun ollaan reissusta palauduttu menty kentällä ja tammuska onkin ollut aivan mahtava! Se on alkanut saamaan ruokaansa magnesiumjauhetta, mikä rauhoittaa sitä todella huomattavasti enkä itse valita siitä lainkaan. Itse menenkin vasta lauantaina taas tallille, joten siitä ehkä silloin enemmän!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

kaikenkarvaiset kaverit

Nyt kun itse olen sairastellut kuumepöpöä, niin olen pitänyt tallivapaita ja Fannin on hoitanut Janina, vuokraajamme ja parina päivänä karsinan ja ruuat pari tallilaistamme.  Olen siis touhuillut muiden ötököidemme kanssa kotosalla sillävälin.

Meille muutti Marjutilta uusi karvainen perheenjäsen viime viikonlopun aikana. Tämä kaveri on kolmivuotias kissaherra, joka tottelee nimeä Tauski, on mitä mahtavin ja ihanin otus! Alkuun oli vähän pieniä sopeutumisongelmia ensimmäisinä päivinä meidän russelipojan kanssa ja Tauski piileskelikin useasti telkkaritasojen yms. takana suojassa tuolta hirveän pelottavalta ja vauhdikkaalta toverilta. Kaksikko on jo sopeutunut kaksinelämiseen ja Veetikin on ottanut kissimirrin hyvin vastaan ja ymmärtänyt, että tämä kaveri onkin sen pomo, talon kuningas. Toverukset ruokailevatkin samanaikaisesti kahdessa tasossa - Veetin ruuat on lattialla pikkupöydän alla ja Tauskin pöydän päällä. Kumpikaan ei onneksi koske kummankaan ruokaan. Itse Tauski on hyvinkin koiramainen kerjätessään juustoa, ruokaa tai muuten vain jutellessa "mauu" tepastellen pitkin keittiötä. Sohvalla tuo tulee syliin kehräämään ja nukkumaan, jopa päällekkin ja leikkii silloin kun itseään huvittaa. Läppärin läpän saa kyllä aina koneen ollessa auki taittaa hiukan kiinni, jos itse ei siinä sillä hetkellä oleile, sillä Tauskitoveri tykkää makoilla ja tepastella näppäimistöllä. Kaveri on onnistunutkin lähettämään hyvinkin epämääräisiä viestejä facebookissa, hävittämään hiiren näytöltä ja kääntämään ruudun pystysuuntaan ennenkuin itse opin laittamaan koneen näytön kiinnemmäs. Kaikenkaikkiaan aivan mahtava elämänkumppanihan tuo on <3 


Kerjäläiset osingoilla
Veetin kanssa käytiin tänään metsälenkillä kun tännekkin satoi lunta ja oli kiva ilma lähteä ennen pimeää vähän kävelemään metsään. Vanhus olikin ihan innoissaan melkein koko lenkin vapaana juoksemisesta ja lumesta kun kärsä oli vähän väliä jossain pöpelikössä lumen keskellä. Hyvin jaksoi vielä vanha (vaikkei sitä uskoiskaan vanhaksi) herra pinkoa täysillä metsiköissä ja itsellekin tuli hyvä olo kävelystä ja raittiin ilman nappaamisesta tovin sairastelun jälkeen! Jospa sitä taas ensi viikolla pääsisi talleilemaan ja ruuvailemaan Fannille hokit kiinni mikäli tuo lumi ja pakkanen näyttää pysyvän maassa.


Täällä kelpaisi myös köpötellä hevosella, harmi vaan, ettei siihen ole mahdollisuutta kun tammuska asuu niin kaukana!


torstai 12. marraskuuta 2015

~ never give up!

Aivan pakko tulla hehkuttamaan edellispäivän ratsasteluja! Nyt taas muistaa miksi tätä harrastaa!

Mentiin tiistaina äitin ja Janinan kanssa tallille. Janina lupasi pitää meille jonkunlaisen "tunnin". Sillä välin kun itse siivosin Fannin karsinan, Janina laittoi Fannin valmiiksi mulle ja äiti laittoi tammuskan ruuat.

Päästiin kentälle ja päätin juoksuttaa alkukäynnit ja -ravit liinassa, jotten tuo elukka ole ihan energiaa täynnä kun maanantaina ne juoksentelivat irtona vain pikaisesti Nossen kanssa kun olin yksin tallilla, hoidin molemmat hevoset ja karsinat ja ilma oli mitä kamalin. Liinassa tammuska osasi käyttäytyä hienosti ja ravailikin rauhallisesti. Kun hyppäsin selkään, oli ensin vauhtia aivan liikaa ja meni tovi, ennenkuin se alkoi kuuntelemaan ja rentoutumaan. Janina tuli alkulämmittelyjeni jälkeen kentälle ja alkoi huutelemaan ohjeita. Tehtiin pysähdyksiä käynnistä sekä ravista, kiemurauraa (joka tosin meni toisinaan vähän liian vauhdikkaasti, suunnanvaihtoja, voltteja, keski- ja pääty-ympyröitä ja paljon siirtymisiä. Jokaisessa kulmassa koitin taivuttaa ja kääntää mahdollisimman hyvin, vaikkakin ravissa välillä epäonnistumisia koettiin. Fanni alkoi todella hyvin kuuntelemaan ja alkoikin taipumaan kivasti sekä oli rauhallinen ratsastaa. Sai kyllä paljon kehuja! Janina meni sen kanssa vielä meidän treenailuiden jälkeen loppuravit ja -käynnit.  Harmi vain, ettei saatu kuvia otettua kun oli jo niin pimeää.

Mulla oli kyllä niin sanoinkuvailemattoman hyvä fiilis tästä ratsastuksesta! Hetki sitten tuo lomaili jumien takia, oli tönkkö, kompuroiva ja kipeän oloinen, mutta nyt vihdoin taas kunnossa ja sen huomaa. Nämä on niitä mahtavia onnistumisen kokemuksia tässä harrastuksessa ja tästä on hyvä jatkaa!

Ainut, etten osaa istua harjotusravissa jalustimet jalassa ja satulassa niin kuin kuuluisi. Ilman satulaa tai jalustimia ei ole minkäänlaista ongelmaa. Mikähän tähän auttaisi?


Hetki sitten oli tosiaan sellainen "ei tästä mitään tule" -olotila jonkin aikaa kun tuo sairasteli noiden jumien kanssa ja kauhulla jo pelkäsin, että siellä on jotain suurempaa. Onneksi taas on kaikki mallillaan ja kuten otsikossa se tuleekin, pää pystyyn ja never give up!

lauantai 7. marraskuuta 2015

DIY letitysrusetit

 Löysin eräästä blogista vinkin, kuinka tehdään itse letitysrusetteja. Meillä oli jäänyt ystävänpäivän mätsäreistä tuollaista vaaleanpunaista "rusettinauhaa" Fannin laatikkoon kun se sillä oli mätsäreissä laitettuna häntään, joten kun se käyttämättömänä siellä oli niin päätin toteuttaa tämän rusetti-idean siitä. Tässä postauksessa siis kerron kuinka toteutetaan nuo letitysrusetit itse.

Sivussa näette myös meikäläisen tämän hetkisen kännykän! Tuon kanssa ei paljon kuvailla ;)


Tarvikkeet:
  • nauhaa, josta haluat tehdä rusetit (itselläni vaaleanpunaista 4cm leveää, olisi saanut kyllä olla hieman kapeampaa)
  • nuppineuloja
  • ompelulankaa (mieluiten saman väristä kuin nauha)
  • silmäneula
  • kumilenkkejä
  • sytkäri/tulitikut
  • mittanauha/viivoitin



 1. Mittaa ja leikkaa nauhasta n. 10cm pituinen pala 



2.  Mikäli nauha on purkaantuvaa sorttia, polta nauhan päät purkautumisen estämiseksi.


3. Taita nauhan pala kolminkerroin ja laita nuppineula pitämään se kasassa.


4. Mittaa ompelulankaa n. 60cm mittainen pätkä, pujota neula lankaan ja laita se kaksinkerroin tehden päähän solmu.


5. Laita neula rusetin sisäpuolelta solmun piilottamiseksi ja pujota neula kolmen kerroksen läpi nauhaan kuvan osoittamalla tavalla.


6. Kiristä nauhasta niin, että rusetti rypistyy. Pidä lanka kokoajan tiukkana ja kieputa lankaa keskiosan ympärille aika reilusti, jotta se pysyy kasassa. Lopuksi voit tehdä yhden piston takapuolelle, jottei lanka lähde löystymään seuraavassa vaiheessa.


7.  Ota kumilenkki ja aseta se rusetin takapuolelle. Itse vedin pari kertaa vielä langan koko rusetin ympäri ja kumilenksun sisältä, jotta se pysyy helpommin paikallaan. Sen jälkeen ompele kumilenkki kiinni muutamilla pistoilla rusettiin.


8. Päättele lanka hyvin solmuilla, jottei se lähde purkautumaan ja leikkaa lopuksi ylimääräinen langanpätkä pois. 


9.  TSADAAA! Rusetti on nyt valmis! Itse tein myös tuollaisen isomman häntärusetin.


Mitäs tykkäsitte? Itse tein noita pikkurusetteja 10 kappaletta. Täytyy vain toivoa, että ne kestää ja vaihdella ehkä uusia kumppareita niihin :)

Hierontahoitoa ja karsinan vaihto

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, meille tuli hieroja käymään Fannille ja tallin kahdelle muulle hevoselle tämän viikon maanantaina.

Fanni oli vuorossa toisena ja oltiinkin Hennan kanssa kutakuinkin puoli tuntia ennen hierontaa tallilla, joten kävin ensimmäisenä hakemassa tammuskan käytävälle ja harjailin sen puhtoseksi ennen hierontaa.
Kun Fannin vuoro tuli, hieroja ihmetteli onko edes sama hevonen kyseessä kuin viimeeksi kun osasi olla niin kiltisti ja rauhallisesti. Viimeeksi oli kuulemma ollut kovin rauhaton ja säheltänyt omiaan pysymättä paikalla, mikä ei sinänsä yllätä kun tuo joutuu seisomaan kauan. Takapää oli parempi ja auennut, mutta jumeja oli nyt siirtynyt etupäähän. Etenkin lapojen lihaksiin, joita nyt availtiin enemmän, vaikkakin koko karvamakkara käytiin läpi. Fanni oli tosi tyytyväisen oloinen koko hieronnan ajan ja huomasi kyllä kuinka paljon se nautti kun jumit aukeilivat. Saatiin kuitenkin vielä kehotus, että ainakin yhden kerran tuo pitäisi hieroa läpi ja lupailin laitella hierojalle viestiä ajankohdasta jossakin kohtaa kun en osannut vielä sanoa päivistä. Hoito-ohjeiksi saatiin jälleen pari palauttavaa rentoa vapaapäivää tarhailun merkeissä ja taas kevyesti liikutuksen aloittaminen. Etenkin maastoilu pehmeällä pohjalla olisi palautumisen ja kevyen liikunnan aikana hyväksi. 

Karvamakkara onkin ollut nyt hieronnan jälkeen paljon parempi ja jopa nostelee takakoipiaan hyvin eikä laahusta menemään sekä paljon pirtsakamman oloinen. Tällä viikolla ollaan vapaapäivien lisäksi juoksuteltu, maastoiltu ja menty kentällä rauhallisesti.  

Tänään päästiin siirtymään siirtotallista ylätalliin sisälle kun talliltamme muutti kaksi hevosta pois. Siivoiltiin äitin kanssa ala-talli tyhjäksi, kärrättiin puhtaat purut uuteen karsinaan ja siirrettiin Fannin loimia karsinan eteen. Nyt pääsee neiti näpsä illalla tutustumaan uuteen yksiöönsä, mahtavaa!


Uusi yksiö odottaa asukkiaan!

Tallisiivoilun ja järjestelyjen jälkeen menin Fannin kanssa kentälle. Ensimmäisillä hetkillä se oli aivan kaheli pitkästä aikaa. Selkään en meinannut edes keretä kun se oli lähdössä jo menemään. Eihän koko ratsastuksesta tullut yhtään mitään kun toi elukka halusi kiitää menemään koko ajan eikä olisi yhtään mitään kuunnellut. Päätin luovuttaa hetken päästä, ennenkuin omat hermot menisi, sillä eihän siitä tullut yhtään mitään. Äiti toi meille liinan ja pistin neidin juoksemaan sen päässä. Aivan järkyttävä riekkuminen alkoi samantien - takapää lensi, etupää nousi ja vauhtia riitti. Riehumisten jälkeen se kyllä alkoi rentoutumaan ja ravaili nätisti kumpaankin suuntaan. En juoksutuksen jälkeen enää tohtinut mennä selkään, kun tolla on ollut nyt niin kevyttä liikuntaa, ettei tule tollasen riehumisen jälkeen rääkättyä sitä ihan yht'äkkiseltään loppuun. Tammuska sai kävellä siis loppukäynnit liinan päässä ja pääsi hoitamisen jälkeen tarhaan päiväheinille.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Hajonnutta tavaraa, hierojakäyntejä ja uusi ulkoasu

Jälleen täällä mutkien kautta! Pääsin kuin pääsinkin onnistuneesti vastailemaan vihdoin edellisen postauksen kommentteihin ja kirjoittamaan uutta postausta, sillä koneeni on nyt kiukutellut hyvät tovit kun onnistuin tähän masiinaan saamaan jonkinsortin viruksen, enkä edes jaksanut hetkeen yrittää avata muita ohjelmia kuin Facebookin. Tosin, edelleen tässä virus mättää ja toivottavasti saisin pian tämänkin kuntoon. Käynnykkäkin ihan muuskana, joten mitään kuvia on aika turhaa ollut yrittää ottaa ja nyt viikonloppuna se sanoi itsensä lähes lopullisesti irti. Väliaikaisen kännykän sain itselleni lainaan, mutta kun se sattuu olemaan tuollainen vanha Nokialainen taikakapula, niin sillä ei mitään hyviä kuvia räpsitä. Oman kännykkäni korjausta siis odotellessa tai kuvaajaa tallille mukaan.

Fanni on vietellyt aika leppoisaa elämää nyt hetken aikaa. Se alkoi kiukutella kauheasti satulan laitosta ja selästä muutenkin sekä "kaatui" kulmissa kovemmassa vauhdissa ihan törkeästi. Meillä kävi viime maanantaina 19.10. hieroja katsomassa tammuskan läpi ja jumejahan sieltä taasen löytyi. Ristiselän syvemmät lihakset ovat jumissa sekä toinen puoli hevosesta. Hieroja kuvaili banaaniksi. Fanni sai hieronnan jälkeen muutaman päivän tarhailulomaa, jonka jälkeen liikuteltu kevyesti ohjeiden mukaan pehmeällä pohjalla maastossa ja metsässä. Ensimmäisen kerran menin sen kanssa hierojan jälkeen itse ilman satulaa pikkuruisen metsälenkin ja se kulki kyllä todella tyytyväisenä ja rentona koko ajan, joten ainakin jotenkin auttanut hieronta ja hetkellinen lomailu. Ravissa se oli vielä seuraavina päivinä aika tönkkö takapäästään, mutta sunnuntaina vuokraajamme käydessä sen kanssa maastossa, oli se mennyt tosi rentona ja kivasti ravissakin. Alkaa siis paranemaan! Sillä on tallimme erään toisen hevosen kanssa uusi hieronta-aika ensi maanantaille (2.11), jolloin saataisi taas lisää jumeja auki kun ihan kaikkia ei viime kerralla saatu. Siihen asti taas mennään tammuskan jaksamisen mukaan, kunnes ollaan taas fiksumpia jumien tilanteesta.

Kuten varmaan huomasitte, blogi on saanut uuden ulkoasun! Suurkiitokset siitä kuuluvat Jessicalle! Itse olen ainakin todella tyytyväinen tähän :) 

Nyt kun ei tosiaan sitä kameraa ole niin on aikalailla tylsää kirjoitella näitä postauksia kuvattomina, joten laitelkaapas jotain postausehdotuksia ja -vinkkejä tulemaan! 

lauantai 26. syyskuuta 2015

Kun kaikki ei aina mene aivan putkeen...

Varoitus! Postaus on toteutettu huumorilla ja tilannekuvilla, mikäli et kykene ottamaan kuvia humoristisesti - ethän jatka postauksen selaamista alaspäin.

Eksyin siis selaamaan hevostäyteisiä kuvakansioitani koneelta ja törmäsin jos jonkinmoisiin epäonnistuneisiin ja hulvattomiin hevoskuviin. Päätin toteuttaa näin tylsänä päivänä kipeänä kotona nysvätessäni jonkilaisen postauksen kuvista, sillä muutakaan postailtavaa (eikä tekemistä) tahdo tällä hetkellä olla. Olkaa hyvät siis ja nauttikaa!

Fannin erikoistaidot...

" Joskus mulla on tapana esittää kuollutta töiden jälkeen, ettei vaan uudestaan joutuisi rääkättäväksi. "

" Mamma vei mut lenkille...Näin paljon mua kiinnosti koko touhu... "

"...Mut olihan tää sittenki ihan kivaa! Kerkesin nappaamaan tosta naapurin sedän pellolta vähän huikopalaa vieläpä juurineen kun toi yks heiluu kameransa kanssa tossa. "


" Oon myös ihan hulluna porkkanoihin! "

" Ja sillon kun oon sairaslomaillut, on mulla ollut aikaa harjotella tälläsiä ilmeitä. Näytin ne mammalle kun se tuli käymään taas kameran kanssa, ainakin sillä oli hauskaa! "

" Ja tää on sitten se mun ilme kun tarvisi toisenkin kuskin kanssa tehdä töitä! "

Myös kuljettajalla on ollut joskus hankaluuksia löytää raajoilleen oikeat paikat...


Uskokaa tai älkää, tämän yli päästiin ilman suurempia sähellyksiä!
Joskus ne loikat vaan yllättävät...

Myös sukeltaminen kuuluu joskus lempiharrastuksiini.

" Ei taidolla, vaan tyylillä "
Toivottavasti tykkäsitte tälläisestä erilaisemmasta postauksesta välillä! Tänään meillä onkin talliporukan illanistujaiset, joihin suunnataan iltasella. Niistä mahdollisesti enemmän kunhan taas pääsen hakkaamaan näppäimistöä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

~ Mä oon sopivasti onnellinen

Neiti tammamamma on vietellyt viimeviikon torstaista sunnuntaihin vapaata, kun olimme Kotkassa isovaarin hautajaisissa. Neitokainen osasi kuitenkin käyttäytyä maanantaina fiksusti vapaapäivistä riippumatta.

Sitten taas asiaan. En edes ole muistanut mainita, että Fannille löytyi muutama viikko takaperin aivan loistava, aikuinen vuokraaja, jonka kanssa kemiat kohtaa niin hevosella kuin meilläkin todella loistavasti ja hän on mahtava lisä talliporukkaamme sekä apukäsiin tuon otuksen kanssa. Vuokraaja käykin kahdesti viikossa (tällä hetkellä perjantaisin ja sunnuntaisin) liikuttelemassa ja hoitamassa tammuskan, että mekin saadaan vähän vapaata. Laidunkaudella se tosin ei ole ollut ongelma, mutta nyt lokakuussa tallikauden alkaessa on kiva saada vähän apua tallipuuhissa!

Edellisessä postauksessa myös mainitsin ja hehkutin kuinka neiti elukka toimi Marjutilta lainatuilla hackamoreilla aivan käsittämättömän hyvin ja oli todella rento ratsastaa. Mullahan alkoi heti kutkuttamaan ajatus omista hackamoreista tuolle ja kas kummaa, nyt ne roikkuvat suitsissa kiinni kun olihan sellaiset aivan pakko käydä ostamassa! Ovat kyllä osoittautuneet aivan loistaviksi kapistuksiksi ja nyt aloitettiin siis pääosin kuolaimettomilla ratsastus, mitä en olisi koskaan uskonut tuon kanssa tekeväni. JES! Maastossa toimivuudesta en osaa vielä sanoa mitään, mutta kokeilemallahan sekin selviää.

Hööks 35€ (kuva lainattu hooks.fi)

Tänään käytiin äitin ja Janinan kanssa tallilla. Janina halusi puuhata Fannin kanssa kentällä maastakäsin ja keksinkin laittaa heille tynnyrit pujotteluradaksi ja kaksi puomia, joiden väliin piti pysähtyä. Fanni toimi ihan loistavasti, niin narun päässä kuin irtonakin kävellen Janinan perässä. Tosin saihan neiti palkkioksi porkkanan palasia ja rapsutuksia kun toimi oikein. Alla video pujotteluista ja pysähdyksestä irtona.



Lopuksi päästettiin Fanni juoksemaan irtona laukat ja ravit kun päivän aivojumpat oli tehty. Siinäkin neiti toimi taas mallikkaasti ja juoksenteli ympyrällä Janinan käskyttäessä keskeltä. Loppukäynnit Janina käveli riimun kanssa ilman satulaa kentällä vielä.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Liebster Award -haastepostaus!

Sain Liebster Award -haasteen Millalta, kiitos siitä!

Haasteessa on neljä sääntöä, joiden tarkoituksena on tuoda näkyvyyttä alle 200 lukijan blogeille.



Säännöt:

1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia.
4. Keksi 11 uutta kysymystä haastetuille.




Haastajan kysymykset minulle



1. Mikä blogin nimesi "tarina"?

 Blogini nimi tulee jollakin tavalla blogissa päätähtenä seikkailevan tammuskan nimestä Hot Proof (= kuuma todiste) ja osittain sen luonteestakin kun tuo sattuu olemaan usein nimensä veroinen kaveri!



2. Oletko ujo vai sosiaalinen ihminen?

 Kavereiden kesken sosiaalinen ja ehkä hiukan hölmökin. Tuntemattomien seurassa ujohko. Kärsin paniikkihäiriöstä, mikä haittaa sosiaalista elämää jollakin tavalla tietyissä tilanteissa.


3. Millainen blogi miellyttää omaa silmääsi?

 Siisti ja selkeä ulkoasu, tekstit kieliopillisesti kirjoitettu oikein (olen ihan järkyttävä yhdyssanojen kyttääjä) ja vähemmän suosittu, en tykkää lukea suosittuja ja "kuuluisia" blogeja.


4. Tykkäätkö enemmän lukea blogia, jossa on kuvia ja tekstiä vai videoita ja tekstiä?
♥ En saa koskaan aikaiseksi katsottua videoita (ainakaan loppuun asti), joten kuvia ja tekstiä.




5. Oletko omasta mielestäsi positiivinen vai negatiivinen ihminen?

 Pyrin olemaan positiivinen ja olenkin kai? Negatiivinen olen yleensä kiukkupäivinä kun mikään ei kiinnosta tai huvita.


6. Tuletko hyvin toimeen lasten kanssa?

 Kyllä! Olen ollut töissä päiväkodissa, eskarissa ja ala-asteella ja nyt opiskelen koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi.


7. Mikä on lempivärisi?

 Eiköhän sen tuosta elukan varustuksestakin jo huomaa ;) ...Toki jos ei, niin pinkki. Punainenkin kuuluu niihin lemppareihin.


8. Onko sinulla mitään tiettyä tallirutiinia?

 On! Ensin laitan mössöt turpoamaan, sitten karsinan siivous, hevosen liikutus ja lopuksi iltamössöt valmiiksi karsinaan ja aamumössöt valmiiksi rehuhuoneeseen.


9. Millaisia ihmisiä et voi sietää?

 Ylimielisiä, itsekeskeisiä, kehuskelijoita, huutavia, ärsyttäviä ja lässyttäviä.


10. Millaisia hevosia et voi sietää?

 Sellaisia, joita saa potkia vauhtiin jatkuvasti. Myöskään näin äkkiseltään mietittynä russponit ja arabit eivät kuulu lemppareihin.


11. Oletko enemmän koira-  vai kissaihminen?

♥  Ehdottomasti koiraihminen! Kissaa en ottaisi itselleni lainkaan. Toki ne ovat kivoja tallilla, mutta sisätiloissa... Eih.





Kysymykset haastetuille

1. Miksi bloggaat? 

2. Mitä mieltä olet varusteurheilusta?

3. Millaiset luonteenpiirteet hevosessa on mieleesi?

4. Millaisia tavoitteita sinulla on hevosharrastuksessa vai onko ollenkaan?

5. Oletko koskaan meinannut "heittää hanskoja tiskiin" hevosasioissa?

6. Millaisia ihmisiä talliympäristössä et voi sietää?

7. Millainen talli on mieleesi? 

8. Onko sinulla jotain pakkomielteitä tai outoja tapoja? Jos on, mitä?

9. Harrastatko ratsastuksen lisäksi mitään muuta?

10. Jos saisit valita minkä tahansa hevosrodun, minkä ottaisit?

11. Millaista musiikkia kuuntelet?


Haastan mukaan seuraavat blogit:

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kokeilussa hackamoret!

Olen jo hyvät tovit sitten kysellyt Marjutilta, josko saataisi kokeilla heidän hackamorejaan, mutten tietenkään ole aikoihin saanut aikaiseksi niitä oikeasti sitten kokeiltua. Tänään kuitenkin vihdoin ja viimein sain itseäni niskasta kiinni ja päätin lykätä ne tammuskan päähän.

Näinkin pirteänä lähdettiin laitumelta töihin!
 Kentällä Fanni oli niin hieno! Tehtiin pelkkää käynti- ja ravityöskentelyä kenttää ympäri, tehden pysähdyksiä, voltteja ja isoa keskiympyrää. Neiti kulki ihan tosi rentona ja rauhallisesti, vaikkakin välillä meinasi kaasu lisääntyä, mutta jokatapauksessa ihan mahtavasti! Oma istuntani taas heittelehti tosin ankanpyrstökevennykseen ja niin edespäin. Vielä on sen kanssa tehtävä töitä, mutta eiköhän taas opita lisää kun päästään seuraavalle tunnille. 



Tässä huomaatte kuskin ankanpyrstökevennyksen! 



Välillä neiti näpsä oli eri mieltä kuin kuljettaja, tosin kuljettajallakin on vähän liian pitkät nuo ohjausvälineet...

Ratsastelun jälkeen riisuin neidiltä varusteet ja irtojuoksuttelin laukat, sillä selästä oltiin vain ravailtu.


 Tammuska sai vielä liikutuksen jälkeen leipää ja porkkanoita palkinnoksi hienosta käyttäytymisestä. Rasvailtiin myös ötököiden puremat ja hölväiltiin linimentit jalkoihin. 

maanantai 17. elokuuta 2015

Ihka ensimmäinen ratsastustunti!

Vihdoin ja viimein sain itseäni niskasta kiinni ja ilmoitin minut ja tammuskan tunnille! Olen tosi paljon jännittänyt noita tunteja, enkä koskaan ole ollutkaan sellainen ratsastustunneista villiintyvä ihminen. Nyt kuitenkin muutamat kuukaudet on tuossa meidän tallilla käynyt eräs ulkopuolinen ratsastuksenopettaja pitämässä tunteja ja kun vierestä niitä on seuraillut, niin on kyllä vaikuttanut niin mukavalta että! Tämäpä syynä ehkä siihen, että vihdoin sain ylitettyä itseni ja ilmoitin meidät mukaan viime viikon torstain toiselle tunnille!

Nainen piti ensin toisen tunnin, missä oli kolme ratsukkoa ja me oltiin sitten seuraavalla tunnilla Fannin kanssa Hennan ja Nossen sekä läheisen tallin lv-ruuna Arskan ja tämän vuokraajan kanssa.

Lähdettiin aluksi liikkeelle siitä, millainen hevonen Fanni on ja kerroinkin sitten meidän ongelmakohtia; kaahaus, oma istuntani ja oikominen kulmissa. Lisäksi vielä siihen epämääräinen laukkaräpellys. 

Alettiin siis ihan alusta ja katsottiin mun jalustimien pituus ja istunta. Noh, ihan päin peetähän ne olivatkin ja kun olen tottunut menemään lyhyillä jalustimilla, niin tuntui että mulla ei ole jalustimia ollenkaan kun jouduin niitä niin hurjasti pidentämään. Kun istunta oli katsottu niin alettiin hioa kulmiin ratsastusta aluksi niin, että ratsastin vain kohti kentän kulmaa/päätyä, tein pysähdyksen, käänsin keskivartalolla, pohkeella ja sisäohjalla siitä "terävän" kulman. Tätä tehtiin sitten joka kulmaan ja kaikissa käännöksissä. Kun aloin huomaamaan istuntani vaikutuksen hevoseen, tajusin, että kyllä sitä on tullut ihan päin peetä istuttua, sillä heti kun asentoni parani alkoi Fanni kulkea rauhallisesti ja oikein päin, ihan mahtavaa! Se oli tosin koko tunnin aikalailla raskas kädelle käynnissä. 

Ravissa ratsastin myös kulmia ja mikäli homma meni kulmassa kaahamiseksi, laskettiin tahti käyntiin ja tehtiin kulma käynnissä. Kevyessä ravissa mulle tuli ankanpyrstö kevennys ja lantion kierto, mistä kyllä tiedostin ankanpyrstökeventämisen. Nämä sitten hiottiin seuraavana kuntoon. Harjoitusravissa sen sijaan pystyin pitämään asennon paremmin, vaikkakin mulla hölskyi jalustimet ihan hillittömästi jaloissa syynä, etten koskaan ole oppinut niin pitkillä jalustimilla menemään ja nuo koivet olleet muutenkin mun ongelmakohta. Saatiin mentyä tosi rauhallista ravia, mikä suorastaan ihmetytti itseäni, mutta sekin on johtunut varmaan mun omasta istunnasta ja tehtiin vielä siirtymisiä istuntaa ja hengitystä apuna käyttäen. Laukkaa ei tällä kertaa katsottu meidän kanssa ollenkaan, vaan keskityttiin näihin tuon "kuumakallen" kanssa, millaiseksi opettaja sitä kutsui.

Mulle jäi ihan tosi positiivinen ja superhyvä olo tuosta tunnista ja Fannikin oli tyytyväisen oloinen! Tuo opettaja oli kyllä ihan huikea, osasi opettaa lämpösratsukoita todella hyvin ja kehui paljon. Sovittiin myös, että kun me seuraavaksi mennään tunnille, niin otetaan Fannin kanssa ihan kahdestaan ensin puoli tuntia hänen opissaan ja sitten vielä sen jälkeen muiden kanssa yhteiselle tunnille. Kyllä aiotaan jatkaa tätä tunneilla käymistä, ei nyt välttämättä joka viikko, mutta kuitenkin!

Lapsi sai rankan opiskelun jälkeen vähän pöperöä sekä suihkun.

Ollaan nyt pörräilty tunnin jälkeen kentällä ja ratsasteltu paljon kulmia ja käännöksiä niin käynnissä kuin ravissakin. Kyllä todella huomaa, että heti kun istun oikein, alkaa Fanni kulkemaan rauhallisesti ja oikeinpäin. Toivottavasti saataisi joku kuvailemaan meitä jokupäivä! :)

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Haaste hevosbloggaajille


OHJEET:
Lisää postaukseesi yllä oleva kuva, sekä yhteensä viisi kuvaa, jotka kuvaavat mielestäsi parhaiten sanoja "onnellisuus, rauhallisuus, ystävyys, muistot sekä yritteliäisyys". Tämän jälkeen lisää vielä yksi kuva, jota voit kuvailla haluamallasi yhdellä sanalla. Haasta mukaan viisi blogia. Mikäli haluat, voit linkata postauksesi Kavioilla -blogiin, johon linkatuista postauksista parhaimpia julkaistaan.
Lisätietoja: kavioilla.blogspot.fi



ONNELLISUUS
- Fanni ja Nosse kirmailemassa onnellisena laitumella 2014 -



RAUHALLISUUS
- Fannin kanssa rauhallisella kävelyllä ihan kahdestaan hiljaisuudessa kesällä 2013 -



YSTÄVYYS
- Some of my best friends never say a word to me. Sanoinkuvailemattoman ihana ja ärsyttävä otus, joka on keikkunut menossa mukana jo useamman vuoden. Päivääkään en vaihtaisi pois ylä- ja alamäistä huolimatta. Elämäni hevonen.  -



 MUISTOT
- Fannin selässä ihka ensimmäistä kertaa syksyllä 2010, kun se siirtyi meidän omistukseen. Ihme rimpula! -


YRITTELIÄISYYS
- Jotain on mahdollisesti tehty oikein. Ihana huomata, että kehitystä on tapahtunut muussakin kuin rakenteessa. Näistä tulee aina niin hyvä mieli, sellaisinakin päivinä kun mieli tekisi heittää hanskat tiskiin ja antaa olla. Never give up! -


LAPSUUSMUISTOT
- Pikkuminä ja jo edesmennyt lämminveritamma Velvet Kiss. Tässä on yksi niistä hevosista, joka on jäänyt pysyvästi mieleen ja joka opetti minulle ihan älyttömästi. Milloin se lähti minulta käsistä, peruutteli ojiin, loikki pystyyn, pukitteli, tuli tarhassa korvat luimussa pahannäköisenä vastaan äitin pelätessä joka kerta kun tallille lähdin, että mitä minulle sattuu...Silti ratsastin ja hoidin sitä silloin nuoresta iästäni huolimatta. Tämä oli tamma isolla T:llä, mutta kuitenkin ihan mahtava hevonen! -



Kiitos haasteesta Waldgeistory/Milla!

SEURAAVANA HAASTAN